Elämää ryömintäkaistalla

Ainakin yhdessä vaaliväittelyssä pari viikkoa sitten nousi esiin kysymys pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuista. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja toivoi uudelta hallitukselta lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi ruuhkamaksujen perimisen. On hyvä aika muistuttaa, miksi maksuttomuus on tyhmää.

Asian selittämiseksi joudumme valitettavasti viemään sinut, lukija, taas kerran satujen Asiatonlandiaan. Asiatonlandian pääkaupungin nimi on myös Helsinki, jonka vieressä on lähiökaupunki Espoo. Asiatonlandialla on siis paljon yhteistä koto-Suomen kanssa. Asiatonlandian espoolaisista suurin osa käy Helsingissä töissä. Helsinkiin pääsee kahdella tavalla, autolla moottoritietä pitkin ja metrolla.

Autoilu maksaa vähän enemmän kuin metrolla ajelu, mutta autoilussa on oma mukavuutensa metromatkaan verrattuna. Siksi Asiatonlandian espoolaisille on periaatteessa sama kummalla he matkustavat. Ainoa asia, joka merkitsee on matka-ajan aiheuttama kustannus. Espoolaiset valitsevatkin aina nopeamman vaihtoehdon.

Metrolinja ei ole ruuhka-aikanakaan kapasiteettinsa äärirajoilla. Matka sillä Helsinkiin kestää 20 minuuttia. Moottoritie sen sijaan on ruuhkainen. Tyhjällä moottoritiellä matka Helsinkiin taittuu 10 minuutissa. Ruuhka-aikaan ajomatka vie saman 20 minuuttia kuin metrolla. Tämä ei ole sattumaa.

Jos nimittäin matka sujuisi nopeammin autolla kuin metrolla, useammat espoolaiset siirtyisivät käyttämään autoa. Kukin siirtyvä autoilija lisäisi pikkuisen ruuhkaa ja siten matka-aikaa. Autoiluun siirtymistä tapahtuisi, kunnes matka-aika autolla kasvaisi samaan 20 minuuttiin kuin metrolla. Kun liikennevaihtoehtojen matka-ajat eivät eroa toisistaan, ihmisille on aivan sama, menevätkö he metrolla vai autolla. Kukaan ei halua vaihtaa kulkupeliä.

Asiatonlandian pääkaupunkiseudulla harkitaan ruuhkien vähentämistä lisäämällä moottoritiehen kolme kaistaa lisää. Rakennuskustannus on 100 miljoonaa euroa. Kiistaa on siitä, pitäisikö tien käytöstä alkaa periä maksua vai ei.

Mitä tapahtuu jos maksua ei peritä? Aiemmalla autoilijoiden määrällä matka-aika putoaa ruuhkattomaan 10 minuuttiin. Mutta tämä luonnollisesti houkuttelee yhä useampia espoolaisia autoilemaan metrolla ajamisen sijasta. Autoilijoiden määrä lisääntyy ja matka-aika samoin. Näin tapahtuu, kunnes autoilu vie täsmälleen saman ajan kuin metrolla ajaminen. Vain silloin kenenkään ei  kannata vaihtaa matkustustapaa.

Mutta metron matka-ajalle ei ole tapahtunut mitään. Se on edelleen 20 minuuttia. Niinpä autoilunkaan viemälle ajalle ei tapahdu mitään. Myös se on edelleen 20 minuuttia. Sadan miljoonan ja kolmen lisäkaistan avulla ei ole saavutettu minkäänlaista muutosta kenenkään matka-aikaan, eikä siis hyvinvointiin. Jos kaikki uutta kolme kaistaa olisi varattu kokonaan vaikka kaupunginjohtajan käyttöön, rahat olisivat menneet parempaan tarkoitukseen. Edes kaupunginjohtaja olisi hyötynyt.

