Asiaton kirjallisuuskatsaus: Suomen talouspolitiikan tulevaisuus

Aiempi blogikirjoitus, jossa todettiin Heikki Patomäen ymmärtäneen väärin yksinkertaiset taloudelliset käsitteet kuten bruttokansantuotteen, sai aikaan vauhdikasta keskustelua niin Asiattoman kommenttikentässä kuin muuallakin sosiaalisessa mediassa. Patomäen käsiteongelmat televisiossa liittyivät hänen uuteen kirjaansa ”Suomen talouspoliitikan tulevaisuus”. Kirja paitsi kuvailee Patomäen ohjelman maan talouden nostamiseksi, on myös jonkinlainen Vasemmistoliiton vaalikirja.

Patomäki itse kertoi Twitterissä ilmaisunsa olleen nasevaa eikä virheellistä. Blogissaan hän puhui tiivistämisestä. Patomäen kannattajat olivat sitä mieltä, että ”kirjassa kaikki on täysin oikein”. Koska kysymyksessä on (ainakin Asiattoman kannalta) merkittävä mediailmiö ja eduskuntapuolueen kampanjakirja, päätimme hankkia kirjan.

Oikeastaan mikään ei ole kirjassakaan oikein.

Kirjassaan Patomäki on vain vähän karkeistaen sitä mieltä että ihmiset haluavat ostaa sitä enemmän tavaraa, mitä kalliimpaa se on (kuvio 8), että yritykset haluavat myydä sitä enemmän tavaraa, mitä halvemmalla ne joutuvat myymään (kuvio 8), että työnteon lisääminen pienentää tuotantoa (loppuviite 53) ja että sata vuotta kaikissa yliopistoissa opetettu taloustieteen matematiikka on väärin (luku Uusklassinen talousteoria ja loppuviitteet 104-107).

Valitettavasti tavallisella Asiattoman blogikirjoituksella on mahdotonta tehdä oikeutta Patomäen kirjalle. Siksi tämä ei ole tavallinen blogikirjoitus. Itse asiassa suosittelemme, että kaikki paitsi kovapintaisimmat lukijamme jättävät lukematta suurimman osan jäljellä olevasta kirjoituksesta ja lukevat sen sijaan sieltä täältä. Kirjoituksen tarkoitus on kirjata ylös osa Patomäen kirjan sisältämästä harhatiedosta. Sen tarkoitus ei siis ole olla sujuva lukukokemus tai kirja-arvostelu, vaan pikemminkin luettelo.
Emme luonnollisestikaan elättele harhaluuloja siitä, että tällä vaatimattomalla kirjoituksella olisi mitään merkitystä. Patomäki ei varmaankaan muuta näkemyksiään, eikä hänen seuraajiensa innostus vähene. On kuitenkin aika pelottavaa, jos on käymässä niin, että suomalaisen vasemmiston talousajattelu ajautuu patomäkeläiseen suuntaan. Kunnollinen tiede ei tietenkään ole ristiriidassa vasemmistolaisuuden kanssa. Suomessakin on paljon järkeviä vasemmistolaisia talousajattelijoita. Patomäki ei kuitenkaan kuulu heihin. 
*** 
Tästä alkaa varsinainen Patomäen kirjan käsittely. Kuten sanottua, se on lähinnä luettelomainen esitys asioista, jotka ovat väärin Patomäen kirjan ensimmäisissä luvuissa. Pystyimme lukemaan kirjaa huolella lukuun lukuun Talousteorioista saakka. Se ei ole kattava edes näiden lukujen, saati koko kirjan osalta. Sisältö on tahallisesti rajattu vain asiavirheisiin, emme ota kantaa Patomäen investointiohjelmaan. Se voi tietenkin olla vaikka kuinka järkevä, vaikka perustuukin virheelliseen talousteorian ymmärtämiseen.
Lukuohje
Kuten sanottua, monikaan lukija tuskin jaksaa lukea koko kirjoitusta, eikä se ole tarkoituskaan. Mutta jotain kohtaa kannattaa ehkä vilkaista. Rakenne on seuraava. Ensimmäiseksi jutussa käsitellään tehokkaiden markkinoiden hypoteesia ja taloustieteen hyvinvointiteoreemoja. Patomäen mielestä nämä ovat sama asia, mutta näin ei todellisuudessa ole. Seuraavaksi todetaan, että toisin kuin Patomäki väittää, hänen ainoiksi järkeviksi valtavirtataloustieteilijöiksi nostamiensa Stiglitzin ja Krugmanin tuotanto ei poikkea valtavirrasta. He ovat tavallista parempia ekonomisteja, mutta  lähestymistavaltaan ihan samanlaisia kuin muutkin ekonomistit. Tämän jälkeen käsitellään niukkuuden käsitettä, josta Patomäki esittää virheellisen analyysin kirjassaan. Sitten on vuorossa taloustieteellinen valinta- ja arvoteoria, josta Patomäki esittää useita paikkansapitämättömiä väitteitä. Sitten ovat vuorossa kysyntä ja tarjonta, jota Patomäki käsittelee aika virheellisesti. Lopuksi käsitellään Patomäen suhdetta humpuukimaakari Steve Keeniin ja sitä, onko taloustiede pelkkää teoriaa.

Meillä on kirjan elektroninen versio, siksi sivunumeroviittauksia ei voida käyttää, vaan viittaamme lukujen ja osalukujen nimiin (esim. Johdanto) ja loppuviitteiden numeroihin.

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi ja hyvinvointiteoreema.

Patomäki toteaa johdantoluvussa (Johdanto), että ”vallitseva uusklassinen teoria ja sen oppikirjaversiot lähtevät liikkeelle tehokkaiden kilpailullisten markkinoiden hypoteesista”, jota ”edes rahoitusmarkkinakriisi ei pystynyt horjuttamaan”. Loppuviitteessä 4 Patomäki tarkentaa käyttävänsä tehokkaiden markkinoiden hypoteesia ”laajassa merkityksessä”. Laajalla merkityksellä hän tarkoittaa sitä, että hänen mielestään yleistä tasapainoa koskeva ns. ensimmäinen hyvinvointiteoreema ja rahoitusmarkkinoita koskeva tehokkaiden markkinoiden hypoteesi ovat läheisiä sukulaisia, vaikka eivät olekaan tarkkaan ottaen samoja.

Patomäki ilmeisesti tarkoittaa jotain tällaista: 1) taloustiede lähtee yleensä siitä, että markkinat ovat kilpailullisia ja siksi tehokkaita, 2) rahoitusmarkkinoita koskeva tehokkaiden markkinoiden hypoteesi tarkoittaa suurin piirtein samaa kun yleistä tasapainoa koskeva ns. ensimmäinen hyvinvointiteoreema, 3) koska talouskriisiä ei voitu ennustaa, kaikki tehokkaita markkinoita koskevat hypoteesit ovat automaattisesti väärin ja 4) tämän vuoksi taloustiede on väärin.

Oikeastaan mikään tästä ei pidä paikkaansa, ei laajassa eikä suppeassa merkityksessä. Oppikirjoissa toki esitellään yleisen tasapainon teoria, ja oppikirjan tasosta riippuen kuvaillaan tai johdetaan Patomäen mainitsema ensimmäinen hyvinvointiteoreema. Teoreeman mukaan täydellisesti kilpailullisten markkinoiden yleinen tasapaino on Pareto-tehokas. Tasapainon olemassaolo ja sen tehokkuus on hieno matemaattinen teoreema ja peräisin 1950-luvulta.

Mutta on harhaanjohtavaa väittää, että taloustiede jotenkin pysähtyisi tai perustuisi tähän edes oppikirjoissa. Oppikirjoissa nimenomaan korostetaan teoreeman oletusten rajoittavuutta. Suuri osa nykyisten oppikirjojen sisällöstä keskittyy tilanteisiin, jossa teoreeman oletukset eivät ole voimassa. Syitä markkinoiden mahdolliseen epätehokkuuteen ovat mm. ulkoisvaikutukset, epäsymmetrinen informaatio, markkinavoima, etsintäkitka ja julkishyödykkeet.

Oppikirjoissa perehdytään huolella siihen, miksi ja minkälaisia tehottomuuksia nämä voivat aiheuttaa, kuinka tehottomuuden suuruutta voidaan mitata ja voidaanko tehottomuutta korjata politiikkatoimenpiteillä. Tämä on hyvin helppo varmistaa katsomalla oppikirjoja. Suosituin alkeistason oppikirja on tämä. Jos haluaa katsoa, mitä sanotaan taloustieteen oppikirjoissa, joita tutkijakoulutuksessa olevat ekonomistit lukevat, paras esimerkki on kenties tämä.

Siitä, etteivät kaikki hyvinvointiteoreeman oletukset ole voimassa ei myöskään seuraa se, etteivätkö markkinat olisi hyvä asia. Vaikka ne eivät olisikaan täydellisen tehokkaita, markkinat ovat kuitenkin usein parempi mekanismi kuin vaihtoehtoiset. (Esimerkiksi se, että Patomäki päättää mitä tehdään).  Oppikirjoissa puhutaan myös siitä, kuinka markkinoita (kuten huutokauppoja) ja muita mekanismeja voidaan suunnitella niin, että ne toimisivat mahdollisimman tehokkaasti. Tehottomuuksien suuruus on myös huomattavasti tärkeämpi asia kuin niiden olemassaolo.

Patomäen teoriapitoinen analyysi ei kriisin lisäksi käsittele mitään muuta empiiristä näyttöä. On olemassa valtavasti näyttöä siitä, kuinka hyvin markkinat toimivat käytännössä. Ajattele vaikka niitä monimutkaisia ketjuja, joiden ansiosta saat tietokoneen tms., jolta luet tätä juttua. On myös runsaasti näyttöä siitä, että vaihtoehtoiset järjestelmät tuottavat huonoja tuloksia.

Patomäki ei myöskään kerro, mikä hänen markkinoille vaihtoehtoinen mekanisminsa olisi. Vaihtoehtonahan ei tyypillisesti ole hippikommuuni, vaan jonkinlainen keskitetty poliittisesti ohjattu järjestelmä. Näiden tehottomuudesta on runsaasti sekä teoreettista että empiiristä näyttöä. Patomäki ei käsittele lainkaan näitä tehottomuuksia. Sen sijaan Patomäki sivuuttaa koko kysymyksen politiikan toiminnasta, esimerkiksi siitä, millaisia mahdollisuuksia hänen investointiohjelmallaan olisi toteutua halutussa muodossa, kun se altistettaisiin todellisille poliitikoille, byrokraateille ja lobbareille.

On siis sinänsä oikein sanoa, että lähes kaikki taloustieteilijät pitävät hyvin toimivista markkinoista, mutta tämä ei suinkaan seuraa sokeasta uskosta siihen että kaikki markkinat aina olisivat tehokkaita. Väittely markkinoiden toiminnasta käy myös kiivaana, elävänä ja taatusti Patomäen kirjaa korkeatasoisempana taloustieteen sisällä.

Patomäen toinen väite on, että ensimmäinen hyvinvointiteoreema ja rahoitusmarkkinoita koskeva tehokkaiden markkinoiden hypoteesi ovat lähes sama asia. Mahtipontinen väite vaatisi vähintäänkin paremmat perustelut. (Patomäki uhoaakin, että olisi pystynyt kirjoittamaan pitkän katsauksen näiden yhteydestä. Jäämme odottamaan tätä merkkiteosta. Patomäki myös esittää, että tehokkaiden markkinoiden hypoteesi on samanaikaisesti tautologinen ja monimielinen. Tätä on vaikea tulkita, mutta teorialla siis lienee useita erilaisia itsestäänselvästi tosia merkityksiä.) 
Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi on suurin piirtein seuraava: Ilman sisäpiirin tietoa on mahdotonta ennustaa rahoitusmarkkinoita niin, että saisi keskimäärin suurempia voittoja kuin muut. Yhteys hyvinvointiteoreemaan yleisen tasapainon Pareto-tehokkuudesta ei ole ainakaan Asiattoman väelle itsestäänselvä. Vielä vähemmän itsestäänselvää on se, että kriisin ennustamattomuus kumoaisi tehokkaiden markkinoiden hypoteesin. Jos kriisin olisi ennustanut, sillä olisi voinut tehdä julmetusti rahaa. Hypoteesi nimenomaan sanoo, että tällainen ennustaminen ja rahanteko on mahdotonta. Jos jotain, kriisin ennustamattomuus vahvistaa uskoa tehokkaiden markkinoiden hypoteesiin.         

Ja vaikka kriisi olisikin tehnyt selvää tehokkaiden markkinoiden hypoteesista tai koko suhdannemakrosta, ei tällä olisi suurta vaikutusta taloustieteeseen. Toisin kuin Patomäen kiihkoilusta voisi luulla, suhdanteita ja rahoitusmarkkinoita koskeva makroteoria on mikroskooppisen (heh) pieni osa siitä, mitä taloustieteilijät tekevät. Tämän voi kuka tahansa todeta esimerkiksi katsomalla mitä aiheita käsiteltiin viimeksi maailman ja Euroopan suurimmissa taloustieteen konferensseissa. Hauskan listan tästä on tehnyt myös Steven Landsburg, joka vastasi kriisistä intoilevalle henkilölle luettelemalla kaikki asiat, joita hänen laitoksellaan Rochesterissa on viime aikoina tutkittu.

Krugmanin ja Stiglitzin tutkimukset eivät poikkea valtavirrasta (paitsi korkealta laadultaan)

Patomäki nostaa elävistä taloustieteilijöistä esille (Johdanto ja loppuviitteet) vain Paul Krugmanin ja Joseph Stiglitzin (muuten hänen taloustieteensä loppuu viimeistään Milton Friedmaniin).  Patomäki yrittää esittää, että nämä täysin valtavirtaan niin menetelmiltään kuin ajatuksiltaan kuuluvat tutkijat olisivat jotenkin hänen kanssaan samoilla linjoilla. Eivät ole. Molemmat ovat vasemmistolaisesti suuntautuneita, mutta tämä ei mitenkään tee heistä valtavirtataloustieteen ulkopuolisia. Valtavirtatatloustieteen piiriin mahtuu paljon todella erilaisia tutkijoita.

Patomäki esimerkiksi siteeraa useita kertoja Stiglitzin tuloksia markkinoiden tehottomuudesta kun markkinaosapuolilla on yksityistä tietoa. Nämä tulokset ovat osa standarditeoriaa ja itse asiassa muodostavat yhden merkittävän osan taloustieteen nykyisestä opetuksesta. Aivan samoin Krugmanin tieteelliset tulokset ovat osa valtavirtataloustiedettä. Kummankin käyttämien mallien oletukset ovat ihan yhtä ”epärealistisia” tai ”realistisia” kuin muidenkin merkittävien taloustieteilijöiden.

Patomäki esittää, että se, miten Krugmanin talousmaantieteellinen teoria syrjäytti vanhemman teorian, on merkki taloustieteen virheellisyydestä. Tosiasiassa se on merkki tieteellisestä kehityksestä, jota tapahtuu taloustieteessä kuten muissakin tieteissä. Sama erikoisuus kulkee läpi koko Patomäen kirjan. Hän siteeraa jatkuvasti taloustieteen sisäistä keskustelua ja pitää tieteen sisäisiä erimielisyyksiä tieteen heikkoutena. Mutta nämä erimielisyydet kuuluvat aivan tavanomaiseen tieteentekemiseen, jota ilman mitään kehitystä ei voisi olla.

Krugman ja Stiglitz käyttävät täsmälleen samoja käsitteitä, menetelmiä ja lähestymistapoja kuin muutkin ekonomistit, ja ovat sitä mieltä että heidän mielipiteensä ja tuloksensa seuraavat hyvästä ”valtavirta”taloustieteestä, sen sijaan että olisivat jotenkin sen kanssa ristiriidassa.

Niukkuus

Luvussa Nykyisen talouspolitiikan pääkäsitteet ja niiden ongelmat (jäljempänä Pääkäsitteet) Patomäki väittää analysoivansa taloustieteen peruskäsitteitä. Osaluvussa Niukkuus hän siteeraa Lionel Robbinsia (k. 1984, eli aika tuoretta tavaraa Patomäen maailmassa),  joka määrittelee taloustieteen tieteeksi joka tutkii inhimillistä käyttäytymistä niukkuuden vallitessa. Patomäen mukaan tämä määritelmä ”lähtee liikkeelle poissulkevasta yksityisestä omistamisesta, välttää tutkimasta mistä ihmisten halut ja toiveet tulevat ja samalla olettaa että ihmisten halut ja tarpeet ovat rajattomia”. Höpö höpö.

Jos Patomäki vaivautuisi lukemaan Robbinsia (tai mitä tahansa taloustieteen oppikirjaa), hän ymmärtäisi, että niukkuus siinä merkityksessä kuin taloustiede sanaa käyttää, on mukana kaikissa kuviteltavissa olevissa yhteiskunnissa, riippumatta omistussuhteista tai muusta sellaisesta. Niukkuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on pakko tehdä toisensa poissulkevia valintoja.

Maailmassa, jossa ei olisi niukkuutta, kaikki asiat, joilla olisi merkitystä jollekulle, olisi mahdollista toteuttaa samaan aikaan. Mitään taloudellista, mukaanluettuna poliittista päätöksentekoa ei tarvittaisi, koska mitään merkittäviä valintoja tai päätöksiä ei tarvitsisi tehdä. Ei tarvitsisi miettiä ostetaanko uudet kengät vai uusi takki, rakennetaanko sairaaloita vai päiväkoteja, konserttisaleja vai luistinratoja, korotetaanko eläkkeitä vai alennetaanko veroja, eikä edes ollako parisuhteessa Martin vain Pekan kanssa. Kaikki nämä päätökset ovat päätöksiä niukkuuden vallitessa.

