Tuttavani saa taas kohta kenkää

Näin viime viikolla nimitysuutisen.

Tuntemani henkilö oli kutsuttu vaativaan tehtävään.

Jälleen kerran.

Titteli oli trendikkäästi C-leveliä. C ja pari versaalia kirjainta perässä.

Nimityksen yhteydessä kerrottiin, että tyyppi raportoi suoraan toimitusjohtajalle.

Johtoryhmäpaikkakin mainittiin.

Annettiin ymmärtää, että tyyppi olisi maineikkaan asiantuntijaorganisaation asiantuntevuutta johtava taho.

WOW!

Ja kuvakin oli. Siinä mairea hymy.

Tyypin työhistoriaa ei kerrattu.

Se on ymmärrettävää, sillä cv on pitkä.

Paljon pidempi, kuin hänen ikäisellään ja niinkin pitkälle opiskelleella pitäisi olla.

Näin, koska ansiolista on täynnä lyhyitä, mutta toinen toistaan komeammilta kalskahtavia pomotason pestejä.

Tämä oli ainakin viides kerta viimeisen vajaan kymmenen vuoden sisällä, kun tämä samainen tyyppi nimitetään huomattavaan toimeen.

Ja jokaisesta hän on saanut potkut.

En suoranaisesti pidä yhteyttä häneen, mutta elinpiirimme risteävät siinä määrin, että törmäämme toisiimme säännöllisen epäsäännöllisesti: milloin missäkin kekkereillä, milloin ruokakaupassa, milloin spårapysäkillä.

Noiden tapaamisten yhteydessä olen kuullut toinen toistaan uskottavammiksi käsikirjoitettuja selityksiä sille, miksi tyypin aina ”fantastisena uutena mahdollisuutena” esittämä työsuhde päättyi taas kohta alkamisensa jälkeen.

Nämä muistan:

2011

”Mulla oli vähän näkemyseroja hallituksen kanssa. Mut huh huh. Istunut koko viikon headhunttereiden kanssa, kun ne kuuli että mä oon vapaata riistaa. Saas nähdä, minkä homman valitsen…”

2014

 ”No toimari oli omistajien metsästyskaveri. Ja kun tj ei suostunut mun kehitysideoihin, arvaa kumpi silloin lähtee… Heh, mut ei tässä mitää, uutta putkeen.”

 2016

 ”Maajohtaja pelkäsi, että ulkomaalainen omistaja huomaa, että olen pomoa fiksumpi. Sen oli pakko päästä musta eroon. Mut ei tässä mitään, kohta kuulet uutisia…”

Epäilen totuudenmukaisimmaksi kuitenkin sitä selitystä, jonka sain yhdeltä tyypin jo koeaikana erottaneelta toimitusjohtajalta.

Hän sanoi, että yhteinen tuttavamme on sekoittanut pari asiaa.

”Hän myy persoonaansa, ei kompetenssiaan.”

Ja loistavasti myykin.

Ei ole mukavampaa seuramiestä.

Ei parempaa jutunkertojaa.

Ei kohteliaampaa gentlemania.

Sanalla sanoen:

Ei parempaa hurmuria.

Mikään edellä mainituista ominaisuuksista ei ole synti.

Päinvastoin.

Tyyppimme ei siis ole tehnyt mitään väärää.

Hän on porskutellut kyvyillään, niin kuin hänen kuuluukin.

Mutta niitä tahoja, jotka hänet toistuvasti rekrytoivat täydellisen vääriin toimiin, arvostelen kyllä.

Jos asiantuntijaorganisaation johtoon palkataan kerta toisensa jälkeen epäonnistumaan henkilö, jonka avut ovat jossakin täysin muualla kuin asiantuntevuudessa, tapahtuu fataali virhe.

Rekrytoijien ei pitäisi hurmaantua rekryytin sellaisista kyvyistä, joita tulevan tehtävän mallikas suorittaminen ei edellytä.

Vaan jopa haittaa.

Rekrytoivien tahojen pitäisi tunnistaa introvertit, ekstroverit sekä ambivertit ja rakentaa niistä oikean kaltaiset tiimit.

Introvertti-ekstrovertti-asetelmaa on arvosteltu ja määreiden katsottu kuuluvan jo menneisyyteen.

Onneksi jossakin vaiheessa joku tajusi lisätä noiden väliin vielä ambivertin.

Ei se kaikkea pelasta, mutta helpottaa hieman.