Sen sijaan jos tien käytöstä aletaan periä maksua, tilanne muuttuu aivan toiseksi. Tiemaksu voidaan asettaa niin korkeaksi, että pelkkä matka-aika ei enää ole ratkaiseva matkustustavan valinnassa. Jos autoilu on tarpeeksi kallista, ihmiset ajavat mieluummin metrolla vähän pidempään kuin autoilevat.

Sopivalla ruuhkamaksulla moottoritien matka-aika voidaan asettaa esimerkiksi 15 minuuttiin. Ihmisille on taas ihan sama, matkustavatko he metrolla vai autolla. Metrolla matkaan menee 20 minuuttia, mutta se on halpaa. Autolla matka sujuu 15 minuutissa, mutta matka-ajan lisäksi joutuu kärsimään ruuhkamaksun.

Helposti ajattelee, että eihän tässäkään kenenkään hyvinvointi parane. Matkan kustannus on edelleen täsmälleen sama kuin 20 minuutin metromatkan, nyt osa kustannuksesta vain on ruuhkamaksua.

Mutta tämä päättely unohtaa kokonaan ruuhkamaksulla kerätyt rahat. Kaikkien matka-aikaan liittyvä kustannus on tosin sama, mutta ruuhkamaksulla kerätyt rahat ovat uutta varallisuutta. Varallisuus voidaan esimerkiksi jakaa tasan kaikkien espoolaisten kesken alentamalla kaikkien veroja. (Kunhan muistetaan, että kenenkään saama summa ei saa riippua tämän valitsemasta matkustustavasta.)

Nyt jokaisen espoolaisen työmatkaan liittyvä kärsimys on sama kuin ennen uusia kaistoja, mutta hyvinvointia lisää  ruuhkamaksun tuotolla saatava veronalennus. Uusiin kaistoihin investoiduilla rahoilla on siis saatu aikaan jotain arvokasta, toisin kuin jos tiemaksua ei ole.

Karun tarinan opetus on yksinkertainen. Jos tien käyttämisestä ei peritä maksua, sitä käytetään liikaa. Jokainen kuski ajattelee vain omaa matka-aikaansa, ei aiheuttamaansa toisten matka-ajan lisääntymistä. Asettamalla oikean suuruinen tiemaksu, autoilijat pannaan tuntemaan nahoissaan aiheuttamansa ruuhkan kustannukset. Näin voidaan parantaa kaikkien hyvinvointia.

Pieni vaalisarja 3: Äänestämällä et voi vaikuttaa

Äänestämällä voit vaikuttaa. Ainakin jokainen Twitter-tilin omistaja on altistunut tälle väitteelle kymmeniä kertoja lähipäivien aikana. Helsingin Sanomien pääkirjoituskin valistaa meitä, että näin on. Onkin ehkä ajankohtaista muistuttaa, miksi et tosiaankaan voi vaikuttaa äänestämällä.

Koska meikäläinen vaalitapa on niin vaikea, matkataan kultakattoiseen ja tarunhohtoiseen Asiatonlandiaan kauas meren taakse. Siellä on sattumalta juuri nyt presidentinvaalit. Asiatonlandian poliittinen järjestelmä on aika yksinkertainen. Puolueita on kaksi ja kummallakin on yksi presidenttiehdokas. Presidentti valitaan yksinkertaisella enemmistöllä.

Kisasta on tulossa tiukka. Äänestämistä harkitseva Liisa arvioi, että satunnaisesti valittu äänestäjä kannattaa Nuorasiattomien ehdokasta Leenaa todennäköisyydellä 49 %. Vastaava todennäköisyys Perusasiattomien ehdokkaalle Tiinalle on 51 %. Lisäksi Asiatonlandia on verrattain pieni maa, äänestäjiä on vain 50 000. Nämä kuitenkin ovat kunnon kansalaisia ja äänestävät kaikki. Liisa on kova Nuorasiattomien kannattaja. Tiukassa kisassa jokainen ääni on tärkeä, eikö niin?