Jos kuitenkin kuulostaa siltä, että maailma, jossa tuollaisia päätöksiä ei tarvitse tehdä, on aivan kulman takana, sekään ei tarkoita, että niukkuus on ohi. Yksi Robbinsin esimerkki niukkuudesta on päätös siitä, ryhtyäkö lukemaan filosofiaa vai matematiikkaa. Koska elämää on rajallinen määrä, on pakko valita. Niin kauan kuin ihmiset eivät elä ikuisesti, pysty olemaan useassa paikassa ja kaikkien kanssa samaan aikaan, niukkuus vallitsee ja päätöksiä on pakko tehdä. Samoin on tilaa  taloustieteelliselle analyysille Robbinsin mielessä. Patomäen väite “niukkuuden ongelma on vain väliaikainen”, on siis täyttä puppua.

Arvoteoria

Patomäki tarttuu myös taloustieteen arvoteoriaan samassa Niukkuus-osaluvussa. Hän ei pidä siitäkään, ainakaan siitä sata vuotta sitten hylätyn teorian karikatyyristä, jonka hän esittelee. Patomäki toteaa, että “kaikki halut ja tarpeet voidaan uusklassikoiden mukaan ymmärtää subjektiivisina preferensseinä, joiden suhteellinen arvo näkyy hintoina markkinoilla.” Tämä lause ei yksinkertaisesti tarkoita mitään. Esimerkiksi ilmaisu ”preferenssien suhteellinen arvo” on siansaksaa talousteorian näkökulmasta. Patomäki kenties yrittää sanoa jotakin jo aiemmin käsittelemästään yleisestä tasapainosta, mutta tämä on jo aika armeliasta tulkintaa.

Kritiikki ei hellitä. Lukija saa kuulla seuraavan tiivistelmän ”1870- ja 80-luvuilla luodusta” taloustieteen arvoteoriasta: “Mikä tahansa, mikä tuo mielihyvää jollekin, on tämän teorian mukaan hänelle arvokasta eikä mitään muuta arvon tai hyvän mittaria ole. Kaikki vaihto markkinoilla on aina vapaaehtoista ja määritelmän mukaan sen pitää hyödyttää molempia osapuolia.”

Nykyisen talousteorian lähtökohtana ei ole mielihyvä. Talousteorian lähtökohtana ovat ihmisten tekemät valinnat. Kaikki teoreettiset oletukset kohdistuvat suoraan valintoihin, niiden taustalla olevat psykologiset prosessit eivät kuulu standarditeoriaan lainkaan. Jos valinnat ovat johdonmukaisia, havaittujen valintojen perusteella voidaan ennustaa, mitä valitsija valitsisi joissakin toisissa olosuhteissa. Kiinnostuneen lukijan kannattaa lukea tämä ja tämä.

Tietyin edellytyksin valinnat voidaan yhtäpitävästi esittää ns. utiliteetti- tai hyötyfunktion avulla. Tämä esimerkiksi helpottaa teorianmuodostusta, koska valintakäyttäytymisen mallintamiseen utiliteetin avulla voidaan käyttää matemaattisen optimoinnin menetelmiä. Mutta utiliteettifunktiolla ei ole mitään mielihyvä- tai muutakaan tulkintaa. Se on vain yksi mahdollinen tapa kuvata valintoja, jotka ovat teorian perusta.

Valintateorian avulla voidaan mallintaa ihmisten vuorovaikutusta erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi markkinoilla. Mutta markkinoiden olemassaolo tai vapaaehtoisuus ei mitenkään sisälly valintateoriaan. Sitä voidaan soveltaa myös tilanteissa, joihin liittyy pakkoa. Perusperiaate on se, että valintateoria kertoo mitä valitsija valitsisi missäkin tilanteessa. Se, millaisia valintatilanteita (myös tilanteita, joissa valinnanvapaus on rajallinen tai olematon) tarkastellaan, riippuu siitä, mitä halutaan mallintaa.

Oppikirjateoriassa kaikkea tarkastellaan valintojen kautta. Myös hyvinvointi määritellään valintojen kautta. Jos valitset A:n kun B:kin on tarjolla, hyvinvointisi lisääntyy. Perusteorian mukaan on väärin sanoa, että valitset A:n, koska saat siitä suuremman hyvinvoinnin. Sen sijaan pitää sanoa, että saat suuremman hyvinvoinnin, koska valitsit A:n. Teoriaa ja sen sananvalintoja voidaan kritisoida, mutta on selvää, ettei teorialla ole mitään tekemistä Patomäen luonnehdinnan kanssa. Jos ei pidä taloustieteen tavasta määritellä hyvinvointi, voi kutsua sitä vaikka nimellä e-hyvinvointi tai shmyvinvointi. Teoria ei siitä huonone.

Patomäki väittää myös, että “Jos mistään edistyksestä voidaan tällaisessa subjektivistisessa maailmassa puhua, edistystä on markkinoilla mitatun arvonlisäyksen kasvattaminen. ” Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Edistystä standardilähestymistavan mukaan maailmassa on se, että ihmisten hyvinvointi kasvaa. Yksilön kannalta tilanne A on edistystä verrattuna tilanteeseen B, jos hän valitsisi A:n vaikka B:kin olisi tarjolla. Ihmiskunnan kannalta edistys on sitä, että edistystä on tapahtunut kaikkien tai monien yksilöiden kohdalla.

On ilmeistä, että markkinahyödykkeiden tuotanto on vain osa tätä analyysiä. Valtava vapaa-ajan kasvu ja sen laadun parantuminen Suomessa ja läntisessä maailmassa on ilmeistä edistystä. Jos ihmiset saavat saman tai paremman markkinahyödykkeiden kulutustason ja samaan aikaan voivat lisätä viulukonserttojen kuuntelua tai runouden lukemista, se on edistystä taloustieteen mielessä. Missä tahansa alkeisoppikirjassa kerrotaan tästä.

Monet taloustieteen tunnistamista perusongelmista itse asiassa liittyvät juuri siihen, että ihmiset ovat kiinnostuneita muustakin kuin markkinahyödykkeiden kulutuksesta. Esimerkiksi tuloverotuksen työntekoa vähentävä vaikutus johtuu siitä, että verotus kohdistuu vain markkinahyödykkeisiin, eikä kaikkeen muuhun hyvään joka on ihmisille tärkeää. Viihteellisen esityksen siitä, mistä taloustiede on kiinnostunut, löytää tämän kirjan luvusta 10.

Taloustiede ei siis suinkaan ole kiinnostunut tuotannon maksimoinnista tai ”kansantaloudesta”, vaikka monet poliitikot ja byrokraatit tuntuvat olevan. Näihin näyttäisi kuuluvan myös Patomäki itse. Vaikka hän raivoaa taloustieteen kuvitellusta markkinatuotantoa koskevasta pakkomielteestä, hänen kirjansa alussa esittämänsä ”Taloustilannekatsaus – Suomi vuonna 2015” ei puhu mistään muusta kuin tästä. Mitään kuvausta siitä, kuinka vapaa-aika, perhe-elämä, kulttuuri, ajankäyttö tms. on kehittynyt ei esitetä. Kirjan johdannossa toistuvat jatkuvasti sanat ”kasvu” ja ”työllisyys”.

Patomäestä poiketen taloustiede ei ole kiinnostunut kasvusta ja työllisyydestä muuta kuin siinä määrin kun ne edistävät ihmisten hyvinvointia. Kasvu on hyvä asia, jos ihmiset haluavat kasvua. Jos ihmiset haluavat kasvun asemesta viettää aikaa perheen kanssa, ekonomisti on tyytyväinen. Jos ihmiset haluavat kuluttaa enemmän markkinahyödykkeitä ja siksi tekevät enemmän töitä, työllisyyden lisääntyminen on hyvä asia. Jos ihmiset haluavat työnteon sijasta kuunnella vanhaa Deep Purplea, työllisyyden väheneminen on hyvä asia. Patomäen oma ajattelu siis rajoittuu markkinatuotantoon, mutta ei taloustieteen.

Patomäki julistaa, että taloustieteilijöiden mielestä ”on pelkkä subjektiivinen arvostuskysymys, saako jo yltäkylläisyydessä elävä ihminen vielä lisää (tai parempaa) ruokaa tai juomaa, vai saako hän mahdollisuuden toteuttaa itseään ja arvostusta sille, mitä tekee.” Itsensä toteuttaminen kuulostaa siltä kuin se tarkoittaisi niiden asioiden tekemistä, jotka kullekin ihmiselle itselleen ovat kaikkein tärkeimpiä. Toisin sanoen niitä asioita, joita ihmiset tekevät saadessaan vapaasti valita. Itsensä toteuttaminen on siis täysin sopusoinnussa taloustieteellisen hyvinvointianalyysin kanssa, jos se ymmärretään näin.

Voi tietysti olla, että itsensä toteuttaminen on jotakin sellaista, mitä ihmiset itse eivät halua tehdä, mutta joka on jossain objektiivisessa mielessä (Patomäen mielestä?) arvokasta. Silloin ihmiset pitää pakottaa toteuttamaan itseään. Ihmisten pakottaminen itsensä toteuttamiseen on todella hyvinvointianalyysin näkökulmasta hyvinvointia alentavaa. Maailma, jossa Patomäki raahaa ihmiset väkisin ravintolasta hyvän ruoan ja juoman ääreltä toteuttamaan itseään heterodoksitaloustieteellisiin opintopiireihin ei ole hyvinvointianalyysin näkökulmasta tavoiteltava.

Yllä esitetty koskee siis tavanomaista taloudellista hyvinvointianalyysiä. Mutta jos ollaan ihan tarkkoja, taloustiede ei ole mitenkään sitoutunut siihen, että tämäntyyppistä hyvinvointianalyysiä pitää käyttää yhteiskunnallisten tulemien arvottamiseen, vaikka näin yleisesti tehdäänkin. Siksi ei olekaan mitään väliä kutsutaanko hyvinvointia hyvinvoinniksi vai joksikin ihan muuksi. Talousteoria pyrkii pohjimmiltaan selittämään yhteiskunnallisia ilmiöitä eikä arvottamaan niitä.

Hyvinvointianalyysiä pitää tässä ankarassa tulkinnassa ajatella vain välineenä yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtämiseen, ei niiden arvottamiseen. Esimerkiksi Pareto-tehokkuus ei siis sisällä mitään ajatusta siitä, että tehokas maailmantila olisi tavoiteltava. Ajatus on sen sijaan esimerkiksi se, että tehokkaat järjestelyt ovat pysyviä tavalla, jota tehottomat järjestelyt eivät ole, koska ei ole mitään muutosta, johon kaikki vapaaehtoisesti suostuisivat. Tehottomat järjestelyt puolestaan vaativat jonkin selityksen olemassaololleen. Huomattavasti Asiatonta paremmin tätä ja monta muuta kiinnostavaa asiaa käsitellään tässä.

Patomäki ei kokonaisuudessaan halua tai kykene ymmärtämään tätä. Siis sitä, mikä on taloustieteen yleensä ja erityisesti arvoteorian tavoite. Tarkoituksena ei ole kertoa mikä kaikki on arvokasta jossain suureellisessa filosofisessa mielessä. Talousteorian tarkoituksena on selittää asioiden arvo ihan jokapäiväisessä mielessä: siis esimerkiksi miksi auton arvo on 100 polkupyörää tai oluttuopin 2 kahvikupillista. Valintoihin perustuva teoria soveltuu juuri tähän tarkoitukseen. Jotta tuoppi voisi olla tässä mielessä 2 kertaa arvokkaampi kuin kahvikupponen, täytyy olla joku joka valitsee mieluummin oluen kuin kaksi kupillista kahvia, kun saa vapaasti valita.

Kysyntä ja tarjonta

Puhuessaan kysynnästä ja tarjonnasta (Pääkäsitteet-luvun osaluku Kysyntä ja Tarjonta) Patomäki ylittää itsensä. Hän esittää väitteitä, joiden kumoaminen voisi olla mikrotaloustieteen peruskurssin oppikirjan ensimmäisen luvun tehtävä (ja itse asiassa on, ks. luvun 1 tehtävä 8). Patomäki ei joko ymmärrä peruskurssitason taloustiedettä tai sitten hän johtaa lukijoita harhaan tahallaan.

Patomäki luonnehtii kysyntäkäyrän johtamista seuraavasti: (suora lainaus, numerointi Asiattoman): “Käytännössä loogis-matemaattinen johtaminen onnistuu vain sellaisessa kuvitteellisessa suljetussa ”taloudessa”, jossa on 1) yksi ”edustava” kuluttaja, jonka preferenssit ovat sisäsyntyisiä, 2) jossa on tarjolla vain yhtä samanlaista hyödykettä, 3) jossa ei ole suurtuotannon etuja, jossa 4) mitään ei koskaan innovoida ja jossa 5) yritykset kilpailevat kaikki voittonsa pois.”

Tässä on sekaisin kysyntä- ja tarjontakäyrien johtamiseen liittyviä asioita, joten niitä joudutaan käsittelemään yhtä aikaa. Ensimmäinen väite on väärin. Kuluttajan valintateoriassa kysyntäfunktio johdetaan jokaiselle kuluttajalle erikseen tämän preferensseistä. Koko talouden kysyntäfunktio saadaan laskemalla yhteen kaikkien talouden kuluttajien kysyntäfunktiot. Patomäen aiemmin kritisoimat yleinen tasapaino ja ensimmäinen hyvinvointiteoreema liittyvät nimenomaan tilanteeseen, jossa on useita kuluttajia, joilla kaikilla on eri preferenssit ja siksi eri kysyntäfunktiot.

Armelias tulkinta on, että Patomäki on yrittänyt lukea loppuviitteessä 35 siteeraamaansa Hal Varianin mikrotaloustieteen oppikirjaa. Hän on lukenut kohtaa, jossa kerrotaan edustavan kuluttajan olemassaolosta ja preferenssien ns. Gorman-muodosta ja tulkinnut asioita ”nasevaan” tapaansa. Tässä keskustelussa on kysymys siitä, milloin markkinakysyntä voidaan tulkita ikään kuin yhden ison kuluttajan kysynnäksi. Patomäki (ehkä) tulkitsee, että markkinakysyntä on olemassa vain tässä tapauksessa. Näin ei ole. Markkinakysyntä on olemassa yleisessä tapauksessa. Yleisessä tapauksessa tosin markkinakysynnän muutokset kuluttajien tulojen muuttuessa riippuvat paitsi tulomuutoksen keskimääräisestä suuruudesta, myös muutosten jakaumasta. Jos Patomäki tarkoitti tätä hänen olisi kannattanut sanoa niin. Myöhemmin hän sanookin jotain tämäntapaista, mutta kovin epämääräisesti.

Patomäki käyttää myös sanaa sisäsyntyinen tavanomaisesta täysin vastakkaisessa mielessä. Kysyntäteorian oletus on nimenomaan, että preferenssit ovat eksogeenisiä (tämän suora käännös olisi kai ulkosyntyinen), eivät endogeenisiä (sisäsyntyisiä).

Väite 2) on myös väärä. Perusmuotoinen kuluttajan valintateoria koskee tilannetta, jossa tarjolla on mielivaltainen äärellinen kokoelma erilaisia hyödykkeitä.

Tuotantoteoriaa koskeva 3) on edelleen väärä. Skaalaedut voivat aiheuttaa kyllä kaikenlaisia ongelmia esimerkiksi yleisen tasapainon olemassaolon suhteen. Tarjonta on mahdollista johtaa myös tässä tapauksessa, kunhan skaalaedut häviävät riittävän suurilla tuotantomäärillä (mikä tahansa muu olisi järjetöntä). Myös tämä tiedonjyvänen löytyy mistä tahansa alkeisoppikirjasta.

Kohta 4) on vain väärin. Kuten oppikirjoissa opetetaan, tarjontakäyrät ovat ehdollisia tietylle teknologialle. Innovaatio muuttaa teknologiaa, jolloin kuten alkeisoppikirjojen ensimmäisessä luvussa todetaan, käyrä siirtyy. Tarjontakäyrään perustuva analyysi ei siis edellytä, ettei koskaan innovoida. Itse asiassa yksi ensimmäisistä esimerkeistä missä tahansa alkeisoppikirjassa on sen tarkastelu, mitä tapahtuu markkinahinnalle, kun tulee uusi tuotantoteknologiaa koskeva innovaatio.

Kohta 5) ei pidä paikkaansa. Tarjontakäyrän johtaminen edellyttää, että yritys ottaa hinnan annettuna. Eräillä lisäoletuksilla (vapaa markkinoilletulo, samanlaiset kustannukset) tästä voi seurata, että yritykset saavat nollavoittoja, so. ne eivät saa ylisuuria voittoja. Nollavoitot tarkoittavat karkeasti sitä, että nollavoittoja saava kaivinkoneen omistaja ei saa kaivinkoneinvestoinnilleen enempää tuottoa kuin vastaava investointi esimerkiksi maansiirtokoneeseen tuottaisi.

Patomäki siteeraa sujuvasti Hal Varianin laajasti käytettyä mikrotalouden oppikirjaa. Kirja on liian korkeatasoinen Patomäelle, eikä pelkästään sanan perusmerkityksessä. On ilmeistä, ettei Patomäki ymmärrä Varianista paljoakaan. Mutta kirja on liian korkeatasoinen myös siinä mielessä, että Patomäen siteeraamat kohdat sisältävät aika edistyneen version mikroteoriasta, niin edistyneen, että kysyntäkäyrät ovat siitä huomattava yksinkertaistus. On aika höpsöä kritisoida kysyntäteorian palikkaversiota kysyntäteorian edistyneellä versiolla ja pitää tätä näyttönä kysyntäteorian ongelmista.