Minäkin tunnistan itseni ambivertin määritelmästä. Löydät sen tästä.

Sen sijaan ruotsalainen konsultti-kirjailija Linus Jonkman diagnosoi itsensä introvertiksi.

Hän tekee sen julkisesti kirjassaan Introvertit – Työpaikan hiljainen vallankumous.

Jonkman on sitä mieltä, että introverttien kehno asema näkyy erityisesti työmarkkinoilla.

Hän kirjoittaa, että nykyään jokaisen tulisi rakastaa ryhmätyötä sekä nauttia avokonttoreiden pauhusta, eli ”keskustelumahdollisuuksista”.

Tulisi ihastella työpaikkojen ”luovaa ilmapiiriä” ja vannoa ”brainstormauksen” nimeen.

Että kimpassa harjoitettu positiivinen ajattelu olisi avain onneen.

Ja että työhuoneisiin ei avaimia tarvittaisi.

Että ovet olisivat aina kaikille avoimet.

Introvertit kavahtavat moisia.

Ja se olkoon heille sallittua.

Introverttejä ei pitäisi pakottaa suorittamaan työtään olosuhteissa, joissa he ahdistuvat.

Se on seuraamus, jos he joutuvat esittämään roolia, jota ei ole heille kirjoitettu.

Jonkmanin mukaan introverteillä on ongelmia nykypäivän työelämässä, koska he ovat herkempiä häiriöille kuin ekstrovertit.

Hänen mukaansa introverttien aivot ovat alttiimpia omaksumaan informaatiota kuin ekstroverttien.

Siksi introvertin aivot myös ylikuormittuvat helpommin.

Introvertit ovat parhaimmillaan työtehtävissä, jotka vaativat luovuutta, itsenäisyyttä ja rauhallista ajatustyötä.

Ekstrovertit taas loistavat tehtävissä, joissa ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

Kun näitä asioita ei sekoiteta, myös kekkeri-, ruokakauppa- ja spåra-tuttavani työsuhteiden kesto voisi pidentyä.

Ja sekös olisi kaikista oikein mukavaa.

Vertikästä alkavaa viikkoa.

 

Anzio

Keskustelu jatkuu täällä.

 

Ps. Tapasin tyypiksi kutsumani ”Vertin” eilen Stadin keskustassa. Onnittelin häntä nimityksen johdosta. Hän myös piti kirjoitukseni aihetta hyvänä ideana.

 

 

100-vuotias Suomi. Maailman pohjoisin banaanitasavalta

Sunnuntaina 8.1.2017 kohta 100-vuotisjuhliaan viettävälle Suomelle näytettiin paikkansa Helsingin Sanomien sivulla.

Paikannäyttäjänä toimi saksalainen autovalmistaja Mercedes-Benz.

img_6457

Legendaarinen autotehdas oli siis investoinut kokonaisen sivun mainostilaan maan johtavassa päivälehdessä.

Kyseinen mainos on siitä poikkeava automainos, että siinä ei ollut kuvaa myytävästä tuotteesta.

Kuvatila oli uhrattu kuvatekstin mukaan 57-vuotiaan, mutta perin herttaisen olemuksen yhä omaavan autonrakentaja Markun huoltotoimille.

Mainoksen otsikko ja leipäteksti ylistävät Mersun ja Valmet Automotiven Uudenkaupungin tehtaan vuosia kestänyttä ja hedelmällistä yhteistyötä.

Joskaan yhteistyön toisen osapuolen, eli Valmet Automotiven nimi ei arvokkaille palstamilleille mahtunut.

Mercedes-Benz kertoo kokosivun ilmoituksessaan valmistaneensa Mercedes-Benz A Suomi 100 Editionin kunnianosoitukseksi Suomen itsenäisyydelle.

(Mercedes-Benz A-sarja Suomi 100 Edition kokonaishinta alk. 27 997,57 € (sis. alv:n, arvioidun autoveron ja toimituskulut 600 €). Vapaa autoetu 585 €/kk, käyttöetu 435 €/kk. CO2 -päästöt 127 g/km, EU-keskikulutus 5,5 l/100 km. Huolenpitosopimus 3 vuodeksi kiinteällä kk-maksulla alk. 27 €/kk.)

Merkittävintä maksetussa ilmoituksessa on kuitenkin seuraava kärryä kuvaava lause:

”Se on suomalaisen valmistuksen ja saksalaisen insinöörityön huippusuoritus”.

