Onneton johtaja tekee hulluksi

Olin taannoin töissä organisaatiossa, jossa menestyminen korreloi suoraan pomon persnuolennan kanssa.

Mitä ruskeampi kieli, sitä auvoisemmat olosuhteet.

Pomo perusti johtamistyylinsä luomansa urkintaverkoston pyörittämiselle, ja hänen ympärilleen oli tihentynyt uskollisten hännystelijöiden ja juudasten tiivis heimo.

Esimerkki: olin juuri tullut töihin firmaan. Oman toimen ohella kirjoitin säännöllisen epäsäännöllisesti kolumneja ja blogeja ammatti- ja talouslehtiin.

Sain viimeisteltyä erään juttuni aikataulun puitteissa ja mailasin sen henkilölle, joka tunsi julkaisevan median prosessit. Hänen tehtäväkseen lankesi toimittaa kirjoitukseni asianmukaisesti kyseisen median julkaisujärjestelmään.

Seuraavana päivänä taskussani pärähti.

Näytössä pönötti konsernijohtajan nimi.

Johtaja kertoi juuri lukeneensa kolumnini ja piti sitä aivan liian rohkeana ja kantaaottavana firmamme edustajan ajatteluksi.

Kirjoitus siis kilahtikin kätyriltä median sijasta konsernijohtajan sähköpostiin.

Edistyksellisissä ja avoimissa yrityskulttuureissa aiemmin työskennelleenä moiseen kyttäysjärjestelmään törmääminen löi ällikällä.

Sattumus avasi silmäni.

Näin, ettei tässä organisaatiossa oltu onnellisia.

Eikä sellainen voinut ollut myöskään organisaatiotaan haukan lailla vahtaava kontrollifriikki.

Jos johtaa pelolla, pelkää itsekin.

Omistaja ja hallitus eivät oivaltaneet, että johtaja ratkaisee, millaiseksi työyhteisön tunneilmasto kehittyy.

Hajottavaksi vai rakentavaksi.

Rakentavaksi tunneilmapiiri kehittyy yrityksissä, joissa johtaja antaa alaisilleen siedettävämmän esimerkin.

”Johdon toiminta selittää jopa 70 prosenttia organisaation ilmapiiristä. Kun johtaja on aidosti kiinnostunut henkilökunnastaan ja heidän hyvinvoinnistaan, syntyy hyvä perusta yhteisen onnen ja työtyytyväisyyden tavoitteille.” kertoo psykologi, valmentaja ja tietokirjailija Jarkko Rantanen Ekonomi-lehdelle.

”Valitettavasti on kuitenkin niin, että menestyminen ja uralla nouseminen lisää monilla itsekeskeisyyttä ja heikentää empatiakykyjä. Tämä on tutkimuksissa moneen kertaan todettu vaara, josta jokaisen johtajan tulisi olla tietoinen. Se selittää osittain myös työpaikkojen pahoinvointia”, Rantanen jatkaa.

 

Rakentavassa työilmastossa ihmiset ovat tuottavampia ja tyytyväisempiä, terveempiä ja parempia työntekijöitä.

Sen sijaan firma, jossa voidaan pahoin, ole koskaan kategoriansa menestysyritys.

Päinvastoin.

 

Esimerkkiorganisaationikaan ei ole sittemmin mainittavasti porskuttanut.

Julkisten tilinpäätöstietojen mukaan sekä liikevaihto että tulos ovat tulleet rytinällä alas jo monet vuodet.

Yt-neuvonpidot seuraaavat toinen toistaan.

Tappiota tahkotaan.

 

Yrityksen tunneilmasto onkin merkittävä menestystekijä.

Ja tunneilmaston pääarkkitehti on organisaation johtaja.

Eli onnellinen pomo luo puitteet onnelliselle yritykselle.

Onnellinen pomo onkin oiva tunnejohtaja.

 

No, ovatko johtajamme esimerkillä johtavia, tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä?

Yle kysyi liki sadan suurimman suomalaisyrityksen johtoryhmissä istuvilta tirehtööreiltä, millaista heidän arkensa on.

 

Ja karu totuus paljastui: johtajamme ovat onnettomia!

 

He tuntevat syyllisyyttä ajankäytöstään ja aikaansaamistaan.