Vielä höpsömpää on kritisoida taloustiedettä tarjontakäyrän taustalla olevasta ajattelusta. Yritysten käyttäytymisestä on olemassa valtavasti tutkimustietoa (ks. esim. tämän aikakauskirjan kaikki numerot). Oikeastaan missään yritysten toimintaa koskevassa taloustieteellisessä kirjallisuudessa ei tuotantopäätöstä mallinneta sinänsä ihan ristiriidattoman tarjontakäyrän avulla. Mutta Patomäki ei tunne tai ainakaan mainitse tätäkään taloustieteellistä kirjallisuutta.

Mahdutettuaan pariin kappaleeseen uskomattoman määrän virheitä Patomäki tunnustaa:  “On tavaroita ja palveluksia, joiden kokonaiskysyntä näyttäisi reagoivan hintojen muutokseen ainakin jossain määrin teorian olettamalla tavalla.” Suomennettuna: joidenkin tavaroiden kysytty määrä pienenee, kun niiden hinnat nousevat jos kaikki muu pysyy ennallaan. Toisin kuin aiemmat väitteet, tämä on tietysti totta. Samalla tavalla totta on sanoa että on olemassa esineitä jotka näyttäisivät sateella ainakin jossakin määrin kastuvan.

Ei tarvitse olla taloustieteilijä tajutakseen, että hintojen nousun vaikutus kysyttyyn määrään on väistämättä lähes kaikissa kuviteltavissa tapauksissa negatiivinen. Joka kaipaa tarkkaa empiiristä näyttöä voi vaikka hakea Google Scholarista hakutermillä ”price elasticity of demand”. Kirjallisuutta on olemassa käsittämättömän paljon. Ja jos Patomäki itse lisää kysyntäänsä hintojen noustessa, hän ystävineen on tervetullut asioimaan Asiattoman Valintamyymälään. Takaamme, että hinnat siellä nousevat koko ajan.

Patomäki on siis valmis hylkäämään kaikille ilmeisen arkilogiikan hintojen ja kysytyn määrän yhteydestä. Lisätodisteena tälle hän kertoo: “Kun historiallinen aika tuodaan hyödykemarkkinoiden kuvaan mukaan, huomataan, että ajan myötä monien uusien tuotteiden ostetut ja myydyt määrät usein lisääntyvät suuresti samalla, kun hinnat alenevat.” Patomäki esittää, että tämä on todistusaineistoa kysyntä- ja tarjonta-analyysiä vastaan. Tämä on jo kerta kaikkiaan uskomatonta. Asia opetetaan ihan oikeasti taloustieteen perusteiden sivuaineopiskelijoille toisella luentokerralla. Patomäen osoittaminen vääräksi on mikroteorian alkeisoppikirjan ensimmäisen luvun tehtävä (kuten sanottua, luvun 1 tehtävä 8).

Patomäki sekoittaa keskenään kysyntäkäyrän ja tasapainohinnan. Tasapaino on kysyntä- ja tarjontakäyrän leikkauspisteessä. Se koostuu tasapainohinnasta ja -määrästä. Leikkauspisteitä on yksi, joten tasapainohinta ei voi muuttua, ellei joko kysyntä- tai tarjontakäyrä siirry. Tyypillinen tapaus, jota alkeiskirjoissa tarkastellaan, on juuri Patomäen esimerkki. Kun uuden hyödykkeen tuotantoteknologia kehittyy, tarjontakäyrä siirtyy oikealle. Tällöin hinta alenee ja myyty määrä lisääntyy. Päinvastoin kuin Patomäki väittää, hänen siteeraamansa esimerkki on täsmälleen alkeisteorian mukainen ja sitä opetetaan varmasti juuri tälläkin hetkellä jossakin luentosalissa jossakin päin maailmaa.

Patomäki esittää vielä pari muuta samanlaista, täsmälleen alkeisteorian mukaista esimerkkiä muka todisteena teoriaa vastaan. Loppuviitteessä 39 hän esittää vielä lisää triviaaleja esimerkkejä asioista, joita voidaan mallintaa tarjonta- tai kysyntäkäyrän siirtymisinä, kuten esimerkiksi ihmisten lisääntynyttä halua kulkea polkupyörällä. Koska tämä on niin uskomatonta, toistetaan asia. Patomäki ei ymmärrä alkeisoppikirjan alkeellisinta, yleensä ensimmäisessä luvussa esitettävää teoriaa. Silti hän esiintyy julkisesti talousteorian kriittisenä asiantuntijana.

Patomäen kirja on rakenteltaan sirpaleinen. Hän käsittelee kysyntää ja tarjontaa ensin Pääkäsitteet-luvussa, jota äsken käsiteltiin. Mutta hän palaa aiheeseen uudestaan luvun Talousteorioista osaluvussa Uusklassinen talousteoria. Tämän luvun sisältö on kysynnän ja tarjonnan osalta suureksi osaksi vanhan toistamista. Mukana on jotakin uutta: Patomäki kertoo virheellisen käsityksensä siitä, mitä tarkoitetaan pitkällä aikavälillä ja lyhyellä aikavälillä. Hän kritisoi staattista kysyntä-tarjontakehikkoa ja sitten hehkuttaa:

“Tuomalla aika mukaan vertailemalla kahta peräkkäistä ajatonta hetkeä voidaan osoittaa, että markkinamuutokset voivat johtaa myös sellaiseen sopeutumiseen, joka ”yliampuu” tai muutoin tekee poikkeaman vakaasta tasapainosta mahdolliseksi. Tästä tuloksesta voidaan puolestaan johtaa erottelu lyhyeen ja pitkään aikaväliin. Lyhyellä aikavälillä markkinat voivat poiketa optimaalisesta tasapainosta, mutta pitkällä aikavälillä hyvä tasapaino lopulta löytyy.”

Kuka tahansa taloustiedettä yhtään tunteva ymmärtää, että tämä on höpötystä. Jos puhutaan staattisesta kysyntä-tarjontamallista ei voi olla mitään yliampumista tai poikkeamaa vakaasta tasapainosta. Vakaa tasapaino ei edes tarkoita mitään staattisessa mallissa. On selvää, että Patomäen puhe liittyy johonkin epämääräiseen dynaamiseen malliin. Mutta tällä ei ole mitään tekemistä staattisen kysyntä-tarjontamallin kanssa, jota Patomäki väittää kritisoivansa. Patomäen käyttämät sanat eivät siis edes tarkoita mitään siinä yhteydessä jossa Patomäki niitä käyttää.

Patomäki toistaa jo vääriksi todetut väitteensä siitä, että kysyntäkäyrä olisi olemassa vain jos on edustava kuluttaja ja yksi hyödyke. Hän myös väittää, että ”monet taloustieteen keskeisistä tuloksista” on johdettu kysyntä-tarjontakehikosta. Tämä on höpötystä: hän on itse toistuvasti siteerannut Varianin oppikirjaa, jota lukiessa pitäisi heti selvitä, että mitään siinä esitetyistä keskeisistä tuloksista ei ole johdettu kysyntä-tarjontakehikosta. Tämä kehikkoi on itse asiassa pedagoginen pula-ajan versio oikeasta teoriasta.

Patomäki väittää edelleen, että skaalatuotot pilaavat koko tavanomaisen mikroteorian. Näin ei luonnollisestikaan ole. Tämän olisi voinut tarkistaa vilkaisemalla oppikirjaa. On jokseenkin väsyttävää lukea Patomäen tekstiä, koska hän sekoittaa toisiinsa rajakustannukset ja keskimääräiset kustannukset. “Lyhyellä tähtäimellä rajakustannusten oletetaan olevan nousevia, kun taas pitkällä tähtäimellä tuotantokustannukset per yksikkö voivat laskea”. Rajakustannukset ja tuotantokustannukset per yksikkö eli keskimääräiset kustannukset ovat eri asia. Skaalatuotot liittyvät nimenomaan aleneviin keskimääräisiin kustannuksiin. Rajakustannukset voivat olla kasvavat, vaikka keskimääräiset kustannukset alenisivatkin. Jos Patomäki käyttäisi sekavan verbalisoinnin asemesta halveksimaansa matemaattista ilmaisutapaa, hän ei voisi sekoittaa asioita näin. Siinä yksi hyvä syy muotoilla teoriat formaalisti.

Kasvavat skaalatuotot (eli suurtuotannon edut) eivät pilaa mikroteoriaa, vaikka ne aiheuttavatkin päänvaivaa. Jos tulkitaan Patomäen sekavaa esitystä armeliaasti, hän tuntuu tarkoittavan jotakin seuraavanlaista. Hinnanottajayritykset toimivat vain alueella, jossa skaalatuotot ovat väheneviä. Mutta Patomäen mukaan skaalaedut voivat olla ikuisesti kasvavia, jolloin hinnanottajayritykset eivät toimi lainkaan. Patomäen mielestä tämän vuoksi koko tarjontateoria kaatuu.

Ensiksi on todettava, että skaalatuotot eivät järkevästi ajatellen voi olla kasvavia millä tahansa tuotannon tasolla. Kaikelle toiminnalle on olemassa taso, jonka jälkeen suurtuotannon etuja ei enää ole. Mutta tälläkään ei ole niin suurta väliä. On olemassa toimialoja, joilla suurtuotannon etuja on kaikilla käytännössä kiinnostavilla tuotantomäärillä. Tällaisella toimialalla hinnanottajayritys ei tarjoa hyödykettä. Tuloksena ei siis ole looginen ristiriita, vaan tarjontaa ei vain ole.

Jos tarjontaa kuitenkin empiirisesti havaitaan, tarjontakäyrä ei ole oikea tapa mallintaa tätä toimialaa. Mutta kukaan ei ajattelekaan, että olisi. Toimialoilla, joilla on merkittäviä skaalaetuja, voi olla vain harvoja yrityksiä, ääripäässä vain yksi. Kukaan taloustieteilijä ei sovella Patomäen esittämää teoriaa tällaisiin toimialoihin. Tarjontakäyrä kuvaa hinnanottajayrityksen käyttäytymistä, eikä hinnanottamiskäyttäytyminen ole järkevä lähtökohta tällaisten toimialojen mallintamiseen. Hakusana natural monopoly tuottaa taas tulvan kirjallisuutta tästä aiheesta. Mutta Patomäki ei näytä tuntevan tätäkään kirjallisuutta.

Tarjontakäyrällä on korkeintaan ajattelua auttava pedagoginen rooli tällaisten toimialojen ymmärtämisessä. Niiden varsinainen mallintaminen tapahtuu aivan toisenlaisilla menetelmillä. Tarjontakäyrä on yleisestikin, kuten jo mainittiin, lähinnä pedagoginen väline, eikä talousteorian viimeinen rintama. On naurettavaa samaistaa tarjontakäyrä ja moderni talousteoria, varsinkin kun käytössä on Varianin oppikirja, josta asian pitäisi välittömästi ilmetä.

Patomäki kruunaa esityksensä kuviolla 8, jossa hän esittää ”realistisemman kuvan kysynnästä ja tarjonnasta”. Kuviossa tarjontakäyrä on vähenevä ja kysyntäkäyrässä on sekä kasvavia että väheneviä osia. Käyrät leikkaavat useassa pisteessä. Patomäki sanoo, että kuvio perustuu hänen tekstissä esittämiinsä asioihin. Patomäen lähestymistapa on vähintään erikoinen: hän toisaalta halveksuu täsmällistä matemaattista ilmaisua, mutta tempaisee kuitenkin hatusta matemaattisen, kuvion muodossa esitetyn teorian, jonka väittää perustuvan epämääräiseen keskusteluun kustannuskäsitteistä, joita hän ei ymmärrä.

Patomäen kuvio ei tarkoita yhtään mitään. Tämä johtuu siitä, että kuviota ei ole johdettu mistään oletuksista, joten on mahdotonta sanoa mitä se kuvaa. Onko kysyntä- ja tarjontakäyrät ehdollistettu tietyille kiinnitetyille preferensseille, tuloille, tuotantoteknologialle, muiden hyödykkeiden ja tuotannontekijöiden hinnoille kuten tavanomaisessa analyysissä?  Mitä oikein oletetaan yritysten toiminnasta? Ei ainakaan tavanomaista voitonmaksimointia, koska muuten tarjontakäyrässä ei ole järkeä. Mitä oletetaan kuluttajien käyttäytymisestä? Jos käyrillä on tarkoitus olla mitään yhteyttä tavanomaiseen kysyntään ja tarjontaan, niissä ei ole järkeä.

Esimerkiksi toisen käyrien leikkauspisteen vasemmalla puolella kysyntä on kasvava ja tarjonta laskeva. Sovitaan, että kysymyksessä on tuoppien kysyntä ja tarjonta olutravintolassa. Seuraava keskustelu asiakkaan ja baarinomistajan välillä kuvaa mainittua kohtaa Patomäen käyrissä.

Baarimikko: Osta kaksi olutta, 5 euroa kappale.
Asiakas: Oletko hullu? En varmasti osta kahta ellei hinta ole vähintään 10 euroa kappale.
Baarimikko: Oletko itse hullu? En takuulla myy sinulle kahta 10 eurolla kipale. Tuohon kappalehintaan saat korkeintaan yhden. Myyn kaksi vain viitosella kappale.
jne.

Patomäen graafisessa analyysissä ei siis ole järkeä. Patomäen keskustelu omasta kuviostaan on myös lukukelvotonta tekstiä. Hän esimerkiksi toteaa kuvion osoittavan, että “vapaat markkinat voivat päätyä alioptimaaliseen tasapainoon.” On vaikea sanoa tarkoittaako hän tasapainoilla mitä tahansa leikkauspisteitä vai vain niitä, jotka eivät johda baarimikon ja asiakkaan väliseen absurdiin keskusteluun. Joka tapauksessa Patomäeltä unohtui kertoa, missä mielessä jotkut tasapainot ovat optimaalisia ja jotkut eivät. Tavanomaisia kriteerejä ei varmaankaan voida käyttää, koska teoriat, joille ne perustuvat on hylätty. Ainakaan niitä ei voida soveltaa tavanomaiseen tapaan. Optimaalisuus ei siis tarkoita yhtään mitään ilman uutta määritelmää. Patomäki sortuu omaan löysään teoretisointiinsa ja saa siksi aikaan vain lukijaa rasittavaa käsitemölinää.

Patomäki ja heterodoksimatemaatikko Steve Keen.

Lukijaa (jos tässä vaiheessa on yhtään lukijaa jäljellä, mitä epäilemme) on jo rasitettu kovasti Patomäen näkemyksellä kysynnästä ja tarjonnasta. Koko ”uusklassista” teoriaa kuvaava osaluku puhuu käytännössä vain tästä. Patomäki toistelee vanhoja väärinymmärryksiään ja tarjoaa muutaman uuden. On kenties aavistuksen mielenkiintoisempaa tarkastella sitä, mistä Patomäen virheet ovat peräisin. Yksi keskeinen syyllinen tähän paljastuu lukemalla Patomäen viittauksia. Loppuviitteistä 104-107 voi päätellä, että Patomäki perustaa tarkasteluistaan suuren osan Steve Keenin tuotantoon. Keen onkin Asiattoman lukijoille jo tuttu.

Ihminen, joka väittää, että taloustieteen oppikirjateoria on täysin epärelevanttia, on Asiattoman väen mielestä väärässä. Väite on kuitenkin koherentti ja asiasta voidaan keskustella. Mutta ihminen, joka väittää, että oppikirjateoria on matemaattisesti virheellinen, on joko todellisuudesta vieraantunut, täysin tietämätön, tai niin kyyninen, ettei tosiasioilla ole hänelle mitään merkitystä.

Yhtä järkevää olisi väittää, että oppikirjatason aritmetiikka olisi väärin tai että matematiikan laitoksen differentiaalilaskennan ykköskurssin sisältö on väärin. Teoria ei yksinkertaisesti ole matemaattisesti väärin. Sitä on opetettu vuosikymmeniä taloustieteen ja matematiikan laitoksilla. Jokainen, joka tietää mitään formaalista teorianmuodostuksesta ja siitä kuinka sitä kritisoidaan, ymmärtää ettei oppikirjataloustieteessä ole matemaattisia virheitä.

Steve Keen, jota Patomäki siis ahkerasti siteeraa, on kuuluisa nimenomaan siitä, että hän väitti löytäneensä oppikirjateoriasta matemaattisen virheen. Luonnollisesti tämä ei pitänyt paikkaansa. Virhe oli Keenin, joka ei osaa alkeismatematiikkaa. Patomäki siteeraa Keenin kirjaa laajalti (esim. loppuviitteet 104-107), ilmeisesti myös kohtaa, jossa tämä väittää osoittaneensa taloustieteen matemaattiset virheet. Tämä on kenties Patomäen kirjan synkintä antia. Tosiasioilla ei näytä olevan mitään väliä. Patomäki on valmis väittämään että yksi plus yksi ei ole kaksi, kunhan se tukee hänen ”argumenttiaan” taloustiedettä vastaan.

Henkilöä, joka siteeraa Steve Keeniä, ei voi ottaa vakavasti.