Eli saksalainen autovalmistaja asemoi Suomen niiden maiden joukkoon, jossa arvonmuodostus tuotetaan valmistamalla, ei ajattelemalla, innovoimalla, kehittämällä, suunnittelemalla.

Mersun näkemyksen mukaan saksalainen insinööritaito edustaa aineetonta arvonmuodostusta ja valmistus sitten sitä toista päätä: hedelmiä kasvattavia tai tehtaissaan viisaampien oppien mukaisesti hyödykkeitä valmistavia takapajuloita.

Missähän muualla saksalaisen autoinsinöörityön huippusuunnittelun helmiä sitten oikein valmistetaan?

Kuten Mersun CLA-classin menijöitä myös Audi A3 valmistetaan Unkarissa. Maassa, joka on tullut viime aikoina kuuluisaksi esimerkiksi maahanmuuttajavihamielisyydestään, kuten voimme lukea vaikkapa tästä.

Ja Unkari on saanut osakseen myös kyseenalaista huomiota järjestelmällisestä sanavapauden rajoittamisesta.

Ja ihan siinä Unkarin naapurissa on Slovakia. Maa irtaantui Tsekkoslovakiasta ja julistautui itsenäiseksi 1993 jatkaen samalla kivistä tietään suunnitelmataloudesta kohti markkinataloutta.

Slovakiassa kokoonpannaan saksalaisen insinöörityön äveriäämpiä kilometrinnielijöitä. Bratislavassa likuhihnat sylkevät Volkswagen Touaregeja, Audi Q7 -katumaastureita ja Porsche Cayenneja Euroopan parempiosaisten menopeleiksi.

Myös esimerkiksi Serbiassa ja Bosnia-Herzegovinassa ja monessa muussa Euroopan köyhimmistä maissa valmistetaan näitä saksalaisen insinöörityön huippusaavutuksia.

Sekä myös vaikkapa Vietnamissa, Intiassa ja Indonesiassa.

Mutta Suomen lisäksi muissa pohjoisen maissa ei saksalaisperäisiä autoja valmisteta.

Uudenkaupungin autotehtaan työllistävää vaikutusta koko läntiselle Suomelle ei voi ylenkatsoa.

Mutta mieleen hiipuu pelko siitä, että kohtalomme valmistus- ja alkutuottajamaana voi olla sinetöity, jos jotakin ei tehdä.

Hallituksen leikkaukset koulutuksestakaan tuskin parantavat näkymiä.

Vai mitä tuumaatte tästä: Suomi vie marjat metsistään Ruotsiin, joka jalostaa niistä vientituotteita. Ja moninkertaistaa arvonlisäyksen, kuten Maaseudun tulevaisuus kertoo.

Suomi on siis samassa jamassa, kuin ne kahvintuottajamaat, jotka myyvät raaka-aineensa Sveitsiin, jossa kahvi pakataan ja viedään taidokkaasti brändättynä monikymmenkertaiseen hintaan maksukykyisille asiakkaille ympäri maailman.

Ja sveitsiläiset korjaavat arvonmuodostuksen hedelmät.

Eivätkä he valmista autoja saksalaisille autobrändeille.

 

Hedelmällistä alkavaa viikkoa.

Anzio

 

Keskustelu jatkuu täällä.

 

Sipilän Suomi – Pohjolan Puola

Sen jälkeen, kun esimerkiksi uutistoimisto Reuters ja Britannian yleisradioyhtiö BBC olivat uutisisoineet näyttävästi Sipilän pyrkimyksistä rajoittaa sananvapautta, Sipilä kommentoi aiheuttamaansa kansainvälistä kohua Helsingin Sanomille näin:

”Ei se vaikuta Suomen maineeseen ulkomaille. En ole törmännyt kertaakaan siihen.”

Lausunnosta voi siis vetää sen johtopäätöksen, että pääministerimme tai edes hänen esikuntansa eivät seuraa sellaisia arvostettuja uutisoijia kuten Reuters tai BBC.

Monien arvioiden mukaan näyttävästi kansainvälisissä medioissa noteerattu jupakka on kyseenalaistanut Suomen maineen sananvapauden mallimaana.

Näin pohtii myös Toimittajat ilman rajoja liike, joka pitää mahdollisena, että Suomi menettää kärkipaikkansa johtavana sananvapausmaana pääministerimme toilailujen ansiosta.

Yle- ja sipilägateina tunnetut kohut elävät vielä vahvoina ja alkavalla viikollakin on luvassa uusia sattumia soppaan.