Heillä on usein niin kiire, että eivät ehdi hoitaa mitään asiaa kunnolla.

Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on raskasta.

Johtajat joutuvat tinkimään omasta ajastaan.

Pomoista yli 70% on sitä mieltä, ettei heillä ole mielestään riittävästi aikaa perheelleen. Ja usein silloinkin kun he ovat fyysisesti läsnä, henkisesti johtaja on muissa maailmoissa. Sekin kalvaa.

Reilusti yli 80% on sitä mieltä, ettei heillä ole aikaa harrastuksilleen.

Ja peräti 97% toimitusjohtajista on sitä mieltä, ettei heillä ole aikaa ”kaikelle tärkeäksi pitämälleen”.

 

Voiko tällainen ihminen olla onnellinen?

Ei voi.

 

Siksi merkittävä osa johtajistamme on poukkoilevia, jyrääviä ja toisten ihmisten tunteista piittaamattomia äksyilijöitä.

Paha olo näkyy päälle ja kuuluu käytävillä.

Jos johtaja on onneton eikä tiedosta omia tunteitaan tai ei ole edes kiinnostunut niistä, hänen on lähes mahdotonta lukea niitä toisista ihmisistä.

Ja jos niitä ei osaa lukea omia tunteitaan, ei osaa tunnejohtamista.

”Omien tunteiden johtaminen on kaiken tunnejohtamisen perusta. Kun hallitsemme ja ymmärrämme pelkomme, turhautumisemme tai kriittisyytemme, opimme tunnistamaan tarkemmin omat tunteemme ja käyttäytymisemme sekä huomioimaan paremmin muut ihmiset. Oman tunne-elämän aistiminen kehittää empatiakykyä myös muita kohtaan.”

”Työyhteisön ilmapiiri selittää jopa 20–30 prosenttia yrityksen liikevaihdosta”, Rantanen sanoo.

Eli kyse on taloudellisestikin merittävästä asiasta.

Tunnejohtaminen ei tarkoitakaan mitään pehmojohtamista. Tunneilmastosta huolehtiminen on järkevää ja näkemyksellistä liikkeenjohtoa.

Ja sellainen liikkeenjohtamien edellyttää johtajalta onnellisuutta.

Jos johtaja tinkii yöunistaan ja vastaa Ylen kyselyyn, että hänen ajankäyttönsä ei ole enää hallinnassa, hänen kykynsä johtaa tunteita eivät ole edes minimitasoa.

Kehnosti tunnejohdetuissa yrityksissä oman työn hallitsemattomuuden tunne, työn mielekkääksi kokemisen vähäisyys, henkinen väkivalta ja työpaikkakiusaaminen ovat keskimääräistä yleisempiä vaivoja.

Ja näin kylvetään siemen vakavammille vaivoille.

Kuten mielenterveysongelmille.

 

Mielenterveysongelmista johtuvat poissaolot ovat jatkuvasti lisääntyneet koko 2000-luvun.

Mielenterveysongelmat ovat myös suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyteen ja ennenaikaiseen eläköitymiseen, kuten voit lukea Suomen Mielenterveysseuran sivuilta.

 

Pätevällä tunnejohtamiselle on siis suuri yhteiskunnallinen tilaus.

 

Taidokas tunnejohtaminen edellyttää onnellisia pomoja.

 

Teepä siis pomosi onnelliseksi.

Vaikka jo alkavalla viikolla.

Ihan jo oman mielenterveytesi takia.

 

Anzio

 

Keskustelu jatkuu täällä.

 

”TERVEISIÄ ARSEESTA” – A Järvinen v. 1995

(Kaupallinen yhteistyö: Kiasma)

 

Tutustuin ensimmäisen kerran harvakseltaan järjestettyyn nykytaiteen katsaukseen, Ars-näyttelyyn vuonna 1995.

Ateneumissa Helsingissä 11.2.-28.5.1995 järjestetty Ars95 oli silloin laajin Pohjoismaissa koskaan koottu nykytaiteen näyttely. Esillä oli 90 taitelijan töitä 25 maasta.

 

Näyttelyn teoksissa näkyi silloisen ympäröivän maailman meininki.

90-luvulla jylläsivät kovat arvot.

Ensin lama, jonka yhteydessä monelta vietiin tulevaisuuden uskon lisäksi myös mahdollisuus valoisampaan tulevaisuuteen.