Taloustieteen matemaattisuus ja teoreettisuus


Kysyntä ja tarjonta -osaluvussa  Patomäki kritisoi taloustiedettä mm. seuraavasti: “Taloustieteilijät (ja varsinkin teoreetikot) saattavat kokea käytännölliset kiinnostuksen kohteet kokonaan turhiksi. Tieteelliseltä näyttävästä graafisesta ja matemaattisesta teoretisoinnista tulee tarkoitus itsessään.” Loppuviitteessä hän siteeraa Mark Blaugin 20 vuotta vanhaa juttua taloustieteen silloisesta tilasta ja perustelee myös tällä johtopäätöstä siitä, ettei ”käytäntö” kiinnosta taloustiedettä. Blaug valittaa mm. taloustieteen lippulaivajulkaisun American Economic Reviewin (AER) tylsyyttä ja ”skolastisuutta”.

On tarpeetonta ryhtyä käsittelemään tässä sitä, millainen taloustieteen ja AER:n tila oli 20 vuotta sitten. Mutta katsotaan AER:tä nyt. Uusimman numeron sisällysluettelossa on 14 artikkelia. Näistä 11:ssä on liitteenä tilastoaineisto, eli ne ovat luonteeltaan empiirisiä. Tämä kai on lähimpänä ”käytäntöä” mitä tieteessä päästään. Muutamia tutkimusaiheita: Etelävaltioista Pohjoisvaltioihin muuttaneiden mustien amerikkalaisten kuolleisuus, malarian hoitaminen, ympäristöriskit ja asuntojen hinnat, työkokemuksen vaikutus palkkaan.

Mielikuvitukseltaan rajoitetun Asiattoman väen on vaikea kuvitella mitään ”käytännöllisempiä” aiheita kuin nämä. Mitään blaugin tarkoittamaa skolastiikkaa ei ole havaittavissa. Patomäki ei taaskaan joko tiedä tai teeskentelee, ettei tiedä mitä taloustieteilijät tekevät. Taloustiedettä luonnehtii nykyisin voimakas empiirinen suuntautuminen. Itse asiassa niin vahva, että jotkut johtavat taloustieteilijät ovat huolissaan siitä, ettei teoriaa hyödynnetä tarpeeksi. Jos selaa kenties suosituinta esitystä empiirisestä taloustieteestä, on todella vaikeaa löytää mitään tukea Patomäen syytöksille liiasta teoriasta. Tilastotietoa empiirisen ja teoreettisen tutkimuksen määrästä taloustieteessä löytyy täältä.

Patomäki väittää, että matematiikan kieleen puettu teoria on jotenkin ”käytännön” vihollinen. Asia on juuri päinvastoin. Käytännöllinen eli empiirinen tutkimus edellyttää tilastotieteellisten menetelmien käyttöä. Jotta näitä kaikelle empiiriselle tieteelle yhteisiä menetelmiä voidaan käyttää, on tutkittavat hypoteesit pakko pukea matemaattiseen, tyypillisesti mallien parametrejä koskevien rajoitusten muotoon. Teorian matematisointi on siis edellytys hyvälle empiiriselle tutkimukselle. Eikä tämä muuten koske vain taloustiedettä. Myös sekä politiikan tutkimuksen että sosiologian parhaissa tutkimuksissa käytetään ihan samanlaisia menetelmiä.

Asiattoman väen voimat uupuivat ainakin vähäksi aikaa tähän. Emme päässeet Patomäen kirjassa edes puoleenväliin, emmekä pystyneet kommentoimaan kuin murto-osaa siitä mitä olisi pitänyt, edes siinä osassa josta kirjoitimme. Kenties Asiattoman Patomäki-sarja jatkuu joskus tulevaisuudessa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hei,

    timanttinen postaus! Hyvää, huolellista käsittelyä. Muutenkin teette hyvää työtä talousblogosfäärin ja talouskeskustelun makrovinoutuneisuuden oikaisemisessa.

    Nopea huomio: loppuviite 53 ei ainakaan omassa paperiversiossani puhu siitä, että työnteon lisääminen pienentää tuotantoa, vaan se puhuu Cobb-Douglasista (alkaa "Kun tuotantofunktiolle annetaan tavanomainen Cobb-Douglas-muoto").

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Onpa hyvä, että joku jaksaa tehdä tällaista työtä; se ei varmaankaan ole kovin palkitsevaa.

    Se, että Patomäki siteeraa Keeniä ja intoilee hänestä on tietysti vähän tylsää. Hänhän todennäköisesti tuhlaa valtavan määrän voimavaroja pilaamalla niiden nuorten elämän, jotka ovat hänen opissaan. He ovat luulleet investoivansa henkiseen pääomaansa, mutta eivät tosiasiassa opi mitään hyödyllistä. Vielä paljon tylsempää on se, että Patomäki ei ole ainoa, jonka mielestä Keenin sanomassa on järkeä. Mies on viime vuosien aikana kutsuttu useaan otteeseen vierailulle Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan, jossa moni ns tutkija pitää häntä merkittävänä ajattelijana. Nämä kriittiset tieteilijät eivät ole ilmeisesti jaksaneet perehtyä edes siihen lyhyeen tekstiin, jossa Keenin matematiikan taitojen taso paljastetaan.

  3. 3

    sanoo

    Parahin Allan,
    Meidän elektronisessa versiossamme alaviitteessä 53 on Patomäen "tavanomaiseksi Cobb-Douglas-muodoksi" kutsuma yhtälö. Q = A * K * alfa – L * (1-alfa). Kuten tietysti tiedät, tämä ei ole Cobb-Douglas -muoto vaan omituinen hybridi logaritmoidusta ja ei-logaritmoidusta Cobb-Douglasista. Lisäksi työn kerroin on negatiivinen, eli työ vähentää tässä tuotoksen määrää.
    Myönnän, että vitsi on aika nörtähtävä. Mutta niin on koko kirjoitus muutenkin. Ja kirjoittaja luonnollisesti myös.

  4. 4

    sanoo

    Ah kappas, olin väärässä, luin Patomäen tekstiä turhankin armollisesti enkä tajunnut että siinä on miinusmerkki. Pahoittelen tarpeettomasta huomiosta!

  5. 5

    Anonyymi sanoo

    Loistavaa. Nyt tiedämme, kenelle (keille) kuuluu seuraava tiedonjulkistamispalkinto.

  6. 6

    Anonyymi sanoo

    Arvostelunne perusteella pidän erittäin huolestuttavana sitä että kukaan itseään kunnioittava journalisti edes suostuu painamaan Patomäen mietteitä taloustieteestä. Kirja nimittäin signaloi joko sitä ettei prof. Patomäki ymmärrä edes perusasioita kritisoimastaan tieteestä, tai vääristelee niitä tahallaan; kummatkin hyvin kyseenalaisia meriittejä.

  7. 7

    Anonyymi sanoo

    Kiitoksia Asiattomalle! Tämä oli ehkä isänmaallisin teko, johon akateemikko pystyy. Mielenkiintoista nähdä onko Patomäessä ryhtiä vastata kritiikkiin.

  8. 8

    Anonyymi sanoo

    Aargh en ollut tällaisesta Patomäestä kuullutkaan. Professori Patomäen ja dosentti Bäckmanin johdollako Helsingin yliopisto siis aikoo päästä maailman 50 parhaimman joukkoon? Kenties okm:n kannattaa panostaa Turun yliopistoon tai jotain vastaavaa.

  9. 9

    Anonyymi sanoo

    En tiedä onko Patomäki menettänyt järkensä vai onko hän älyllisesti niin epärehellinen sumuttaja, että tuottaa vaikeaselkoista ja painavaa tekstiä jota harva pystyy ymmärtämään. Vesa Kanniainenkin on puretunut Patomäen tuontantoon kiitettävästi.

  10. 10

    Anonyymi sanoo

    Hyvää pureskelua. Mutta kuitenkin juuri nyt Patomäen kirjan kiinnostavin osa on siinä esitetty investointiohjelma. Mitä mieltä olette siitä? Sanotte, että se "voisi olla vaikka kuinka järkevä". Mihin teorioihin tai empiirisiin tutkimuksiin tarttuisitte sitä arvioidessanne? On aivan sama, mitä mieltä kukaan on taloustieteen tilasta ylipäätään, jos makroteoriasta ei pystytä johtamaan järkevää talouspolitiikkaa. Onko tämä mielestänne ongelma?

    • 10.1

      Anonyymi sanoo

      On aikamoinen julkinen palvelus, että asiattomat ovat jaksaneet lukea ja kommentoida edes pientä osaa Patomäen kirjoituksista. Tunnut vaativan, että heidän pitäisi lukea koko Patomäen tuotos, jonka kuvaaminen oksennukseksi on epäoikeudenmukaista niinkin suoraviivaista ja stabiilin statuksen omaavaa käsitettä kuin oksennus kohtaan. Olisiko mahdollista, että sinä teet analyysin Patomäen investointiohjelmasta ja asiattomat ja blogin seuraajat kommentoivat sinun analyysiäsi.

    • 10.2

      Anonyymi sanoo

      Anonyymi, miksei makroteoriasta voitaisi johtaa järkeviä politiikkasuosituksia? Eri asia toki vielä on, kuinka poliitikot muuttavat nämä suositukset talouspolitiikaksi.

    • 10.3

      Anonyymi sanoo

      Ei kenenkään tarvitse lukea yhtään mitään, jos ei halua. Olisi vaan ollut kiinnostava kuulla Asiattomien analyysia Patomäen investointiohjelmasta, kun heillä selvästi asiantuntemusta taloustieteessä on. Outo reaktio ensimmäiseltä vastanneelta anonyymilta.

      Toiselle vastanneelle anonyymille: tulkitsin tuota tekstiä siten, että Asiattoman väki ei välttämättä itsekään suhtaudu kovin kunnioittaen "suhdannemakroon" ja yritin kysyä, voidaanko heidän mielestään nykyisestä suhdannemakrosta johtaa esimerkiksi järkeviä finanssipoliittisia suosituksia. Ehkä muotoilin ajatukseni epäselvästi. Jos vielä Asiattomilla on aikaa tätä kommentoida, kuulisin mielelläni ajatuksianne makrotaloustieteen tilasta ja sen käytettävyydestä talouspolitiikan tukena.

    • 10.4

      Anonyymi sanoo

      Asiattoman katsastajien oma tausta on empiirisessä mikrotaloustieteessä, erityisesti kai julkisten palveluiden vaikuttavuuden arvioinnissa (koulutus, terveydenhuolto, asuminen yms), ei niinkään suhdannemakrossa. Kenties tästä syystä katsastajat pidättäytyvät arvioimasta Patomäen investointiohjelmaa substanssitasolla.

      Väite "On aivan sama, mitä mieltä kukaan on taloustieteen tilasta ylipäätään, jos makroteoriasta ei pystytä johtamaan järkevää talouspolitiikkaa" on kuitenkin outo, koska myös mikrotalousteoriasta voidaan hyvin johtaa aivan relevantteja politiikkasuosituksia etenkin julkisten palvelujen tarjontaan ja järjestämiseen liittyen, verotuksesta puhumattakaan. Suhdannemakromalleista johdettavat politiikkasuositukset taas liittyvät useimmiten tietysti finanssi- tai rahapoliittiseen elvytykseen ja kokonaistuottavuuteen liittyviin kysymyksiin.

      Mielestäni makrotaloustiede tarjoaa paljonkin järkeviä politiikkasuosituksia, mutta tosiaan suurempi ongelma taitaa olla poliitikkojen kyky muuttaa nämä suositukset todellisuudeksi. Katsastajien oma näkökulma suhdannemakroteorian tilaan tosin tuntuu olevan pessimistisempi, mutta kuten sanottua, se ei ole heidän oma alansa.

    • 10.5

      Anonyymi sanoo

      Mielestäni Asiattomien linja keskittyä tässäkin kirjoituksessa omien vahvuusalueiden ruotimiseen on oikea. Joku toinen voisi käsitellä Patomäen näkemyksiä suhdannemakrosta.

    • 10.6

      Anonyymi sanoo

      Millaisia mikrotalousteoriasta johdettuja politiikkasuosituksia voitaisiin hyödyntää esimerkiksi nykyisten Euroopan talous- ja rahaliiton selvästi rakenteellisten ongelmien ratkaisemisessa? Jotenkin tuntuu siltä, että näiden päivien taloudellisessa myllerryksessä empiirinen mikrotaloustiede on kohtalaisen turhanpäiväinen tieteenala. On vaikea keksiä yhtään relevanttia politiikkaohjetta, jonka mikrotaloustieteen pohjalta voisi esimerkiksi ensi keskiviikon Euroopan talousministerien kokoukseen antaa. Sen sijaan makrotalousteorian pohjalta mielekkäitä, mutta myös hyvin haitallisia suosituksia voidaan antaa lukuisia.

      Pointtina siis se, että talouspoliittisesti mikrotaloustiede on ainakin nykyisissä olosuhteissa vähemmän kiinnostavaa. Mutta olen samaa mieltä siitä, että suutarin kannattaa pysyä lestissään.

    • 10.7

      sanoo

      Parahin Anonyymi,
      Asia on päinvastoin. Mikrotaloustiede on hyvinkin relevantti juuri nyt. Makrotalouden asioista kaikki tuntuvat olevan eri mieltä, mutta monista mikroasioista vallitsee taloustieteilijöiden keskuudessa lähes täydellinen konsensus. Jos luetellaan pelkästään tässä blogissa käsiteltyjä asioita, joihin liittyy ilmeinen poliitiikkasuositus, niin mieleen tulevat: yritystuet, vientituet, lounasseteli, Veikkausmonopoli, vanhempaintuet, kaavoitus, yhteisövero, pääomatuloverotus, valtionomistus, "kohtuuhintainen" asuntotuotanto, vapaakauppa, maahanmuutto, lukukausimaksut, tupo. Vain joitakin mainitakseni (heh).

    • 10.8

      Anonyymi sanoo

      Ei aivan auennut, miten Katsastaja H:n mainitsemat politiikkasuositukset liittyvät eurojärjestelmän ongelmien ratkaisemiseen. Ehkä verokysymykset ja valtionomistus etäisesti, mutta todellisiin makrorakenteiden heikkouksiin nuo eivät liity oikeastaan mitenkään.

      Itse asiassa se, ettei mikrolla ole poliittista merkitystä liittyy paljon siihen, että mikroasioista vallitsee taloustieteilijöiden keskuudessa lähes täydellinen konsensus. Tuollainen yksimielisyys saa poliitikot ja kansalaiset helposti varpailleen, koska yleensä kaikkiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyy erilaisia intressiristiriitoja ja antagonismeja. Jos joku väittää, että niin ei ole, kuulostaa se huuhaalta.

    • 10.9

      Anonyymi sanoo

      Minusta ongelma on, että mikrosta kumpuavat politiikkasuositukset astuvat mm. lobbareiden ja työmarkkinakartellien varpaille, eivätkä siis saa suosiota niissä piireissä, joita poliitikot joutuvat kuuntelemaan. Lisäksi vaalikarjan on vaikea astua oman välittömän arkensa ulkopuolelle, ja katsoa asioita laajemmasta ja pidemmän aikavälin perspektiivistä, mitä poliittinen propaganda, Patomäki mukaan luettuna, vielä vahvistaa.

      Esim. vaikka kilpailun ja entryn lisääminen työmarkkinoilla ennen pitkää kohentaa myös perusdemarin hyvinvointia, hän vastustaa uudistuksia, koska ne uhkaavat hänen työstään tänään saamia etuja.

    • 10.10

      Anonyymi sanoo

      19:55 anonyymi kirjoitti: "yleensä kaikkiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyy erilaisia intressiristiriitoja ja antagonismeja. Jos joku väittää, että niin ei ole, kuulostaa se huuhaalta."

      No mutta tuostahan mikroteoriassa (intressiristiriitojen olemassaolosta) ollaan yhtä mieltä. Kannattaa tutusta vaikka bargaining-kirjallisuuteen.

    • 10.11

      Anonyymi sanoo

      Onko tätä "bargaining-kirjallisuutta" sovellettu mikrotaloustieteen konsensuksen tutkimiseen? Jopa monissa luonnontieteissä (esim. fyysikassa ja tähtitieteessä) esiintyy erittäin vahvoja näkemyseroja perustavanlaatuisistakin kysymyksistä. Miksi mikrotaloustieteessä vastaavaa ei esiinny, vaikka tieteenala tutkii paljon muutosalttiimpaa ja dynaamisempaa kokonaisuutta kuin luonnontieteet. Siis yhteiskuntaa.

      Tällaisesta konsensuksesta tulee väistämättä mieleen uskonto, eikä välttämättä yhtä ymmärtävässä merkityksessä kuin Robert Nelsonilla: http://www.amazon.com/Economics-Religion-Samuelson-Chicago-Beyond/dp/0271022841

    • 10.12

      sanoo

      Parahin Anonyymi,
      Taloustieteessä on ihan yhtä paljon kiistoja ja taisteluja kuin muissakin tieteissä ja ne ovat yhtä katkeria. Mitään kuvailemaasi uskonnollista konsensusta ei ole. Mutta silti joitakin asioita on ratkaistu, ja niistä vallitsee jonkinlainen konsensus. Kiistat koskevat asioita, jotka ovat tutkimuksen eturintamassa. Muissakaan tieteissä ei tyypillisesti ole kiistoja, joissa toinen osapuoli väittää, että toisen tekemä tutkimus on "virheellistä" tai että toiset ovat "hulluja" saati että toisen osapuolen ajatukset perustuvat laskuvirheisiin. Minusta tämäntyyppinen kielenkäyttö viittaa huomattavasti enemmän uskonnolliseen ajattelutapaan kuin se, että on joku perusyhteisymmärrys siitä, mikä on tiedettä.