Mutta pääministeri Sipilän johtama hallitus on jo keskellä uutta kohua.

Valtakunnansovittelija Jonkka lausui Helsingin Sanomille, että hallituksemme on antanut eduskunnalle useita lakiesityksiä, joissa on ollut perustuslaillisia ongelmia.

Ja oikeuskansleri on juuri se taho, jonka tehtävänä on perustuslain mukaan valvoa Valtioneuvoston toimien lainmukaisuutta sekä perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Nyt näyttää siltä, että istuva hallituksemme ei ota edes ylimmän laillisuusvalvojan eli oikeuskanslerin näkemyksiä huomioon.

Sipilän vastaukseksi laatima blogikirjoitus ei perusongelmaa muuttanut.

Vakavat ongelmat sananvapauden ja demokratian toteuttamisessa tuovat mieleen toisen EU:n jäsenvaltion, Puolan, kuten Åbo Akademin professori ja tunnettu vaalikommentaattori Kimmo Grönlund kysyy twiitissään.

 

screen-shot-2016-12-18-at-17-51-56

 

Puolastakin on viime aikona kantautunut huolestuttavia uutisia.

Puolan hallitus, jonka muodostaa lokakuun 2015 vaalit voittanut Laki ja Oikeus -puolue (Prawo i Sprawiedliwość, PiS), on sekin puuttunut valtiollisen yleisradioyhtiön sekä oikeuslaitoksen toimintaan.

Tammikuussa Puolan hallitus sinetöi uuden tiedotusvälineitä koskevan lain, josta pääministeri Sipilä näkee märkiä unia.

Uuden medialain mukaan hallituksen ministereillä on oikeus nimittää ja erottaa valtiollisen yleisradioyhtiön johtajia.

Puolan hallitus ei lotkauttanut korvaansa, vaikka medialaista älähtivät esimerkiksi Euroopan komissio, Euroopan neuvosto, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, lukuisat toimittajajärjestöt ja Euroopan yleisradioliitto EBU.

Puolan hallitus on heittänytkin paitsi epämiellyttäväksi katsomiaan johtajia myös oikeuslaitoksen tuomareita säälimättä kilometritehtaalle.

Siksi Euroopan komissio ryhtyi tarkkailemaan Puolan tilannetta. Komissio haluaa selvittää, onko maan hallitus loukannut eurooppalaisia oikeusvaltioperiaatteita.

Tätä pohtivat nyt myös Suomessa useat oikeusoppineet.

Eivätkä yhteneväisyydet Puolan ja Suomen hallitusten väillä tähän pääty.

Puolankin uusilta johtajilta on kuultu hämmentäviä kommentteja. Kuten esimerkiksi ulkoministeri Witold Waszczykowskin lausunto, jossa hän yhdisti monikulttuurisuuden, pyöräilyn ja kasvissyönnin vasemmistolaisuuteen ja marxilaisuuteen.

Kuulostaa etäisesti tutulta, eikös meilläkin ole joku hallituspuolue, jonka puheenjohtaja lanseerasi käsitteen ”fillarikommunistit”.

Ja tämä sama puolue on valinnut yhdeksi kuntavaaliteemoistaan tuulivoiman ja räjähtelevät lepakot?

Älyllisesti samantasoisia suorituksia Waszczykowskin kanssa.

Ulkoministeri Waszczykowski istuu muuten siinä ihan samassa hallituksessa, joka ajoi lähes täydellistä aborttikieltoa Puolaan.

Ja hänen edustamansa suomalaisen veljespuolueen puheenjohtajan, virkaveljen, eli Sipilän hallituksen ulkoministeri Soinin aborttikantahan ei ole sekään kenellekään epäselvä.

Eikä se, että Soini on useaan otteeseen osoittanut ymmärrystä Puolan uudelle hallitukselle sen sananvapautta ja ihmisoikeuksia loukkaavasta politiikasta huolimatta.

Ja pääministeri Sipilälle ulkoministeristään poikkeavan kannan ottaminen on tuottanut suurta tuskaa, kuten tästäkin voit lukea.

Eikä se pääministerin Sipilän suhde abortin ankarasti kieltävään lestadiolaisuuteenkaan ole kovin helppo pala, katso vaikka.

Puolassa Sipilällä olisi paljon helpompaa.

Keskustelu jatkuu täällä.

Szczęśliwy nadchodzący tydzień! (Suom. Hyvää alkavaa viikkoa!)

Anzio