Lamaa seurasi taloudellinen kasvu, josta jokainen halusi osansa.

Ja oman osan ottaminen vaati kovuutta.

Suurnäyttelyn teokset paljastivat ihmisten pelkoja.

Kovassa maailmassa pelkäsimme lähiympäristöämme.

Naapureitamme, työkavereitamme.

Toisiamme.

Ja AIDSia.

 

Ars95 puhutti lamasta nousevaa ja jääkiekon maailmanmestaruuden vankistamaa kansakuntaa.

Aivan erityisesti yleisö sekä lehdistö ja jopa tv-uutiset kohisivat verta, virtsaa ja spermaa jauhavista tehosekoittimista.

Eritteiden löyhkä herätti kuvotusta ja osa yleisöstä pelkäsi saavansa AIDS-tartunnan roiskuvasta verestä.

Minut, nuoren mainostoimistoyrittäjän sai Henrik Plenge Jakobsenin teos hämilleen.

Jakobsenin ajatus puhtaasta rakkaudesta ei kaikin osin mennyt läpi AIDSin aikakaudella.

 

Henrik Plenge Jakobsen: White love

Henrik Plenge Jakobsen: White love

 

Nykyään AIDSista ei enää puhuta suurin kirjaimin.

Sen kanssa on opittu elämään.

 

Nuori mainostoimistoni ponnisti sekin lamasta ja osoitti kasvun merkkejä.

Menin näyttelyyn toistamiseen.

Halusin ymmärtää hyrisevien eritteiden merkityksen.

En tiedä ymmärsinkö koskaan, mutta hyödynsin hälyä kirjoittamalla Mainosuutisiin rekryilmoituksen, jonka otsikko oli TERVEISIÄ ARSEESTA.

Otsikon alla oli AD Marko Muonan piirtämä blenderi, josta roiskui epämääräisiä pisaroita.

Leipätekstissä kerroin, että toimistomme etsi palvelukseensa aikaansa seuraavia mainonnansuunnittelijoita, jotka osaavat erittää näkemästään ja kokemastaan oleellisen ja tarjoilla sen kuluttajille maistuvassa muodossa.

Saimme paljon hakemuksia.

 

Jokainen Ars on ollut omanlaisensa näyttely, niistä kukin on reagoinut ajankohtaiseen taiteeseen ja sen tärkeinä pitämiin kysymyksiin.

Ars17  ei ole noussut iltapäivälehtien otsikoihin kauhistettuaan suurta yleisöä.

Mutta kohun puute ei tee näyttelyä huonoksi.

 

Ars17 paljastaa sekin jotakin ihmisten peloista.

Nykypäivän ihminen pelkää esimerkiksi yksityisyytensä puolesta.

Ihminen pohtii, miten voisi elää muille näkymättömänä, kun taskussa killuva kännykkä paljastaa sijaintimme.

Aikana, jolloin anonymiteetti on mennyttä.

Aikana, jolloin hakukone väijyy verkkovierailujamme.

Ja aikana, jolloin sosiaalista mediaa ohjaavat algoritmit tuuppivat meitä ymmärtämättämme piehtaroimaan omassa kuplassamme, mikä ikinä se sitten onkaan.

Ars17-näyttelyssä useat teokset kommentoivat ihmisten välisiä vuorovaikutusuhteita ja inhimillisiä tunteita digitaalisella ajalla.

Kuten esimerkiksi Reija Meriläisen Survivor, jota pääset pelaamaan tästä.

Screen Shot 2017-04-08 at 13.28.26

 

Ars17 keskittyykin post-internet-taiteeseen.

Se tarkoittaa internetin keksimisen jälkeen tehtyä ja siitä ammentavaa taidetta.

Digitaalinen murros määrittää nykyään kaikea.

Taidettakin.

 

Digimurros myös pelottaa.

Kuten AIDS vuonna 1995.

Ars17-näyttelyssä fyysinen ja virtuaalinen todellisuus sulautuvat toisiinsa pehmeästi.

On mahdotonta ymmärtää, missä niiden raja on.

Vai onko rajaa?

 

Asiaa on syytä pohtia Kiasmassa.

Sen ovi on portti rinnakkaiseen todellisuuteen.