    • 10.13

      Anonyymi sanoo

      Eli nyt kyseessä onkin enää jonkinlainen konsensus, kun aiemmin monesta mikrotaloustieteen asiasta oli olemassa lähes täydellinen konsensus. Mikrotaloustieteen paremmuus makrotaloustieteeseen verrattuna ei siis perustukaan siihen, että kaikki taloustieteilijät ovat tällä saralla samaa mieltä melkein kaikesta? Kun mikrotaloustieteen tutkimuskysymykset ovat kohtalaisen turhanpäiväisiä tämän hetken taloudellisiin ongelmiin peilattuna, tästä on vaikea tehdä päätelmää, että mikrotaloustiede olisi jotenkin ylivertainen kaikista tieteenaloista.

      On melko selvää, että esimerkiksi monissa empiirisissä luonnontieteissä toisten tutkimustuloksia kutsutaan tämän tästä virheellisiksi ja nämä virheet pyritään osoittamaan omilla mittaustuloksilla. Laskuvirheitäkin on varmasti tieteenhistoriassa mukaan mahtunut enemmän kuin yhden kerran. Epävirallisissa tilaisuuksissa olen kuullut taloustieteilijöiden käyttäneen esimerkiksi sosiologeista halventaviampiakin käsitteitä kuin "hullu".

      Tuo viimeinen lause paljastaa juuri sen ongelman, mikä jää taloustieteilijöiltä usein ymmärtämättä. Perusyhteisyhteisymmärrys siitä, mikä on tiedettä, on yhteisesti hyväksytty epistemologinen sitoumus. Jos taloustieteilijät eivät tiedosta, että myös muunlaiset sitoumukset ovat mahdollisia ja yhteiskuntatieteissä paljon yleisimpiä kuin taloustieteilijöiden luonnontieteistä ammentamat epistemologiset sitoumukset, näistä sitoumuksista tulee koko taloustieteen "uskonnon" keskeisin opinkappale.

  11. 11

    Anonyymi sanoo

    Patomäki ja seuraajat eivät voi olla vastaamatta näihin huomioihin. Tai sitten he hyväksyvät sen väittämän, että kyseessä on suomalaisittain ainutlaatuinen akateeminen kusetus. Ja näinhän asia todellisuudessa onkin.

  12. 13

    Anonyymi sanoo

    Kokemuksen mukanaan tuomalla ennakkoluulolla arvaan, että Hessua kiinnostaa lähinnä radikaali vouhotus. Tai voihan olla että on olemassa jokin maailmanpolitiikan hienompi aspekti, jota entinen ekonomisti ei ymmärrä, jokai myös nnostaa tätä sankaria. Joka tapauksessa mikä tahansa mistä saa polttoainetta radikaalin vouhotuksen liekkiin saa Hessun täpinöihinsä. Totuusarvolla, koherenssilla, konsistenssilla jne ei ole mitään väliä; nehän ovat vain porvariston kehittämiä pre-postmoderneja esteitä jotka saattavat hidastaa radikaalia vouhotusta. En ymmärrä miten kukaan on voinut koskaan ottaa Hessun juttuja vakavasti (pl. mahd. jotkut maailmanpolitikan kehittelyt), ja nostan hattua hra anonyymeille, ettö ovat jaksaneet sietää kaikkea tätä tuubaa ja perata tarinoiden yksityiskohtia.

  13. 14

    Anonyymi sanoo

    Kiitos tästä!
    En ollut aikaisemmin tutustunut Patomäkeen juuri lainkaan, mutta nyt lähti kirja tilaukseen.
    Asiattomassa ledhistökatsauksessa on yleensä ollut ihan hyvin perusteltuja argumentteja, mutta pikaisella katsauksella Patomäen argumentit tuntuvat kestävän paljon paremmin kritiikkiä. On kyseessä vassari tai ei.

    • 14.1

      sanoo

      Parahin Anonyymi,

      Luonnollisesti meidän mielestämme argumentit olivat tälläkin kertaa perusteltuja. Mutta osta toki kirja. Haluan korostaa, ettemme kritisoi Patomäkeä hänen vasemmistolaisuutensa takia. Epäilyttäviä talousajattelijoita löytyy runsaasti myös porvaripuolueista ja näitä lähellä olevista työmarkkinatahoista. Ja toisaalta maailma on pullollaan viisaita vasemmistolaisia.

    • 14.2

      Anonyymi sanoo

      Näin reppanana taloustieteilijänä on vaikea nähdä miten (ainakin ylläolevassa käsitellyt) asiat voidaan edes käsittää argumentteina. Kysymyksessä ovat aika räikeät asiavirheet. Varsinkin jos taloustiedettä kritisoiva kirjoittaja ei ole sisäistänyt edes peruskurssitason asioita. MWG voi olla aika raskasta pureskeltavaa mutta perusopukset eivät.

    • 14.3

      sanoo

      Olipa muuten huono lukuohje tuo, että lue mistä sattuu. Ensimmäisenä sattui silmään bloggaajan ja Patomäen erimielisyys siitä, kuka taloustieteilijä kuuluu "valtavirtaan" ja kuka ei. Kuulostaa samalta kuin rockpoliisien kinat suosikkibändien independent-statuksesta. Patomäen kirjoituksia ja henkilöä tuntien olisin luullut, että tilan puute pakottaisi jättämään moiset hiekkalaatikkokinat pois järeämmän kritiikin tieltä. Varsinkin kun sekä minä että bloggaaja tiedämme, mihin valtavirta viittaa monien muidenkin kuin Patomäen puheissä (uusklassinen talousteoria). Jatkan lukemista huomenna, mutta alusta loppuun, vasemmalta oikealle.

    • 14.4

      Anonyymi sanoo

      Kun miettii Patomäen esiin nostamia taloustieteilijöitä(Krugman&Stiglitz), niin kannattaa huomioida missä julkaisuissa kyseisten henkilöiden (merkittävimpiä) papereita on julkaistu. Jos samaan tarkasteluun ottaa keskustelussa myös esiintyvän Steve Keenin ja katsoo missä hänen papereitaan on julkaistu, niin silloin ei varmaan tule ongelmia määritellä kuka on ns valtavirtaa ja kuka ei.

  14. 15

    Anonyymi sanoo

    Lopetin blogin lukemisen tähän aivopieruun saakka:
    "Pystyimme lukemaan kirjaa huolella lukuun lukuun Talousteorioista saakka".

    Tyypillistä porvariretoriikkaa.

  15. 16

    sanoo

    Mainio kirjoitus. Tuo esiin myös pari pulmakohtaa, jotka lähes väistämättä tulevat vastaan asiapitoisuuteen pyrkivässä keskustelussa.

    Ensimmäinen on se, että kirjoituksista tahtoo tulla pitkiä. Perättömän väitteen voi esittää yhdellä rivillä. Sen kumoamiseen menee kokonainen kappale.

    Toinen on se, että keskustelua seuraava tarvitsee kohtuullisen annoksen pohjatietoja. Patomäki näyttää käyttävän monin paikoin eräänlaista pseudotieteellistä tekniikkaa, jossa pyritään synnyttämään tieteellisesti pätevä vaikutelma heittelemällä tunnettuja nimiä ja virheellisesti tulkittuja tai epärelevantilla tavalla siteerattuja tutkimustuloksia. Tämä taktiikka näyttää tulleen muotiin muillakin vasemmistolaisilla debatisteilla. Jos kaikki tällaiset väärät ja harhaanjohtavat väittämät haluaisi tarkistaa, siihen menisi ikä ja terveys. Onneksi asiaan on helpompikin ratkaisu. Kun kirjoittajan on saanut kiinni riittävän monesta harhaanjohtavasta väitteestä, hänet voi luokitella epäluotettavaksi todistajaksi, jolloin hänen esittämiään väitteitä on pidettävä lähtökohtaisesti epäluotettavina, ellei löydy riittävää ulkopuolista tukea niiden luotettavuudella.

  16. 17

    Jarkko sanoo

    Valtion tiedonjulkistamistapalkintoa asiattomalle! Erittäin hyvä kirjoitus. Onneksi edes blogeissa asioita korjataan, koska tietämättömät toimittajat eivät ymmärrrä asioita, ja keskittyvät osaltaan levittämään harhoja.

  17. 18

    Anonyymi sanoo

    Patomäki ja Vasemmistoliitto ajoi Thomas Piketty-miinaan. Pikettyä kun juhlittii Suomessa noin vuosi sitten sankarina, joka tyrmäsi kapitalismin kunnes Daron Acemoglin ja muiden taloustieteilijöiden kritiikki hiljensi metelin. Patomäen mukaan (US-blogi 11.5.2014) useimmat Pikettyn esittämistä toimenpiteistä varallisuuden kasautumista vastaan ovat jo mukana vaaliohjelmassamme..

    • 19.3

      Anonyymi sanoo

      Syyte nimimerkkien takaa kirjoittelustahan ei kyllä pidä paikkaansa.

      Jahas, Patomäki näköjään korjannut sen blogiinsa.

      – Syltty

    • 19.4

      Anonyymi sanoo

      Patomäki kyllä vastaa vähän asian vieressä omassa vastineessaan. Hän valittaa ad hominem-argumenteista, mutta kyllähän Katsastajilla on aina jutuissaan paljon, paljon, paljon ihan oikeita asia-argumentteja, joita sitten kuorrutetaan perisuomalaisella vittuilulla.

      Patomäki taas antaa ymmärtää, että ei ole esitetty kunnollisia argumentteja, ainoastaan henkilöön meneviä hyökkäyksiä.

    • 19.5

      Anonyymi sanoo

      Voisiko joku kertoa minulle ihan täsmällisesti, missä kohtaa Patomäki vastaa kritiikkiin (mahdollisesti kumoaa sen).

      Katsastaja kirjoittaa: "Jos Patomäki vaivautuisi lukemaan Robbinsia (tai mitä tahansa taloustieteen oppikirjaa), hän ymmärtäisi, että niukkuus siinä merkityksessä kuin taloustiede sanaa käyttää, on mukana kaikissa kuviteltavissa olevissa yhteiskunnissa, riippumatta omistussuhteista tai muusta sellaisesta. Niukkuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on pakko tehdä toisensa poissulkevia valintoja.".

      Patomäki vastaa: "Valitsemisen välttämättömyydestä ei seuraa yleismaailmallinen niukkuus Robbinsin tai uusklassisen talousteorian mielessä, vaikka Heikki Pursiainen mitä väittäisi. Marx, Veblen, Keynes, Galbraith ja vihreät kulutuskapitalismin kriitikot tietävät paremmin: maailmassa voi olla myös yltäkylläisyyttä ja tuhlausta."

      Vastauksessaan Patomäki nähdäkseni viestittää, että hän ei pysty argumentoimaan millään muulla tavalla kuin listaamalla kuolleiden valkoisten miesten nimiä ja muuttamalla niukkuuden käsitteen määritelmää siitä, jonka katsastaja antoi.

  18. 20

    Anonyymi sanoo

    Jonkinnäköinen julkinen väittelytilaisuus olisi mielenkiintoista seurattavaa – jospa vaikka KT -päiville after-hours sessiona? Tämän postauksen perusteella osallistuville taloustieteilijöille pitäisi kyllä maksaa luennointipalkkio.

  19. 21

    Anonyymi sanoo

    Minua hämmästyttää kyllä kovin se kuva taloustieteestä, joka Patomäellä tuntuu olevan. Se on erittäin kaukana siitä, mitä vaikka meikäläinen tutkii. Lisäksi on varsin vaikea ymmärtää saati hyväksyä niitä motiiveita, jotka innottavat noin yksipuolisen kuvan levittämiseen, asiavirheiden toistamiseen jne. Jos minulla olisi jokin uusi hieno tapa kuvata jonkin markkinan toimintaan, kirjoittaisin siitä paperin ja lähettäisin journaaliin. Jos taas talousteoria noin muuten vain kiehtoisi minua, vaikken siitä vielä paljon tietäisi, opiskelisin sitä pidemmälle. Mutta jos sen sijaan olisinkin jo kyllästynyt tutkimukseen ja haluaisin vaihteeksi politiikkaan, tutkimus tai opiskelu eivät tietenkään paljonkaan kannattaisi. Silloin olisi varmaan järkevintä keskittyä näkyvyyden maksimointiin erilaisilla areenoilla, blogeissa, lehdissä, keskustelutilaisuuksissa, luentosaleissa jne. Summa summarum: kun katsoo, mitä Patomäki keskittyy tekemään, näyttää aika selvältä, mitkä ne hänen motiivinsa ovat.

  20. 22

    Anonyymi sanoo

    Patomäki haastoi Katsastajat julkiseen väittelyyn. Mielestäni se pitää tehdä ehdottomasti kirjallisesti, jotta äänestäjät pääsevät tarkistamaan vilautettuja nimiä ja teorioita,

  21. 23

    Anonyymi sanoo

    Chat-väittely? Muistuttaisin, että kaikki tällainen julkisuus on vain positiivista tuulta Patomäen kampanjaan. Mitään taloustiedettä koskevaa kysymystä sillä tuskin selvitetään. Yllä on jo blogitekstissä esitetty monia tärkeitä pointteja. Jos ei siitä jaksa lukea, tuskin sitä väittelyä seuraamallakaan viisastuu.

    • 23.1

      Anonyymi sanoo

      Anonyymi 16.37 on hämmästyttävän oikeassa. Siihen on joku syy, että tiedettä koskevat väittelyt käydään julkisesti, mutta ei auditoriossa, jossa väittelyä seuraavat maallikot. On aivan oma taitolajinsa puhua hyvin ja vakuuttavasti julkisissa keskustelutilaisuuksissa ja tällä taidolla on monesti varsin vähän tekemistä sen kanssa, kuinka hyvin ihminen tuntee ja ymmärtää jonkin tutkimuskohteen. Tunnen matematiikan alaa mielestäni hyvin ja monet aivan ensiluokan tieteentekijät alalla ovat uskomattoman kökköjä luennoitsijoita ja väittelijöitä. Tyypillisesti he ns. jäätyvät, kun joku kysyy tai selittää jotain, mutta parin päivän kuluttua he tulevat kertomaan, että ovat ymmärtäneet kysymyksen ja että heillä on vastaus siihen. Ikävä kyllä varsin harva on enää kuuntelemassa.

  22. 24

    Anonyymi sanoo

    Niin, minua harmittaa Patomäen sumutus. Hän kohtelee epäeettisesti taloustiedettä, kuin olisi itse varteenotettava Nobel-palkinnon pokkaaja. Hän on toki politiikko, jolle kaikki kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, joka voi valitettavasti kerätä paljon protestiääniä niiltä jotka uskovat aidosti hänen "korkeaan oppineisuuteensa".

  23. 25

    Anonyymi sanoo

    Patomäki: "Olen julkaissut useiden eri tieteenalojen julkaisuissa. Yksi ensimmäisistä oli Kansantaloudellinen aikakauskirja, jossa julkaisin vuonna 1989 taloustieteellisen graduni keskeiset tulokset."

    Juuh, kannatti tosiaan mainita vanha kunnon KAKki… En nyt ihan kuitenkaan käyttäisi tässä yhteydessä termiä "julkaisu". Tai ehkä HS:n toimittajienkin kirjoittamat artikkelit ja uutiset ovat "julkaisuja"?

  24. 26

    Anonyymi sanoo

    Aika merkillistä, että Patomäki ei ollenkaan näytä huomaavan, että hänelle ystävällisesti ja ihan kädestä pitäen yritetään selittää asioita vaan kirjoittaa "juuri mitään suopeutta tai dialogisuutta ei toisella osapuolella ole osoittaa".

    C'mon. Ensin tämä kaveri monta vuotta räyhää turuilla ja toreilla yhtä tieteenalaa vastaan ja mikä vain argumentti tuntuu käyvän, kunhan se on taloustiedettä vastaan. Ja kun siitä huolimatta ihmiset yrittävät selventää hänelle, mistä on kysymys ja missä hänen väärinymmärryksensä kenties on, hän ei näe sitä. Ja vaikka asia juuri on selitetty yllä tekstissä, jota hän ilmeisesti on silmäillyt, hän yhä edelleen väärinymmärtää (informaatio-)tehokkaiden markkinoiden hypoteesin (ja ilmeisesti sekoittaa jotenkin sen ja hyvinvointilauseet) ja kirjoittaa blogissaan: "On absurdi väite, että ”kriisin ennustamattomuus vahvistaa uskoa tehokkaiden markkinoiden hypoteesiin”, koska globaali rahoitusmarkkinakriisi 2008-9 itsessään osoittaa, että markkinat eivät ole tehokkaat."

    Ja kuka muka väitti, että markkinat ovat tehokkaat? Melkein kaikki paperit, joita minä luen, tarkastelevat markkinoita jotka eivät ole tehokkaita. (Miten tämän ihmisen kanssa voi keskustella, kun se sotkee asioita koko ajan?) Mistäköhän esimerkiksi viime vuoden Nobel myönnettiin Tirolelle? Tehokkaiden markkinoiden tutkimuksesta? (Miksi tämä kaveri ei voi tutustua edes vähän siihen, missä taloustieteessä mennään?)

    Ei minulla ole mitään Patomäkeä vastaan. Näyttää mukavalta mieheltä, mutta jos jonkin alan asiantuntijana tai kriitikkona julkisesti esiintyy, pitäisi vähän oppia samalla eikä vain toistaa ja toistaa samoja virheitä.