Ei. Todennäköisyys sille, että Liisan äänellä on vaikutusta vaalin lopputulokseen on noin 1 / 6 000 000. Tämä on samaa kertaluokkaa kuin että parilla kolmella lottorivillä saa seitsemän oikein. Liisan äänellä ei missään järkevässä mielessä ole mitään merkitystä. Liisa ei voi vaikuttaa äänestämällä.

Meikäläisissä eduskuntavaaleissa laskelma on vähän monimutkaisempi. Vaalitapa on sellainen, että yksi äänestäjä voi periaatteessa ratkaista kisan viimeisestä edustajanpaikasta puolueiden välillä tai sitten puolueiden sisällä. Matematiikka on kuitenkin aika lailla yhtä armotonta kuin Asiatonlandiassa.

Sinun äänelläsi ei ole väliä lopputuloksen kannalta. Et siis voi vaikuttaa äänestämällä raivokkaasti twiittaavien ehdokkaiden vastaväitteistä huolimatta. Jos menet äänestämään, sinulla täytyy olla jokin muu syy äänestää.

Pieni vaalisarja 2: maksamme velkaa

Kirjoitus jatkaa Asiattoman pientä vaalisarjaa. On yhä epäselvää, kuinka pitkäksi sarja lopulta paisuu.
Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan suomalaiset äänestäjät eivät halua valtiolle lisää velkaa, mutta veroja voi kyllä korottaa. Kuten Asiattoman vanhassa kirjoituksessa osoitettiin, veronmaksajan kannalta on yhdentekevää, rahoitetaanko julkiset menot veroilla vai velalla. Ainoa asia, millä on väliä, on se, mihin julkinen valta rahat käyttää. Hyvinvointisi kannalta ei siis ole väliä, maksatko ostoksesi käteisellä vai luottokortilla.
Yleinen huoli valtion velkaantumisessa näyttää kuitenkin olevan se, että velkaantumisen lasku kaatuu tulevien sukupolvien maksettavaksi. Luotolla kannattaa ostaa, jos itse ei ole maisemissa silloin, kun lasku tulee. Muuttaako tulevien sukupolvien mukaan tuominen Asiattoman aiemman kirjoituksen viestiä?
Ajatellaan yksinkertaisuuden vuoksi, että sinulla on säästötilillä 1000 euroa, joka kaksinkertaistuu  2000 euroon siihen mennessä, kun annat rahasi perintönä lapsenlapsillesi. Nyt valtio jostain syystä haluaa kuluttaa 100 euroa aiempaa enemmän. Valtio voi rahoittaa tämän kahdella tavalla.
Vaihtoehto A: Valtio voi verottaa summan sinulta, jolloin tilillesi jää 900 euroa ja lapsenlapsesi perinnöksi muodostuu 1800 euroa.
Vaihtoehto B: Valtio voi lainata rahat eli kasvattaa valtion velkaa, jolloin tilillesi jää 1000 euroa ja perinnöksi muodostuu 2000 euroa. Valtio joutuu kuitenkin verottamaan lapsenlapsiasi 200 eurolla, jotta se voi maksaa ottamansa 100 euron lainan korkoineen takaisin. Lapsenlapsesi perintö on tässäkin vaihtoehdossa 1800 euroa.
Tarinassa on kaksi opetusta. Ensimmäinen on se, että valtion kulutus tänään haittaa lapsenlapsiasi. Ilman valtion kulutusta he saisivat 1800 euron perinnön sijaan 2000 euroa.Toinen opetus on puolestaan se, että lapsenlapsesi näkökulmasta vaihtoehdot A ja B ovat yhtä hyviä. Heidän kannaltaan on täysin yhdentekevää, rahoittaako valtio menonsa veroilla vai velalla. Valtion kulutus köyhdyttää lapsenlapsiasi, ei velka.

Tulevien sukupolvien mukaan tuominen ei siis muuta Asiattoman viestiä. Turhanpäiväisestä velka vs. vero -keskustelusta olisi siirryttävä keskustelemaan siitä, mihin valtio rahat käyttää. Vain tällä on sinun ja lapsenlapsiesi hyvinvoinnin kannalta merkitystä.