Tai hamaan tulevaisuuteen.

35 verkkotaiteen nykyistä ja nousevaa nimeä esittelevä suurnäyttely on kiehtova katsaus uudenlaiseen ja perinteitä haastavaan tekemiseen.

Kokija saattaa löytää itsensä teoksen sisältä.

Jotkut teokset saattelevat hämmästelijänsä muihin maailmoihin.

Toiseen maailmankaikkeuteen.

Kumpi maailmoista on aito, todellinen?

Sekö jonka ilmaa hengitän vai se, jossa tajuntani juuri vierailee?

 

Tuntuu, ettei mikään konkreettisen todellisuuden logiikka päde.

Logiikka voi olla koetuksella myös perinteisempiä teoksia hämmästellessä, mutta esimerkiksi Julia Varelin taivutettuja tv-ruutuja äimistellessä maailma tuntuu taas vähän todellisemmalta.

Jopa turvallisemmalta.

 

Instagrammer on löytänyt kiehtovan yktyiskohdan

Instagrammer on löytänyt kiehtovan yksityiskohdan Julia Varenin taivutetusta televisiosta.

 

 

Bloggaajakierroksella törmäsin myös teoksensa katsastaneeseen Charles Richardsoniin.

Charles Rickhardson itse.

Charles Rickhardson itse.

Hänen videoteoksessaan tila-avaruudessa kieppuu 3d-mallinnettuja rintakuvia, jotka esittävät taiteilijaa itseään sekä hänen lähipiiriään.

Kuviin liitetyt tavarat, kuten tahranpoistoaine, neularasia, Fishermans friend -pussi, särkylääke, urheilujuomapullo, muovipussi, munakenno, ruuvimeisseli ja latauspiuha jne. ovat alustaansa liitettyjä arvoja ja asenteita.

Kuvan kääntyessä paljastuukin, että hahmo on pelkkä ontto kuori.

Mutta kuori onkin sisältä täysin samanlainen kuin päältä.

Hmm…

Juuri, kun luulin jotakin ymmärtäväni.

 

Mutta sen ymmärtää meistä jokainen, että elämme jälleen kovien arvojen maailmassa.

Ja pelkäämme.

Nyt emme niinkään naapureitamme, työkavereitamme.

Toisiamme.

Pelkäämme trumppeja, terroria, muita maailmoja.

 

Muihin maailmoihin kannattaa tutustua.

Silloin ne eivät pelota niin paljon.

Epätodelliset.

Tai todelliset.

 

Se luo lohtua.

 

Kulunutta viikkoa lohdullisempaa alkavaa sellaista.

 

Anzio

 

Ps. Vieraile: Ars17+-verkkogalleria.

 

 

Bloggaajakolleega Kaspar Strömman (oik) on menettänyt todellisuudentajunsa tultuaan osaksi Rachel Rossin "Alembic Cache Passes" -virtual reality -teosta

Bloggaajakolleega Kasper Strömman (oik) on menettänyt todellisuudentajunsa imeydyttyään Rachel Rossin ”Alembic Cache Passes” -virtual reality -teokseen.

 

Ja täällä voi jatkaa juttua.

 

 

Vaalikone rikollisille ja sellaiseksi aikoville

Yksi kansanryhmä on aliedustettuna tulevissa kuntavaaleissa.

Rikolliset.

HS:n mukaan kuntavaaliehdokkaiden keskuudessa rikossyytteen vuosina 2012 – 2017 on saanut pahaiset 4 % ehdokkaista, kun koko kansasta leivättömän pöydän ääreen joutui peräti 5 %.

Asialle on siis tehtävä jotakin.

Olisihan se sietämätön tilanne, jos vaimonhakkaajat, nakkikioskitappelijat, myymälävarkaat ja huijarit eivät saisi omia edesottamuksiaan ajavia touhukkaita kunnallisiin päätöksentekoelimiin oikeudenmukaisessa suhteessa.

Jotta edustuksellinen demokratia toteutuisi näiltäkin osilta linjakkaasti, värkkäsin yksinkertaisen vaalikoneen.

Jos olet siis mieleltäsi rikollinen tai muuten kepuli, muttet ole löytänyt oikeaa ryhmää, jolle mandaattisi kohdentaa, toivon, että seuraavan testin perusteella löydät kaltaisesi lavean tien tallaajat.