  25. 28

    Anonyymi sanoo

    Patomäen kirjan todistus talousteorian (taloustieteen) epäonnistumiselle panee mietteliääksi. Hänen mielestään virhe on siinä, että uusliberaalit ekonomistit eivät ymmärrä tarjontakäyrän olevan universaalisesti laskeva. Hyödykkeen markkinatasapainon pitäisi olla kuvion 8 eikä kuvion 7 mukainen. Jos tarjontakäyrät todella ovat universaalisesti laskevia (niin, että siellä on vielä ainakin yksi pomppu alaspäin), niin yritysten kokojakaumat olisivat varmaan aika erikoisia. Toisaalta Patomäen esittämä ”oikea” hyödykkeiden kysyntäkäyrä saa sekin lukijan miettelijääksi, siinä kun on pomppuja ylös ja alaspäin (optimiratkaisuun liittyy varmaan imaginäärijuuret ja muuta hauskaa). Kysyntä- ja tarjontakäyrillä on useita leikkauskohtia joista joku on kuulemma ”alioptimaalinen”(?).
    Tulee mieleen hieman samanlainen todistus taloustieteen virheellisyydestä kolmen vuosikymmen takaa. Olin 1984 Erkki Koskelan ja Marianne Steniuksen kanssa Moskovassa TSEMIssä suomalais-neuvostoliittolaisen tieteellisen yhteistyökomitean vierailulla (Jouko Paunio ja Aarni Nyberg ”pakottivat”). Oltiin kokouksessa, jossa molemmat osapuolet esittelivät lappujaan. Kesken Ekin esityksen joku KGB:n paviaani rupesi räyhäämään, että kapitalistisessa taloustieteessä on pahoja virheitä ja sen vuoksi Ekin esitelmää ei oikeastaan kannattanut kuunnella. Olimme äimän käkenä; kukaan ei ollut kertonut meille näistä virheistä. Mitä ne oikein ovat? Pitkä tivaamisen jälkeen selvisi, että virhe ole kysyntäkäyrien homogeenisuus-astetta-nolla oletuksessa. Heppu, tai KGB, tai KGB:n myyrät Helsingissä tiesivät, että kapitalistisissa maissa on rahailluusiota. Koska homogeenisuus astetta nolla on väärin, niin koko kysyntäteoria on väärin ja sen mukana koko kapitalistinen taloustiede.
    Yritimme selostaa yleisölle (josta osa oli tosin aika vaivaantunutta) kuluttajan valintateoriaa mutta ilmeisen turhaan. Punikkien kellossa aika kulki väärään suuntaan. Muutenkin koko vierailu on täysi fiasko. Aino valonpilkku oli paluumatkan tullitarkastus, jossa virkailija (rouva, puhui hyvää suomea) rupesi tivaamaan, mitä viemisiä meillä on Suomeen. Eki poltti lopullisesti päreensä. Hän kysyi virkailijalta, että ”mitä helvettiä täältä rotankolosta voi viedä Suomeen, kun kaupoissa on vain 50 vuotta vanhoja ruostuneita suolakurkkupurkkeja jne. jne.”. Paras esitelmä, jonka olen Ekiltä kuullut. Virkailijan kasvot muuttuvat oikeaoppisesti punaisiksi ja hänen kurkustaan kuului ääni, joka muistuttaa Vichy-vesipullon korkin aukaisua. Loosin ovi pamahti kiinni. Se homogeenisuudesta astetta nolla.
    Ei Heikin kirja ihan hukkaan mene. Ajattelin tehdä siitä koekysymyksiä makron tenttiin
    Matti Viren

  26. 29

    Anonyymi sanoo

    Patomäki on tehnyt gradunsa vuonna 1989 eli aikana joilloin Neuvostoliitto oli vielä jotenkin voimissaan. Mikäli Neuvostoliitto ei olisi romahtanut ja kylmä sota jatkuisi yhä, tämä taloustieteellinen väittely olisi paljon vaikeampaa. Ei liene vaikea arvata kumpaan leiriin Patomäki kuului vuonna 1989. Eniten minua kyrsii se, ettei hän opi virheistään (miten voisikaan oppia kun ei virheitä ja väärinkäsityksiä myönnä).

  27. 30

    Anonyymi sanoo

    Onneksi olkoon, olette onnistuneet generoimaan tänne keskustelua, jonka taso vastaa Homma-forumia. Blogitekstiänne kannattava yleisö puhuu jo punikeista ja Neuvostoliitosta tyyliin, kuin mitään mitä Patomäki sanoo ei tarvitsisi ottaa sisällöllisesti huomioon. Myös varmuuden aste siitä, että itse tiedetään joku totuus maailmasta hakee jo huikeita lukemia. On se hyvä, että meillä on näitä tahoja, jotka puuttuvat tasottomaan julkiseen keskusteluun, ja vieläpä objektiivisella viileydellä.

  28. 31

    Anonyymi sanoo

    Mikäli luit itse postauksen, huomasit varmaan että siinä juuri otetaan sisällöllisesti huomioon mitä Patomäki sanoo. Kommentoijien mielipiteistä tuskin katsastajat ovat itse vastuussa.

  29. 32

    Anonyymi sanoo

    Niin, minä en väittänytkään että joku on vastuussa jostain, onnittelin vain saavutuksesta. Toisaalta voi kuitenkin ajatella, että tietty asioiden ilmaisutapa tai näkökulma vetää kaltaistaan jengiä paikalle. Tuskin sekään nyt puhdas sattuma on, että hommafoorumilla päivystävät kaiken maailman maahanmuuttokriittiset yksityisajattelijat, jotka etsivät vertaisryhmästä oikeutusta mielipiteilleen. Aivan sama ilmiö täällä, siitä lähtien, että sivuston ylläpitäjät vakuuttavat edustavansa jollain tavalla 'parempaa' ja 'punnitumpaa' näkökulmaa talousasioihin, kuin jotkut muut.

    En siis ole kiinnostunut sen enempää Asiattoman Patomäkeen kohdistuvista sisällöllisistä argumenteista kuin kommentoijien yksityisajattelun hedelmistä. Nähdäkseni kommentoinnin tapa on vaan hakenut jo eeppiset mittasuhteet. Älyllisiksi niitä ei voi kutsua edes etäisesti, sen voi sanoa jo pienellä silmäyksellä.

    • 32.1

      Anonyymi sanoo

      Pata kattilaa soimaa. Tosin sillä erotuksella että neuvostoliitossa esitetyllä kritiikillä "kapitalistista taloustiedettä" kohtaan on ihan oikeasti paljon enemmän yhteistä Patomäen kanssa, kuin hommafoorumilla Asiattoman kanssa. Tälle sivustolle kommentoi paljon taloustiedettä opiskkelleita sekä useammista kirjoituksista päätellen myös sen ammattilaisia. Lienee ihan selvää, että silloin joillain ihmisillä todella on enemmän kompetenssia puhua asioista. Varsinkin kun Patomäki kirjassaan hyökkää nimenomaan talousTIEDETTÄ vastaan.

      Asiattoman työmäärä Patomäen kirjan argumenttien purkamisessa on ollut varsin mittavaa ja siitä iso kiitos. On hyvä että asiavirheet ja muut älyttömyydet (aaltoilevat kysyntä- ja tarjontakäyrät :D) tulevat dokumentoiduksi. Kyllähän kaikenlaista saa sanoa ja esittää, mutta järjettömyyksien jälkeen ei kannatta hirveästi ihmetellä, että miksei kukaan ota enää vakavasti.

      – Make Blomqvist

  30. 33

    Anonyymi sanoo

    Patomäen omalla leirillä ei ole kompetenssia arvostella Patomäen kirjoituksia, määritellä esim. missä virheitä, joten he luottavat sokeasti Patomäkeen ja julistavat ettei kirjoituksessa ole virheitä. On surullista, että Vasemmistoliitosta ei löydy Patomäen kriitikkoa. Nyt kaikki tieteellinen kritiikki Patomäen esityksistä politisoidaan eli syytetään oikeistolaista tai neoliberalistista taustaa.

  31. 34

    Anonyymi sanoo

    Patomäkeä ei saa päästää missään tapauksessa valtaan. Hänessä on kaikki samat piirteet ja merkit kuin maailmanhistorian suurissa johtajissa Saksassa, Italiassa tai Neuvostovenäjällä viime vuosisadalla. Hänessä on paljon vasemmistolaista "hyvää" ja hän tahtoo valtaa, maailmanhallituksen johtoon asti: hän on karismaattinen esiintyjä, vasemmiston sateentekijäksi luonnehdittu politiikan konkari, tuo tulisilmäinen kansankiihottaja, joka Venäjään liittyvän ulkopoliittisen pintajännityksen kasvaessa sijoitettaneen ensiksi turvasäilöön, niin vaikutusvaltainen hän on, että meidän tulee olla varovaisia ja tarkkailla Patomäkeä, sillä seuraava finanssikriisi saattaa todistaa hänen teoriansa oikeaksi, mikä tietää vallankumousta. Tietääkö kukaan miten hyvin Patomäki on onnistunut finanssipelurina? Onko hänellä yhä opintovelkaa?

    • 34.1

      Anonyymi sanoo

      Ootko nähny Patomäkee. Ei hän oo karismaattine vaan kömpelö ja kovaäänine. Kun ottaa häne sössötyksestää pois sanat 'episteeminen', 'ontologinen', 'uusliberaali', 'neo-klassinen' ja kaikkien hienojen kuolleiden miesten nimet käy ilmi, että hän ei sano mitää.

  32. 35

    Anonyymi sanoo

    Selkeä homma. Asiaton ottaa Patomäen väitteen ja osoittaa että se ei mukamas pidä paikkaansa. Ainoa normaalin keskustelun/kiistelyn mukainen toimintatapa on, että Patomäki osoittaa väite kerrallaan, miksi kritiiikki ei ole kelvollista. Aika yksinkertaista; jäään odottamaan Patomäen vastauksia.

  33. 36

    Anonyymi sanoo

    Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta. Sen perusteella näyttää täysin selvältä, että Patomäki ei tiedä mistä kirjoittaa, kirjoittaa tahallisesti valheellisesti tai molempia. Hänen omassa blogissaan esittämä vastaus myös viittaa siihen, että kyseessä tuskin on ihminen, jota ohjaa "yhteinen pyrkimys totuuteen". Erityisen häiritsevää on, että hän syyttää ensin vastapuolta ad hominem argumentin käytöstä ja samalla argumentoi itse: henkilö X esittää argumentin A; henkilön X esimies on Y (vaihtoehtoisesti: henkilön X ammatti/koulutus on Y), Y:n ominaisuuksissa on jotain epälegitiimiä; siispä argumentti A on epätosi.

    Miten tällaisen ihmisen kanssa sitten pitäisi keskustella? Mitään aitoa keskustelua tuskin on mahdollista saada aikaan, mutta jos kyseessä on henkilö, joka vaikuttaa muidenkin ajatteluun, niin näille muille on kerrottava, että heitä ollaan johtamassa harhaan. Tämän taakan ottamisesta suuri kiitos teille!

    Samalla olisi kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että vastapuoli on pakotettu vastaamaan substanssiin. Nyt tekstissänne oli paljon nälväisyjä, jotka mahdollistava ns. loukkaantumispuolustuksen. Tähän mahdollisuuteen Patomäki näyttää innokkaasti tarttuvan, ja pelkään pahoin, että häneen lähtökohtaisesti suopeasti suhtautuvat ihmiset ajattelevat, että kyseessä on jonkinlainen ideologisista erimielisyyksistä kumpuava kiusaaminen. Tämä on sääli, sillä näytätte todella tietävän mistä kirjoitatte ja Patomäki olisi epäilemättä heikoilla, jos ei pääsisi heittäytymään uhriksi.

    Jatkossa voisikin olla tehokkaampaa kirjoittaa kunnioittavammalla sävyllä, vaikka tämä kunnioitus olisi teeskenneltyäkin, jotta vastapuolelle ei tarjoutuisi näin helppoa tapaa kieltäytyä vastaamasta todellisiin argumentteihinne. Samalla erottuisitte nykyistäkin selkeämmin öykkäreistä, joihin osa bloginne kommentaattoreista näyttää kuuluvan (mihin te tietysti olette syyttömiä).

    Tästä pienestä retorisesta kritiikistä huolimatta haluisin vielä uudestaan kiittää poikkeuksellisen laadukkaasta kirjoituksestanne. Toivottavasti se löytää lukijoita, ja ennen kaikkea toistajia, jotka vievät argumenttinne eteenpäin sillekin yleisölle, joihin Patomäki todennäköisimmin vaikuttaa.

  34. 37

    sanoo

    Parahin Anonyymi,

    Pyrkimys oli olla nälvimättä, mutta olet varmaan oikeassa, että olisi voinut olla vieläkin asiallisempi. Mutta asiallisuus on meille vaikeaa täällä Asiattomassa.

  35. 38

    Anonyymi sanoo

    Kirjoituksen innottamana olen tutustunut Patomäen blogeihin ja kaikkeen hänen edistämäänsä ajatteluun. Patomäki on poliitikko, joten en ole ollenkaan hämmästynyt, että hän esittää valheita ja on ristiriitaista mieltä itsensä ja tunnettujen tosiasioiden kanssa. Se, mikä minua hämmästyttää on, että hänellä on laaja kannattajajoukko. Jonkinlaisista uskovaisista lienee kyse. Mutta Patomäen ajatusten heikkous ja vääryys paljastuu mielestäni pelkästään lukemalla hänen omia tekstejään. Ja Suomi on Pisatutkimusten perusteella maa, jossa ihmisillä pitäisi olla paras mahdollinen valmius arvioida tekstejä. Ovatko hänen kannattajansa jotenkin välttäneet peruskoulun vai onko heillä myöhemmin syntynyt aivovamma vai mitä?

  36. 39

    Anonyymi sanoo

    "Rajoituksista huolimatta Venäjällä vallitsee yhä periaatteessa liberaali ja ihmisoikeudet huomioiva demokratia. Se on vielä aika kaukana Hitlerin Saksasta"

    "Venäjän näkökulmasta kyse on moniarvoisen maailman puolustamisesta"

    Näillä viisauksillaan tästä maailmanpolitiikan professorista tulisi loistava stand-up-koomikko.

  37. 40

    Anonyymi sanoo

    Arvoisat Katsastajat, suurkiitos tästä ja muista kirjoituksista! Olisin yllättynyt, jos Patomäki käyttää edellisen anonyymin mainitsemaa ns. loukkaantumissuojaa. Patomäki on myös poliitikko ja julkisuuden henkilö. Hänen tulisi kestää huomattavasti kovempi käsittely julkisuudessa kuin esim. pelkän tiedemiehen. Pitää myös muistaa, että vaalit ovat tulossa, eivätkä Patomäki ja Vasemmistoliitto voi jättää asiaa tähän. Toivotaan, että sieltä suunnalta tulisi seuraavaksi järkevää ja perusteltua argumentointia. Pelkäänpä kuitenkin, että mustan väittäminen valkoiseksi, pelottelu salaliitoilla, uskottelu ihmeisiin ja nimittely fasistiksi ja rasistiksi on todennäköisempää.
    Patomäen persoona ja motiivit eivät ole tässä yhteydessä kovin kiinnostavia. Patomäki häviää julkisuudesta aikanaan ja sitten on hänen seuraajansa vuoro. Voimme vain toivoa, että Asiattomat tai muut vastaavat ovat silloin valppaana.
    Maallikosta tuntuu kuitenkin liian suurilta ne resurssit (tässä otan huomioon myös muiden taloustieteilijöiden kuin Asiattomien kommentit ja analyysit), joita on jouduttu käyttämään Patomäen väitteiden oikaisemiseen. Tässä en arvostele Asiattomia enkä muita taloustieteilijöitä, vaan mediaa ja Helsingin Yliopistoa. Ihmettelen kuinka paljon julkisuutta tämän tasoiset esitykset saavat. Median toiminnan ehkä pystyy vielä hyvällä tahdolla ymmärtämään (pienet resurssit ja vaikea asia) mutta Helsingin Yliopisto on minulle mysteeri. Patomäen kohdalla ongelma ei ole, että hän maailmanpolitiikan professorina haastaa taloustieteilijät. Se pitää taloustieteilijät varpaillaan, mikä on hyvä. Se, että maailmanpolitiikan professori ei ymmärrä taloudesta, ei ole hyväksyttävää. Patomäki näyttää myös Asiattomien analyysin ja hänen omien kommenttien valossa hylänneen tieteellisen metodologian ja prosessin. Onko hänen paikkansa yliopistossa?

    • 40.1

      Anonyymi sanoo

      Lue Vesa Kanniainen kirjoitus "Patomäki ideologisella ristiretkelle". Se on hyvin opettavainen kirjoitus taloustieteestä myös alan ammattilaisille. Koska Patomäki kävi tämän jälkeen vastahyökkäykseen samalla tavalla kuin Asiattoman kanssa on syytä korostaa, että Patomäki on enemmän politikko kuin tiedemies. Kanniainen lopetti kirjoituksensa: "Veronmaksajien on hyvä tietää, miten heidän maksamiaan veroja yliopistossa sijoitetaan. Vaikeinta Patomäessä on, että hänessä ei ole tieteentekijältä vaadittavaa nöyryyttä: hän ei etsi totuutta, vaan uskoo sen jo löytäneensä. Tämä on tutkijoille vieras ominaisuus."