Testi sisältää viisi kohtaa, joissa kussakin pyritään löytämään rikollisia näkemyksiäsi parhaiten vastaava puolue.

 

1. Nakkikioskilla murtaen suomea puhuva henkilö tiedustelee sinulta kellonaikaa. Et humalatilaltasi ymmärrä kysymystä eikä tiedustelijan pärstä muutenkaan miellytä. Alat siis mätkiä utelikkoa navakoilla iskuilla päin turpaa.

Ehdokkaasi löytynee Perussuomalaisten listoilta.

Selvityksen ajankohtana eli vuosina 2012 – 2017 ylivoimaisesti suurin osuus ehdokkaita vastaan nostetuista 544 syytteestä  kohdistui persuihin.

Perussuomalaisten ehdokkaat saivatkin liki 30 prosenttia kaikista syytteistä. Heidän osuutensa ehdokkaista oli 11 prosenttia.

Aivan erityisen suuri perussuomalaisten ehdokkaiden osuus on pahoinpitelyistä tai törkeistä pahoinpitelyistä nostetuissa syytteissä.

Niitä saaneista 41 prosenttia on perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaana.

Jos törkeä väkivalta kiehtoo, mutta persujen nyrkkitappelut ja nahistelut tuntuvat amatöörimaiselta puuhastelulta, älä ohita raikasta ja tuoretta vaihtoehtoa: Paavo Väyrysen Terve Helsinki -ryhmittymää.

Se saattaa tarjota juuri sinulle sopivan ehdokkaan.

Paavon listoilta on Helsingin valtuustoon ehdolla Sami Salonen, joka on tuomittu tapon yrityksestä ja laittomasta uhkauksesta. Näistä hän sai kolmen ja puolen vuoden vankilatuomion.

Salonen yritti tappaa kaverinsa viidellä kääntöveitsen iskulla. Tämän jälkeen ehdokas Salonen uhkasi pistää toisen tuttavansa hengiltä.

Siitä  tuomio laittomasta uhkauksesta.

Ylipäätään voidaan sanoa, että jos väkivalta on lähellä sydäntäsi, nukkuvaksi äänestäjäksi sinun ei kannata heittäytyä.

Sinulle löytyy oiva ehdokas lähes ryhmästä kuin ryhmästä, sillä väkivaltarikollisuus on kuntavaaliehdokkaiden keskuudessa suosituin rikosharraste.

Kun kansakunnan keskuudessa yleisin rikollisuuden muoto on rattijuoppous, ehdokkaiden keskuudessa se jää toiselle sijalla, kuten selvityksessä todetaan.

Vaikkakin rehellisyyden nimissä on todettava, että persut ovat kunnostautuneet nyrkkisankareina jopa siinä määrin, että jos heidät jätettäisiin vertailusta pois, olisi rattijuopumus myös kuntavaaliehdokkaiden yleisimmin saavuttama syyte.

Rattisyytteitä keräsi muuten tässäkin lajissa ylivoimaisten persujen jälkeen toiseksi eniten raittiushenkinen Keskusta.

Tupailloista kurvailtiin syytteiden mukaan rattijuopuneina tai jopa törkeästi sellaisina 15 kertaa.

 

2. Olet edennyt rikollisissa harratuksissasi jo pitkälle. Mielestäsi näpertely yksittäisten varkauksien, huijauksien ja erilaisten puliveivausten parissa on niin lääst siison. Olet ajatellut astua seuraavalle tasolle. Olet löytänyt taparikollisuuden kiehtovan maailman!

Saatat löytää ihannettasi vastaavan ehdokkaan SDP:n listoilta.

Demariehdokkaat keräsivät 13 prosenttia ajanjaksolla kaikista kerätyistä syytteistä ja heidän listoiltaan löytyy varsinainen helmi!

SDP rientää kuntavaaleihin teemalla: ”Pidetään kaikki mukana”.

Eikä SDP:n teema jää pelkäksi tyhjäksi vaalilupaukseksi.

He totisesti elävät kuten opettavat.

Demarit pitävät mukana listoillaan ehdokkaan, joka on käräjöinyt vuosien 2012–2017 välisenä aikana peräti 11 kertaa.

Ja ehdokas on harjoittanut rikollisia toimiaan ihailtavan laajalla rintamalla.

Syytteiden perusteina rikosnimikkeiksi on kirjattu lievä petos, huumausainerikos, petos, vahingonteko, törkeä rattijuopumus, petos, tavaramerkkirikkomus, törkeä rattijuopumus, törkeä kirjanpitorikos sekä laiton uhkaus.

Toinen vaihtoehto potentiaalisen taparikollisen valinnaksi on Kokoomus. Etenkin jos tunnet viehtymystä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Kokoomus painottaa vapauden merkitystä periaateohjelmassaan mm. näin:

”Vain vapaana ihmisellä on mahdollisuus kehittyä täyteen mittaansa. Vapauden merkitys on korvaamaton. Vapaana jokainen ihminen pystyy kehittymään ja kehittämään sekä muodostamaan oman kuvansa itsestään ja ympäristöstään.”

Kokoomus on kuitenkin kelpuuttanut listoilleen myös henkilön, jolla on kokemuksia muustakin kuin vapaudesta, eli pitkähköstä vankilatuomiosta, kuten MTV3 kertoo.

Samalla listalla ”poliisiministeri” Paula Risikon kanssa oleva Cannonball MC:n jäsen on tuomittu ampuma-aserikoksista, huumausainerikoksista ja vastikään vapaudenriistosta, luettelee Päivänlehti.

Poliisiministerin puolue on muutenkin hyvin edustettuna syytteitä saaneiden ehdokkaiden listoilla.

Kykypuolueen osuus syytteistä on 14 prosenttia. Hieno saavutus, jolla suurin kuntapuolue nousee toiselle sijalle heti perussuomalaisten jälkeen.

 

3. Et halua liata käsiäsi brutaaleissa väkivaltarikoksissa, mutta talousrikosten ja petosten jännittävä maailma kiinnostaa sinua.

Löydät jälleen ehdokkaasi Perussuomalaisista.

Perussuomalaisten ehdokkaille on luettu peräti 12 petossyytettä (lievä petos, petos tai törkeä petos) selvitysajanjaksona.

Perussuomalaisten aateperustassa hehkutetaan näin:

”Perussuomalaisten toiminnan perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu.”

”Maamme tulee jättää uusille sukupolville sosiaalisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja ekologisesti sekä moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä.”

Katsotaanpa pikaisesti, miten tuo rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja moraalisen tason nosto jalkautuvat kuntaavaalien kynnyksellä:

Turun perussuomalaisten ehdokas Rami Ruohonen, nosti viiden vuoden aikana 30 000 euroa työmarkkinatukea ja yleistä asumistukea, vaikka oli töissä. Tuomio: vuosi ja 15 päivän ehdollinen vankeusrangaistuksen törkeästä petoksesta ja 90 päivää yhdyskuntapalvelua.

Espoolainen persusehdokas Seppo Vuojolainen sai käräjäoikeudessa yhdeksän kuukauden vankeusrangaistuksen törkeästä petoksesta. Oikeus velvoitti Vuojolaisen maksamaan Helsingin kaupungille perusteetta nostettuja toimeentulotukia yli 16 000 euroa.

Jyväskylässä perussuomalaisten ehdokas Seppo Hiltunen sai vuoden ja kuukauden vankeustuomion kahdesta törkeästä veropetoksesta, kahdesta törkeästä kirjanpitorikoksesta ja tavallisesta kirjanpitorikoksesta.

Käräjä- ja hovioikeus tuomitsivat Hiltusen korvaamaan lähes 100 000 euroa rikollisesti vältettyjä veroja. Hiltusen liiketoimintakielto jatkuu syyskuun 2018 alkuun.

Vuoden 2019 syyskuun loppuun sen sijaan jatkuu Vaasan perussuomalaisten ehdokkaan Mika Sinimäen liiketoimintakielto. Sinimäki nosti yhtiöstään omaan käyttöönsä yli 50 000 euroa. Tuomio: 11 kuukauden ehdollinen vankeustuomio törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Ja jos pidät persuja vähän liian juntteina, löytyy valkeampiin kauluksiin sonnustautuneita petoksiin perehtyneitä vaihtoehtoja myös suurimmista ryhmistä.

Sekä Kokoomuksen että SDP:n ehdokkaiden kontoille luettiin selvitysajanjaksona 10 petossyytettä.