    • 40.2

      Anonyymi sanoo

      Kiitos vinkistä. Ajattelin asiaa hieman eri näkökulmasta kuin Kanniainen. Mielestäni Helsingin Yliopisto on asiantuntijayritys, joka myy palveluja. Yliopisto haluaa saada mahdollisimman suuren joukon mahdollisimman lahjakkaita opiskelijoita. Opiskelijat taas todennäköisesti haluavat saavuttaa hyvät edellytykset tieteen tekemiseen tai työllistymiseen, joka sekin vaatii hyvän akateemisen pohjan. Patomäen opetus ei sitä näytä antavan ja osoittamalla sen näin julkisesti, hän pilaa Helsingin Yliopiston maineen. Huono maine vähentää kysyntää Helsingin Yliopiston palveluihin. Helsingin Yliopisto ei ehkä koe myyvänsä palveluja eikä selvästikään ole riittävän huolissaan palvelujensa kysynnästä, koska ne ovat opiskelijoille lähes ilmaisia. Palveluiden kysyntään näyttää kuitenkin vaikuttavan muutkin tekijät kuin hinta. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin esim. Helsingissä yli puolella lapsiperheistä on yksityinen sairausvakuutus. Eli, he eivät ota ilmaista julkista palvelua, vaikka ovat siitä maksaneet veroissa. Uskon, että samansuuntainen kehitys on mahdollista myös yliopistopalveluissa.
      Hauska yksityiskohta Kanniaisen kirjoituksessa, että hänen mukaan taloustieteessä ei ole olemassa uusliberalistista koulukuntaa. Saamme kuitenkin lukea, mm. Helsingin Sanomista, vähintään kerran viikossa todistajien lausuntoja siitä kuinka näitä belsebuubeja on tavattu mitä moninaisimmissa tihutöissä. Tämä vain vahvistaa käsitystäni sen osaamiskuopan syvyydestä, missä jopa Helsingin Sanomat on.

    • 40.3

      Anonyymi sanoo

      Veronmaksajana ei hyväksy Patomäen toimintaa. Miksi minun pitää maksaa veroja, jotta Patomäki saa esittää poliittisia julkistuksia tieteen valepuvussa?

    • 40.4

      Anonyymi sanoo

      Miksi minun pitää maksaa veroja kun kallispalkkaiset virkamiehet Pursiainen ja Kanniainen tuputtavat työajallaan uusklassisia uskomusteorioitaan.

  38. 41

    Anonyymi sanoo

    Kohta alkaa hävettää tunnustaa, että olen äänestänyt vasemmistoliittoa, jos se kytketään Palomäen kannattamiseen. Tosin joka puolueessa on samanlaisia helppoheikkejä, jotka suoltavat soopaa minkä ehtivät.

  39. 42

    Anonyymi sanoo

    keskustelu näköjään jatkuu:

    http://patomaki.fi/2015/02/keskustelu-talousteoriasta-jatkuu-asiallinen-vastaus-asiattomiin-vaitteisiin-virheista/

    edelleenkään mihinkään näistä blogin seikoista (eikä myöskään prof. Vartiaisen toisessa sosiaalisessa mediassa esiintuomiin seikkoihin) löytynyt juuri mitään vastinetta. Kirjaa tosin mainostetaan kovasti, sieltä ilmeisesti selviää miksi esimerkiksi economicumissa opetetut asiat ovatkin täyttä valetta.

    • 42.1

      Anonyymi sanoo

      Blogissa vastataan hyvin perustellusti tähän kaunaiseen saastaan, mikä ei alkuperäisestä "kritiikistä" alkaenkaan pyri minkäänlaiseen (asialliseen) argumentointiin, vaan poliittisesti motivoituneeseen "virheiden" etsintään, jossa tieteellistä monografiaa on luettu kuin puhelinluetteloa ja jossa ihmistieteiden insinööri osoittaa opiskelleensa matematiikan appron. Jos vallalla oleva talous"tiede" on väitetyn kaltaista erehtymätöntä ja mallintamisessaan niin koherenttia, sen kyvyttömyyttä selittää oikeastaan mitään taloudellista ilmiötä täytyy pitää aika onnistuneena kusetuksena. Professori laulaa tangoja ja perässähiihtäjät tuhlaavat julkisen sektorin resursseja kallispalkkaisissa viroissaan.

    • 42.2

      Anonyymi sanoo

      Tuosta tangosta (http://www.youtube.com/watch?v=H78DfVDcApY) tuli mieleen eräs kummallisimmista yliopistolla käymistäni kursseista eli Vesa Kanniaisen Etiikka ja talous. Kanniaisen moraalifilosofian käsittelystä taloustieteen metodologialla olisi kiinnostava saada analyysia blogiin. Luulen, että arvon Katsastajat eivät ole aivan kaikesta Kanniaisen kanssa samaa mieltä.

    • 42.3

      sanoo

      Parahin Ensimmäinen Anonyymi,
      "Kaunainen saasta" on tähän saakka runollisin kuulemamme kuvaus blogin sisällöstä. Pyrimme vastaamaan Patomäen kirjoituksiin jossakin muodossa, kunhan ennätämme perehtyä niihin. Mitä tulee muihin kommentteihin, niin "tieteellinen monografia" on jokseenkin epätarkka kuvaus Patomäen kirjasta. Mutta varsinkin jos kysymyksessä on tieteellinen monografia, niin kirjoitus, jossa kirjassa esitettyjen väitteiden todenperäisyyttä arvioidaan, on käsittääksemme aivan legitiimi. Kirjoituksessa sanottiin suoraan, että kysymyksessä ei ole kirja-arvio, vaan fact checking -tyyppinen kirjoitus. Tämän jälkeen esitettiin joukko hyvin spesifejä ja tarkasti harkittuja arvioita rajallisesta määrästä kirjan sisältöä. Mielestämme tämä on ihan okei juttu tämäntyyppisessä blogissa julkaistavaksi kirjoitukseksi.

    • 42.4

      Anonyymi sanoo

      Kanniaisen luentosarja on jo vitsinäkin kulunut. Kukaan ei liene oppinut siellä muuta kuin ahdistusta professorin mielenterveyden puolesta. Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen kansainvälinen rankkaus lienee matemaattisesti johdettavissa laitoksen kollektiivisesta kyvykkyydestä. Ja vuorenvarmaa on, että näillä saiteilla ei, jumalauta, Vesa-Jumalaa pilkata.

      Käsittääkseni blogeissa on legitiimiä kirjoittaa mitä tahansa, mistä tahansa, kunhan lakia ei rikota. Sen sijaan perin omituisen käsityksen eräät kirjoitukset tekijöistään valtion virkamiehinä antavat. Motiiveja tuskin tarvitsee arvailla.

    • 42.5

      Anonyymi sanoo

      Patomäki kirjoittaa: "Pari vuotta vanhan tehokkaan läppärini on valmistanut Samsung, etelä-korealainen megakorporaatio."

      Tästä käy ilmi, että Patomäki ei ymmärrä kansantaloustieteen lisäksi oikeinkirjoitussääntöjä. "Etelä-korealainen" on väärin kirjoitettu, pitäisi olla "eteläkorealainen".

    • 42.6

      Anonyymi sanoo

      Juuri näin, olin havaitsevinani myös pilkkuvirheen eikä Uusklassista taloustiedettä kirjoitettu isolla, kuten pitäisi.

      Silkkaa soopaa siis, joten kysynnän hintajoustosta johdetut formuloinnit ovat väärin, mikä on selvä este hakeutumiselle VATT:iin meidän laajaa kansainvälistä huomiota saavuttavien tutkimusten tekijäin joukkoon.

    • 42.8

      Anonyymi sanoo

      Väite: Kanniainen = taloustiede!

      Onneksi tämä ei pidä paikkaansa. Kanniainen on Patomäen kanssa samassa jengissä: molemmet ovat julkisuudenkipeitä tutkijoita, jota tahtovat julkisuutta.

    • 42.9

      Anonyymi sanoo

      Oliko niin, että seuraava taso ns. keskustelussa saavutetaan "äitis on" -argumentilla?

  40. 43

    Anonyymi sanoo

    on huvittavaa että maailmanpolitiikan professorin taloustieteen väärinymmärrysten oikaisu poikii taloustieteilijälle syytteet poliittisista tarkoitusperistä.

  41. 44

    Anonyymi sanoo

    Minuakin naurattaa vallan mahdottomasti se, kuinka hyvin taloustieteilijät noudattavat Vesa Kanniaisen oppeja. Iloitkaamme yhdessä!

  42. 45

    Anonyymi sanoo

    Huvittavaa lukea Patomäkeen ja muihin valtavirrasta poikkeaviin etenkin suomalaisiin tutkijoihin kohdistettua vimmaista solvausta.
    Pursiainen asemansa puolesta ei vaikuta erityisen vakuuttavalta eikä tekstiä ole alalan ulkopuolisena kiinnostavaa lukea. Hämmästyttää hänen ad hominem hyökkäyksensä, joka herättää kysymyksiä enemmän henkilön omasta tasapainosta kuin Patomäen argumenttien pitävyydestä.

    Jos muistetaan että uusklassisen taloustiede ei ole pystynyt uskottavasti selittämään enempää mennyttä kuin nykyistäkään eivätkä halua ennustaa tulevaisuutta, voi kysyä miksi tätä puoskarointia ylipäätään kutsutaan tieteeksi.

    • 45.2

      Anonyymi sanoo

      Onneksi meillä on oikeinmuistajia oikeinkirjoittajien ja oikean talous"tieteen" edustajien lisäksi. Tässä varmaan syy siihen, miksi suomalainen talous"tiede" on kansainvälisesti niin merkittävää ja laajalti viitattua.

    • 45.3

      Anonyymi sanoo

      Suoraan sanoen minuakin on turhauttanut tämä taloustietelijöiden haluttomuus ja pääosin kyvyttömyys tehdä ennusteita. Ja olenkin tässä jo jonkin aikaa odottanut milloin Helsingin Yliopiston maailmanpolitiikan laitokselta kajahtaa. Olen nimittäin varmoista lähteistä kuullut, että siellä on pystytty, jo pidemmän aikaa, tarkasti ennustamaan poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset, ja niin kuin nimi sanoo, maailman laajuisesti! Patomäellä on kuulemma yksityiskohtaiset 5 vuoden päähän ulottuvat ennusteet mm. Kreikan ja Ukrainan tapahtumista.
      Patomäki sanoo nyt vetäytyvänsä tästä keskustelusta, mutta arvaanpa hänen tuovan nämä ennusteet julkisuuteen ennen vaaleja, juuri silloin kun arvostelu käy kuumimmillaan hän ja Vasemmistoliiton talousteeseistä. Kyllä meille silloin nauru kelpaa, kun näemme taloustietelijöiden pitkäksi venähtäneet naamat. Ja voi sitä kansalaisten kiitosten tulvaa. Ei tarvitse enää istua television ääressä katsomassa uutisia. Riittää kun lukee Patomäen ennusteet.

      Lapsikin jo ymmärtää, että jos on sellaisia työkaluja pussissa kuin tehokkaiden markkinoiden-teoria, niin on vaikea ennustaa. Vaikka Patomäki on hyväntahtoisesti ymmärtämättömyydellään ko. teoriasta yrittänyt tätä viestittää (viimeksi blogissaan 14.2.), niin nämä taloustieteilijät vain jatkuvasti vänkäävät siitä. Mitä luulet, tuoko Patomäki myös uudet työkalut taloustieteeseen ennusteidensa julkaisun yhteydessä? Meinaan sellaisilla vehkeillä, joilla ennustetaan Ukrainan kriisin ja Kreikan lainaneuvottelujen lopputulokset, on melkoisen helppoa ennustaa BKT:n kasvu, korot ja muut taloustieteilijöitä kiinnostavat asiat.

    • 45.4

      Anonyymi sanoo

      Tuollaisilla ennusteilla (kun ne osuvat oikeaan) voi ansaita miljoonia euroja. Eiköhän Patomäeltä ja kumppaneilta muutama miljoona liikene siihen, että menetelmät tehdään tunnetuiksi. Ja nouseva kysyntäkäyrä myös.

      Klaus Kultti

    • 45.5

      Anonyymi sanoo

      Mitäpä jos uhraisi sille ajatukselle sekunnin (tai pennin, jonka ehkä objetina tunnette paremmin), että Patomäki kritisoi taloustieteen omaa uskoa alansa eksaktiuteen, erehtymättömyyteen ja koherenssiin juuri sen osoitetulla kyvyttömyydellä ennustaa yhtään mitään. Paitsi tietysti sen, että jos alaa kritisoi, yliopistojemme maailmanrankkauksissa parhaiksi osoitetut voimat rientävät yksissä tuumin henkilökohtaisiin hyökkäyksiin tällaista kritiikin esittäjää kohtaan.

      En ole havainnut, että Patomäki suorastaan vaatisi ennusteita, mutta taloustieteen omnipotenssia horjuttaakseen hän on asiasta jotakin todennut. Vastalauseiden perusteella argumentilla osuu aina arkaan paikkaan, jonka jälkeen alkava dirty war ei keinoja kaihda. Olisiko ihan mahdotonta myöntää, että eksaktiudella pelleily ei kerro oikeastaan yhtään mitään ympäröivästä maailmasta, mutta sitäkin enemmän tuollaisiin metodeihin uskonnonomaisesti suhtautuvasti puuhastelijoista?

    • 45.6

      Anonyymi sanoo

      Ironisen kommenttini (Anonyymi 17. helmikuuta 22.24) tarkoitus oli kiinnittää Anonyymin 17. helimikuuta 12.23 huomio ennustamisen vaikeuteen monissakin tieteissä ja siihen, että kyky ennustaa ei ole tieteellisyyden mittari. Maallikkona minua ei kiinnosta onko taloustietelijöiden ylpeyttä loukattu, kuinka ylimielisiä taloustieteilijät ovat tai mitkä Asiattomien tai muiden kommentoijien suhteet ja motiivit ovat. Minua kiinnosti tietää puhuuko Patomäki totta. Luettuani hänen viimeisimmän blogin (14.2.) asia on minulle selvä.
      Patomäen ensisijainen tarkoitus ei ole kehittää tiedettä. Jos olisi, niin silloin hän varmaan olisi ensimmäiseksi kiinnittänyt huomiota oman tieteenalansa ongelmiin ja kyvyttömyyteen ennustaa. Hänen ensisijainen tarkoitus on edistää Vasemmistoliiton talouspolitiikkaa. Tämän hän yrittää tehdä mitätöimällä nykyisen taloustieteen ja tuomalla sen tilalle omansa. Se, että Patomäen ajatukset eivät ole läpäisseet tieteellistä seulaa, ei selvästikään estä Patomäen tapaista henkilöä yrittämästä saada niille kannatusta kansan parissa. Taitaa vain olla niin, että samat kysymykset ovat edessä täällä kuin tieteen foorumilla eikä Patomäellä ole niihin vastauksia. Suomeksi sanottuna Patomäki yritti huijata ja jäi siitä kiinni.
      Voi olla, että tällainen toiminta on eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävää poliitikolle (se selviää vaaleissa) mutta ei tiedemiehelle.
      Kommenttien suuri lukumäärä kuvastanee huijausyrityksen törkeyttä.

    • 45.7

      Anonyymi sanoo

      Ironia kyllä ymmärrettiin, ei ollut ihan vaikeimmasta päästä sitä sorttia. Se, että ennustaminen on vaikeata, ei ole yllättävä tieto, vaan kaikkien sosiologiaa kaksi sivua lukeneiden hyvin tuntema realiteetti. Taloustieteilijöiltä näyttää usein jääneen kuitenkin sosiologian tai muiden yhteiskuntatieteiden opinnot väliin, kun he ovat tankanneet matematiikkaa. Omassa liemessään kiehuessaan ala on kehittänyt itselleen (ilmeisesti yleistä legitimiteettiä ja valta-asemaakin etsiessään) kummallisen näkemyksen siitä, että jotakin yleisemmällä tasolla mielekästä voitaisiin yhteiskunnasta sanoa pyrittäessä jäljittelemään tähtitieteen medodeja. Juuri siksi on outoa, ettei ala kykene minkäänlaisiin horoskooppeja parempiin ennusteisiin, vaikka se luottaa metodiinsa kuin pukki suuriin sarviinsa uskotellen suurelle ja tyhmälle yleisölle olevansa eksakti ja neutraali tiede.

      Kommentista ei millään tavalla käy ilmi, mitkä nimenomaiset tekstinosat paljastavat Patomäen olevan haluton kehittämään tiedettä, mitä tuolla sitten ikinä tarkoitetaankaan. Juuri se, että Patomäki ja tuhannet muut yhteiskuntatieteilijät ymmärtävät ennustamisen vaikeuden, jopa mahdottomuuden, ja tähän kytkeytyvän ihmis- ja yhteiskuntatieteiden tunnusomaisen luonteen, tekee mielettömäksi vaateen Patomäen oman tieteenalan ennustemahdollisuuksien kehittämisestä. Korjaus: Patomäen tekstit ovat läpäisseet tieteellisen seulan kymmeniä kertoja ja toistuvasti.

      Tämäkin kommentti kulminoituu ainoastaan mielipahaan siitä, ettei hän ole oikealle kallellaan. Aika avantgardistinen on myös kommettiin sisältyvä ajatus siitä, että poliittisten ohjelmien pitäisi läpäistä tieteellinen testi, ennen kuin niille haettaisiin "kannatusta kansan parissa". Sopii lähteä etsimään eduskuntavaaleista ehdokasta, joka tuon ehdon täyttää. Sovitaanko, että palataan asiaan, kun yhdenkin mitat täyttävän ehdokkaan löydät? Patomäellä on vastauksia – itse asiassa sivukaupalla, mutta aika huonosti niitä näköjään luetaan. Ettei vaan olisi käynyt niin, että kriitikot lukevat vain otsikon? Kommenttien määrä kuvastanee myös alkuperäisen kirjoituksen mädännäisyttä ja tämän saitin vakilukijoiden oikeistolaista mielenlaatua, jota ei kukaan saa horjuttaa.