 

4. Mielestäsi uskovaisten omaisuus on yhteistä. Nykyinen jumalaton, turmeltunut ja maallistunut yhteiskunta ei vain oivalla sitä.

Kristillisten joukosta löytyy todennäköisimmin arvomaailmasi jakavia ehdokkaita.

Näin kristilliset linjaavat periaatteitaan:

”Kristillisdemokraatit haluavat rakentaa yhteiskuntaa kristillisiin arvoihin perustuvana demokratiana. Kristillisillä arvoilla tarkoitetaan niitä yleispäteviä ja kestäviä arvoja, jotka nousevat Raamatusta sekä kristillisestä perinteestä ihmisten hyvän ja toimivan yhteiselämän pohjaksi.”

Ja näin arvot jalkautuvat:

Kuntavaaliehdokkaat ovat saaneet näpistyksistä kaikkiaan seitsemän syytettä.

Niistä neljä, eli yli puolet kasaantui kristillisdemokraattien ehdokkaille.

Syytteiden perusteella näyttää myös siltä, että tasa-arvo on yksi niistä kristillisistä arvoista, joihin kristillisdemokraatit periaateohjelmassaa viittaavat.

Kaksi Kristillisdemokraattien miespuolista ehdokasta ovat saaneet syytteitä mm. vaatteiden pöllimisestä, mutta reipas puoluesisar koetti puhaltaa Alkosta pari pulloa Kossua. Ja jäi kiinni.

 

5. Huumeet tuovat elämään kaivattua sisältöä. Huumepäissään on kiva hillua!

Tällaisen manifestin jakaa kanssasi todennäköisimmin Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas.

Ote Vasemmistoliitto periaateohjelmasta:

”Puolueemme on monen poliittisen sukupolven yhteenliittymä, jossa haasteena ja rikkautena on luoda yhteistyön silta erilaisten kokemusten välille.”

Ja mikäpä olisikaan oivempi tapa hankkia erilaisia kokemuksia kuin erilaiset stimulantit, jollaiseksi lasketaan vaikkapa amfetamiini.

Sellaisen tuomisesta asialle vihkiytyneiden harrastajien iloksi tuomittiin Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas Turussa.

Toki amfetamiinin lisäksi tuomitulta löytyi muitakin tajuntaa laajentavia namiskukkeleita, kuten hasista, Subutexia ja heroiinia.

Ja tuomittiinpa veijari hovissa myös amfetamiinin, heroiinin, buprenorfiinin ja kokaiinin käyttörikoksesta.

Vasemmistoliitto onkin huumausainerikossyytteissä ykkönen.

Vassareiden ehdokkaille on luettu törkeästä huumausainerikoksesta, huumausainerikoksesta tai sellaisen valmistelusta seitsemän syytettä.

Kakkoseksi yltää tässäkin kategoriassa selvityksen kestomenestyjä Perussuomalaiset, jolla vastaava luku on viisi + yksi käyttörikos.

Mielenkiintoista on, että kristilliset ovat tälläkin tilastolla mukana kahdella rötöksellä, kun perinteinen hippipuolue Vihreät sai kasaan pahaisen yhden syytteen huumausainerikoksesta.

Päijät-Hämeen käräjäoikeus aloittaa vaalien alla tulevana torstaina oikeudenkäynnin, jossa vihreiden kuntavaaliehdokas vastaa syytteeseen törkeästä huumausainerikoksesta.

 

Yksi merkittävä puolue on yhä mainitsematta. Ruotsalainen Kansanpuolue.

Kyllä ruotsalaisiltakin joitakin koiruuksia löytyy, joskin perin pienimuoisesti.

Mutta jos työriitojen sovittelusta annetun lain rikkominen kutkuttaa sinua, voit löytää tukea RKP:n listoilta.

Ainoana ryhmänä heidän listoillaan on tuollaisesta ketkumaisuudesta syytetty ehdokas.

 

Toivottavasti vaalikoneestani on apua ensi sunnuntaina äänestyskopissa numeroa lappuseen raapustaessasi.

 

Konnat valtuustoon. Aliedustus on purettava!

Nähdään vaaliuurnilla sunnuntaina.

 

Anzio

Keskustelu jatkuu täällä.