    • 45.8

      Anonyymi sanoo

      Olet varmasti oikeassa noiden eduskuntavaaliehdokkaiden ohjelmien tieteellisyydestä. Suurin osa heistä kuitenkin toimii vilpittömässä mielessä, Patomäki ei. Siksi oli tärkeää, että Patomäki paljastui.
      Sovitaanko mieluummin niin, että sinä listaat Patomäen tärkeimmät tieteellisesti hyväksytyt taloustieteelliset kirjoitukset tänne. Katsotaan mitä oppineet blogin pitäjät ja seuraajat sanovat niistä.
      Minulla olisi sinulle toinenkin pyyntö. Rupea puuhamieheksi ja kasaa paras joukkue Patomäen kannattajista ja heterodoksisista taloustietelijöistä. Käykää Asiattomien lista läpi kohta kohdalta ja esittäkää vasta-argumentit. Patomäestä ei ole siihen.
      Minä puolestani lupaan muuttaa mielipidettäni, jos Patomäen taloustieteellisten kirjoitusten lista ja vasta-argumenttinne antavat siihen aihetta.

    • 45.9

      Anonyymi sanoo

      Tapanani on olla oikeassa…siksi toivonkin, ettet generoisi lisää puppua asioista, jotka ovat täysin uskonvaraisia väittämällä kuinka ehdokas P. toimii vilpillisessä mielessä kun taas muut-P toimii vilpittömässä mielessä. Millä sinä tämän todistat? Kun siirrytään näin metafyysisiin sfääreihin, on rationaalista "keskustelua" vaikea jatkaa.

      Sovitaanko kuitenkin ihan aluksi ja nettietiketin mukaisesti, ettei ruveta virtuaalisesti kokoamaan kannatusjoukkoja, kun tämä ei tietääkseni ole Habbo-hotelli? Sinä vastaat ihan itsenäisesti kirjoitelmistasi ja minä omistani. Ei pitäisi olla vaikeaa. Patomäki on osaltaan toiminut niin ja vastannut esitettyyn kritiikkiin ja melko varmaa on, että keskustelu jatkuu. Ja hyvä niin.

      Sinäkin voisit ryhtyä osaltasi puuhamieheksi ja kertoa, miltä osin vallitseva taloustiede on onnistunut auttamaan Eurooppaa pääsemään viime vuodet vallinneeseen loistavaan taloudelliseen kehitykseen?

      Kaiken käydyn keskustelun perusteella olen täysin vakuuttunut siitä, että et tule muuttamaan käsitystäsi mistään, vaan noudatat Tuntemattoman sotilaan kuulua kohtausta, jossa Lahtinen valittaa, kuinka "ortodoksia" määrittelee, ettei sinulla voi olla nälkä, vaikka vatsa kertoo toista. Oikeisto tulee saamaan sinulta itselleen juuri niin arvokkaan äänen kuin se ansaitsee. Tästähän koko jutussa lienee kyse.

    • 45.10

      Anonyymi sanoo

      Laita kuitenkin se lista niistä Patomäen tieteellisesti hyväksytyistä taloustieteellisistä kirjoituksista.

  43. 46

    Anonyymi sanoo

    On koomista, että Patomäki vetää päälleen marttyyriviitan sen jälkeen kun hän on vuosia mätkinyt taloustietettä ja taloustietelijöitä epäreilusti vääristellyillä argumenteilla. Miehisty!

    • 46.1

      Anonyymi sanoo

      On tragikoomista, että samalla kun käsillä oleva blogi todistaa sairaasta, matalamielisestä ja motiiveiltaan kyseenalaisesta kirjoittelusta, joidenkin mielestä tästä ei pitäisi loukkantua, vaan "miehistyä". On varmaan RUK tullut käytyä.

    • 46.2

      Anonyymi sanoo

      Putin-trolli taas liikkellä. Niin kauan kun Patomäki kieltäytyy keskustelemasta varsinaisesta kritiikistä (hänen tuorein vastauksena on naurettava), on neitimäistä ryhtyä loukkaantumaan.

    • 46.3

      Anonyymi sanoo

      Juu, onhan se todella naurettavaa yrittää vastata kärsivällisesti kaikkeen pahansuopaan vittuiluun, mitä virkamiesroolista hänen päälleen kylvetään. Ihan on kivasti neitimäistä.

    • 46.4

      Anonyymi sanoo

      Toistan. Ottaen huomioon sen asiattoman ja tarkoitushakuisesti vääristelevän kritiikin, jota Patomäki on harjoittanut useita vuosia, ei ole kovinkaan miehekästä ryhtyä itkemään heti, kun toiselta puolelta vastataan. Sitä paitsi on mielestäni vastuullista virkamiehen toimintaa nostaa esiin se, että joku käyttää yliopiston mandaattia (ja siis veronmaksajien rahoituksella) edistääkseen yksipuolista poliittista agendaa. Riski on siinä, että ihmisillä on taipumus uskoa, mitä professori sanoo.

    • 46.5

      Anonyymi sanoo

      Patomäen toiminta on jyrkästi tuomittavaa. Miksi hän ei edes pyri vastaamaan esitettyihin asiakysymyksiin? Hän keksii uusia järjettömyyksiä ja syyttä vastapuolta henkilökohtaisuuksiin menemisestä. Syy tähän on selvä: Patomäki ei keksi järkeviä vastauksi hänen ajatuksista kumpuavaan kritiikkiin.

    • 46.6

      Anonyymi sanoo

      Niin näytät toistavan. Patomäen kritiikki on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin yksilöön kohdistuvaa ja loukkaavaa (vaikka näköjään talous"tieteen" edustajat herneen nenäänsä joka asiasta ottavatkin), joten on varsin kummallista, että virkamiehet syyllistyvät kritiikissään Siattoman kaltaiseen loanheittoon.

      Kyllä erityinen riski on siinä, että poliitikot uskovat mitä umpipoliittiset virkamiehet koneistostaan suoltavat. Minulle on aivan sama, onko joku miehekästä vai ei, varsinkin kun tunnut monopolisoineen koko käsitteen sisällön omilla tulkinnoillasi. Pääasia, että kaiken paskan jälkeenkin Patomäki jaksaa selittää asiallisesti kantojaan, vaikka vastapuolella vain vittuillaan.

    • 46.7

      Anonyymi sanoo

      Yksipuolisen agendan edistämisestä veronmaksajien kustannuksella tulee etupäässä mieleen VATTin virkamiehet, jotka tuputtavat joka paikassa uusklassisia talousoppejaan. Tämä siitä huolimatta että keskeinen keinovalikoima on osoitettu totaalisen vääräksi. Onko talouspolitiikasta keskustelu näiden VATTin virkamiesten etuoikeus, vai voiko näihin uskonnollisiin kysymyksiin ottaa kantaa vaikka yliopiston professori?.

    • 46.9

      Anonyymi sanoo

      http://www.ie.ufrj.br/hpp/intranet/pdfs/krugman_september_6_2009_howdideconomistsdidsowrong.pdf
      • Stiglitz: Lecture: "INFORMATION AND THE CHANGE IN THE PARADIGM IN ECONOMICS". (2001)
      • Colander; Follmer,Haas, Goldberg, Juselius. Kirman, Lux and Sloth "The Financial Crisis and the Systemic Failure of Academic Economics". (2009)
      • Galbraith: A contribution on the state of economics in France and the world. post-autistic economics newsletter : issue no. 4 (2001)
      • Avery, C. & Zemsky, P: Multidimensional Uncertainty and Herd Behavior in Financial Markets, American Economic Review (1998).
      • Camerer, C.: ndividual Decision Making, in: Kagel, J.H. & Roth, A.E. (Eds.): Handbook of Experimental Economics( 1995)
      • Joseph A. Schumpeter The Theory of Economic Development: An inquiry into profits, capital, credit, interest and the business cycle, (1911, 1983 edition)
      • Sunder: Experimental Asset Markets: A Survey, in: Kagel, J.H. & Roth, A.E. (Eds.): Handbook of Experimental Economics

    • 46.10

      Anonyymi sanoo

      Mikään viitteistä ei liity VATT:n tutkimukseen. Suurin osa niistä on osa "neoklassista" taloustieteellistä keskustelua.

  44. 48

    Anonyymi sanoo

    Toimiminen Tangomiehen kuuliaisena aseenkantajana kertoo kaiken olennaisen talous"tieteilijän" kyvystä hahmottaa ympäröivää yhteiskuntaa. Kuinka tunnettu tämä herra Malinen on alan kansainvälisissä piireissä?

    • 48.1

      Anonyymi sanoo

      Kuinka tunnettuja ovat suomalaiset jälkikeynesiläiset kansainvälisissä piireissä?

      Toisaalta, eikö argumenttien tason pitäisi ratkaista?

    • 48.2

      Anonyymi sanoo

      Nyt ollaan asian ytimessä. Argumentit ratkaiskoot. Kun nyt otit puheeksi nuo jälkikeynesiläiset, niin heillä on tiettävästi sivustoja, jossa voi käydä testaamassa omaa argumentointiaan. Käypä poikkeamassa.

      Suomalaisen taloustieteen taso on kaikilla kansainvälisillä mittareilla kelvoton. Onko se jälkikeynesiläisten vai malisten syytä?

    • 48.3

      Anonyymi sanoo

      Anonyymi 10.59 syyllistyi juuri ad hominem -argumenttiin. Patomäki ei tykkää.

    • 48.5

      Anonyymi sanoo

      Jälkikeynesiläiset ja patomäet ovat aina kriitikoiden kimpussa ad hominem -argumentilla, mutta vastapuolen asia-argumentit ovat heille ad hominem -argumentteja. Heidän toiminta on naurettavaa. Raha ja talous -blogin väki kävi debaatttia Roger Wessmanin kanssa. Hopalla ja Ahokas käyttivät törkeitä ja loukkavia argumentteja Rogerista, vaikka hän keskittyi vain asiakysymyksiin.

    • 48.6

      Anonyymi sanoo

      Voisitko dokumentoida väitteesi "H-A vastaan Wessman" -debatista. Minulla nimittäin on vielä tällä hetkellä täysin eri käsitys asiasta.

  45. 49

    Anonyymi sanoo

    no täällä kommenteissa, jos jossain sitä ad hominemia lentääkin vilkkaaseen tahtiin. Esim. prof. Kanniaisesta voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta miehen kirjoituksia jos lukee niin epäilen vahvasti että törmää tällaisiin samanlaisiin asiavirheisiin kuin mitä Patomäen tekstistä välittyy. Jos mediassa esiintyy taloustieteen kriitikkona, kannattaisi ensin ehkä sisäistää ja osata se teoria mitä kritisoi. En voi muuta kuin ihmetellä sitä kuinka moni kommentoija täälläkin näyttää uskovan Patomäen jonkinlaiseen taloustieteen hallintaan – varsinkaan kun alkuperäisen postauksen väärinkäsityksiä ei kirjoittajan puolesta ole oikaistu.

  46. 50

    Anonyymi sanoo

    Tuskin tätä koko ketjua olisi olemassa, jollei alkuperäiskirjoituksesta olisi tihkunut niin häpeämätöntä vihaa ja omituisella tavalla henkilöön käyvää "kritiikkiä", joten ad hominemista saavat ihan toiset tahot olla huolissaan. Kanniaista koskevassa huomautuksessasi taitaa olla kirjoitusvirhe, muuten sen yhteys kontekstiin jää hämäräksi.

    Patomäki kyllä tuntee myös taloustiedettä, vaikkakin hänen kuvaamisensa jonkinlaisena tai.tieteen kriitiikin ykköshahmona on täydellinen väärinkäsitys. Tätä kritiikkiä on esitetty vuosikymmenet samalla kun tal.tieteen asema tal.politiikan määrittelyssä on voimistunut virkamiesvetoisena ja muka-neutraalina toimintana. Voisi kai tiivistää, että tarjonnan taloustieteen monopoli on vahva, vaikka sen perusteissa on enemmän uskonvaraista kuin totta. Patomäki on oikonut jo kahdessa blogissaan häneen kohdistettua kirjoittelua.

    • 50.1

      Anonyymi sanoo

      Tämän blogipostauksen perusteella en voi uskoa että Patomäki tuntee taloustiedettä juurikaan. Patomäki ei nähdäkseni ole vieläkään vastannut hänelle taloustieteilijöiden toimesta esitettyihin kysymyksiin, vaikka häntä koskevaa kirjoittelua olisikin oikonut vaikka millä mitalla.

    • 50.2

      Anonyymi sanoo

      Tuon postauksen perusteella en voi uskoa, että kommentoija kykenisi arvioimaan taloustiedettä (ja yhteiskuntatieteiden mahdollisuuksia tutkia objektiivisesti yhteiskuntaa) juurikaan. Nähdäkseni P. on vastannut hänelle esitettyihin kysymyksiin.

    • 50.3

      Anonyymi sanoo

      Siellä on edelleen hyvinvointiteoreemat ja tehokkaiden markkinoiden hypoteesi aivan sekaisin. Samoin myös vastausta ei ole saatu vaikkapa tuohon väitteeseen edustavasta kuluttajasta, näin muutamia seikkoja mainitakseni. Itse olen niin itsekäs että jos pystyisin näyttämään nämä virheet ekonomistien perusmetodologiassa, laittaisin kyllä parikin paperia vetämään jonnekin econometricaan tai QJE:hen.

    • 50.4

      Anonyymi sanoo

      " Patomäki on oikonut jo kahdessa blogissaan häneen kohdistettua kirjoittelua." Näin ei ole. Hän keksi joukon uusia järjettömyyksiä.

  47. 51

    Kalle sanoo

    Luin tuon alkuperäisen tekstin uudestaan, enkä yrityksestä huolimatta onnistunut näkemään siinä "häpeämätöntä vihaa". Nähdäkseni alkuperäisen blogikirjoituksen kritiikki kohdistuu yhtä poikkeusta kauttaaltaan Patomäen kirjassaan esittämiin argumentteihin. Ainoastaan lauseparin "Suomessakin on paljon järkeviä vasemmistolaisia talousajattelijoita. Patomäki ei kuitenkaan kuulu heihin." voi mielestäni tulkita henkilöön meneväksi dissaukseksi.

  48. 52

    Anonyymi sanoo

    Suora lainaus itseltään alkuperäistekstin laatijalta

    "Parahin Anonyymi,

    Pyrkimys oli olla nälvimättä, mutta olet varmaan oikeassa, että olisi voinut olla vieläkin asiallisempi. Mutta asiallisuus on meille vaikeaa täällä Asiattomassa."

    Eiköhän tämä ole jonkin sortin tunnustus valitusta tyylilajista.

    • 52.1

      Anonyymi sanoo

      Patomäkeläisten retoriikka on hilpeää.
      "blogi todistaa sairaasta, matalamielisestä ja motiiveiltaan kyseenalaisesta kirjoittelusta"
      "alkuperäiskirjoituksesta olisi tihkunut niin häpeämätöntä vihaa ja omituisella tavalla henkilöön käyvää "kritiikkiä"
      "kaiken paskan jälkeenkin Patomäki jaksaa selittää asiallisesti kantojaan, vaikka vastapuolella vain vittuillaan"
      "Kommenttien määrä kuvastanee myös alkuperäisen kirjoituksen mädännäisyttä ja tämän saitin vakilukijoiden oikeistolaista mielenlaatua"
      Viimeinen on minun suosikkini. Vastaavaa on totuttu kuulemaan sketsiohjelmissa tai Pohjois-Koreassa.

  49. 53

    Anonyymi sanoo

    Unohdit "kaunaisen saastan", josta myös alkuperäinen törkyskribentti antoi myönteistä palautetta. Proud of it.

  50. 54

    Anonyymi sanoo

    On tämä kauheaa katsottavaa kun kehään yritetään työntää taloustieteen edustajaksi Kanniaista ja muiden yhteiskuntatieteiden edustajaksi Patomäkeä. En tiedä mitä Patomäestä muut hänen alansa edustajat ajattelevat, mutta sen tiedän, että harva taloustieteilijä on tyytyväinen, kun Kanniainen esiintyy julkisuudessa "heidän" edustajanaan.

    Siltä varalta, että jotakuta sattuisi kiinnostamaan hieman pidempään mietitty näkemys taloustieteen ja muiden yhteiskuntatieteiden suhteesta, niin tämä oli kiinnostava: https://www.aeaweb.org/articles.php?doi=10.1257/jep.29.1.89

    Varmaan paikallaan myös sanoa, että en kuvittele Katsastajien yrittävän esittää, että koska Patomäki puhuu pehmeitä, niin kaikki muutkin ei-taloustieteilijät puhuvat pehmeitä. (Tai että Patomäki puhuu pehmeitä koska on Patomäki) Oletan että tämä kirjoitus koski nimenomaan hänen kirjaansa ja asiavirheistä huomauttaminen on paikallaan, koska kirja ja sen kirjoittaja saattavat vaikuttaa tärkeän puolueen talouspoliittiseen linjaan. Tietysti voisi olla kohteliaampikin, mutta kohteliaisuus ei taida olla tämän blogin tyylilaji.

  51. 55

    Anonyymi sanoo

    Onko kommentaattoreissa yhtään Patomäen oppilaita? Opettaako Patomäki luennoillaan asioita, joista esimerkiksi tässä bloggauksessa puhutaan? Tai haukkuuko taloustieteilijöitä nojaten virheellisiin argumentteihinsa.

    Sinänsä Patomäki saa minusta tehdä mitä lystää vapaa-ajallaan, mutta professorinimekkeen alla pitäisi pystyä pysymään faktoissa, varsinkin opettaessaan yliopistolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *