Jos vielä ehdit perua lomasi, tee se viipymättä

                                                     18.6. Helsinki-Vantaan lentoasema, Aspire-lounge.

Kari Nars listasi joitakin vuosia sitten kirjassaan Raha ja onni onnellisuuden osatekijöistä merkittävimmiksi kolme tässä järjestyksessä:

  1. Hyvä perhe-elämä
  2. Terveys
  3. Tasapainoinen talous

Eli yksinkertaistettuna: onnellisuus on sitä, että puolison kanssa ei riidellä, fyysiikka pelittää ja fyrkkaa piisaa.

Tarkastelkaamme alkavaa lomakautta tässä kontekstissa.

Oletkin jo saattanut havaita, että ilmapiiri työyhteisössäsi on kireä.

Kohtaaat päivittäin pahantuulisia, onnettomia ihmisiä.

Pahantuulisuus on ymmärrettävää, sillä  merkittävällä osalla päivittäin kohtaamistasi henkilöillä on kotioloissa mainittavia erimielisyyksiä.

Perheriitoja.

Heillä kinastellaan siitä, miten odotettu loma vietettäisiin.

Jonkun puoliso haluaa kotoilla. Vaikka itse haluaa matkailla muille maille.

Joku haluaa oopperajuhlille, kumppani Provinssiin.

Joku haluaa kutsua kaukaiset sukulaisensa pitkästä aikaa vierailulle. Ja puoliso lupautuu mökkeilemään vain, jos idean isän typerät serkut eivät sitten tule sinne loisimaan.

Riekkumaan isännän kanssa kaljaa kiskoen auringon nousuun.

Usein kuulee sanottavan, että merkittävä osa avioliitoista kokee kolkon päätöksensä juuri lakisääteisen vuosiloman päätteeksi.

Ja näin se juuri on.

Loma on perheriitojen luvattua aikaa. Loma tapaa kärjistää parisuhteen ongelmat kriisiksi, josta ei selviä ilman ammattiauttajan apua.

Parisuhdeterapeutit hierovat syksyllä ahnaita käsiään. Joutuvatpa kuulemma myymään jopa ei-oota.

”Lomasta alkanut kriisi on pitkän kehityksen tulos: pariskunnat lataavat lomaan toiveitaan, ne eivät täyty, tyytymättömyys kasaantuu, ja sitten haetaan apua. Loma on silloin se viimeinen pisara”, psykologi Kari Kiianmaa toteaa Anna-lehdelle.

Väestöliiton verkkosivuilla vieraillaan lomakauden jälkeen poikkeuksellisen tiuhaan.

Toimivan parisuhteen nettisivuja käydään katsastamassa elokuun ensimmäisinä viikkoina jopa yli 100 000 kertaa.

Eli tuplasti useammin kuin koko kuukauden aikana yleensä.

Pariterapiasivuilla vierailijoita tapaa olla lomien jälkeen peräti kymmenkertaisesti normaalikuukauteen verrattuna.

Kymmenkertaisesti.

Ja käräjäoikeudet ruuhkautuvat avioerohakemuksista.

 

Se siitä onnellisesta perhe-elämästä.

 

No mutta miten sitten on terveyden laita?

Me suomalaiset olemme tunnetusti viinaan menevää kansaa.

Etenkin kesäisin.

Helteillä on ihan jees piipahtaa terassilla vaikka joka päivä.

Onhan siellä muitakin suomalaisia lomaansa nuokkumassa.

Heinäkuussa tipaton maanantaiaamupäivä on monelle jo suuri saavutus.

A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Pekka Heinälä kertoo Ilta-Sanomille, että kesälomakauaden jälkeen vieroitushoidoissakin eletään sesonkia.

”Se on yleensä niin, että heinä-elokuun vaihteessa lomalta palaavat heräävät siihen todellisuuteen, että on tullut juotua liikaa ja töihin paluu on vaikeaa.”

Heinälän mukaan vieroituksessa ei pehmeää laskua töihin palaamiseen tunneta.

Suomalaisia vieroitetaan viinapirulaisesta maksimimiehityksellä ja ylitöitä pelkäämättä.

Hänen mukaansa ihan tavalliset työelämässä olevat konttorirotat hakeutuvat katkolle lomien jälkeen.

Siis sellaiset henkilöt, joilla työnteko tuppaa pahasti häiritsemään alkoholin käyttöä. Paitsi lomalla.

Niinpä putki on jäänyt päälle.

Alkoholi oli vähintäänkin osasyy vuonna 2015 yli 1700 suomalaisen menehtymisessä, kuten voimme Findikaattorista havaita.

Alkoholiperäisten syiden osuus kaikista kuolemista oli 3 prosenttia. Ja kuolleista 75 % oli miehiä.

 

Lomatissuttelu on siis kuolemanvakava asia.

 

No kuinkas on sen kolmannen onnellisuustekijän, eli raha-asiain laita lomakaudella?

Lomalla elellään rehvakkaammin. Matkustellaan ja shoppaillaan, koska kerrankin on aikaa.

Viedään perhettä kaiken maailman landioihin, syödään ravitsemusliikkeissä hyvin, runsaasti ja usein.

Ja avataan piikkiä niillä terdeillä heti sen maanantaiaamupäivän mittaisen nenänvalkaisukauden jälkeen.

Vaikka lomarahat on monille enää kaukainen muisto, kulutustottumuksissa se ei näy.

Ja jos postilaitos vastoin odotuksia ehtiikin kiikuttaa laskuja muilta nurmikonleikkauskiireiltään, ei lomafiilistä tohdi pilata kuoria avaamalla.

Maksamattomat laskut havahduttavat arkeen sitten, kun arki koittaa lomien jälkeen. Ja lujasti havahduttavatkin.

Johtaja Juha Iskala Intrum Justitia Oy:stä kertoo Itä-Savolle, että luottokorttia vingutetaan hövelimmin ja pikavippejä otetaan holtittomasti kattamaan lomarötväilyjä.

 Lomakausi erottuu samanlaisena piikkinä kuin joulu. Siitä kertoo, että maksumuistutusten määrä kasvaa elokuussa.”

Parisuhdeterapeuttien ja katkaisuhoitojen kulta-aikojen lisäksi myös velkanauvojat paiskivat lomien jälkeen pitkää päivää.

Velkaneuvoja Kirsti Koskelainen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä Eksotesta pohtiikin, ettei nykyihmisten pitkäjänteisyys riitä keräämään lomarahastoa etukäteen.

Pikavippejä on helposti ja nopeasti napattavissa, ja arki tuntuu lomahuumassa kaukaiselta.

” Moni unohtaa, ettei kaikkea maailmassa tarjolla olevaa tavaraa ole pakko saada. Ei itselle, eikä lapsillekaan. Loman huono puoli on se, että on aikaa käydä ostoksilla ja tehdä hankintoja verkkokaupasta.”

Ja kun kesällä on otettu pikaluottoja, joilla on maksettu toisia pikaluottoja tai -juottoja, umpikuja tulee vastaan.

Suomen Asiakastiedon mukaan maassamme oli maksuhäiriöisiä henkilöitä maaliskuun lopussa jo lähes 374 000.

Enemmän kuin koskaan.

Tämän vuoden alusta noin 150 000 henkilölle on rekisteröity reilusti yli puoli miljoonaa maksuhäiriömerkintää. Maksuhäiriöiden määrä onkin ripeässä kasvussa. Viime vuoden alkuun verrattuna jopa + 11 %.

”Maksuhäiriöisten henkilöiden määrä on kasvanut jatkuvasti, ja nyt on korkea aika alkaa puuttua ongelman syihin oikeilla, aidosti tehokkailla tavoilla”, lausuu liiketoimintajohtaja Jouni Muhonen Suomen Asiakastieto Oy:n verkkosivuilla.

 

Syksyllä odotetaan kesälomavippaajien ansiosta jälleen uutta ennätystä.

 

Toivotan hyvää lomaa.

Jos sellaiselle uskaltaudut.

 

Keskustelu lomahommeleista jatkuu täällä.

 

Anzio

Ps. Anzio elää uhkarohkeaa elämää. Matkustamme nyt puolisoni kanssa työmatkalle Cannesiin, jonka jälkeen aloitamme loman samoissa maisemissa. Varautukaa siis tulevaan, Helsingin kaupungin sosiaalitoimi sekä velkaneuvonta.

Niin, ja tilaisuutensa koittaneeksi luuleville pitkäkyntisille vielä tiedoksi, ettei asuntomme kuitenkaan jää asumattomaksi 🙂

 

”Se on nimenomaan poliisin työ, mikä tekee perussuomalaiseksi.” – Tom Packalén

Näin sanoi perussuomalaisten kansanedustaja, virkavapaalla oleva komissario Tom Packalén taannoin Helsingin Sanomien haastattelussa.

Samassa haastattelussa poliisi-kansanedustaja valitti, että poliisin tiedotuslinja on tiukka eikä mitään saa sanoa ääneen, erityisesti mitään esimerkiksi maahanmuuttajia koskevaa.

Vaan nyt saa.

Kiitos sosiaalisen median.

Kuten olemme saaneet kuulla, Long Play -verkkojulkaisu paljasti poliisilla olevan aktiivisen ja suljetun facebook-ryhmän, jossa voi näppärästi kirjoittaa ja jakaa avoimen rasistisia ja maahanmuuttajavastaisia kommentteja, kuten tästä voit lukea.

Osa poliiseista onkin käyttänyt tilaisuuden hyväkseen täysimittaisesti.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen sanoi HS:lle:

”Minä tuomitsen tällaisen kirjoittelun, jos se pitää paikkansa. Uskon, ettei tässä ole iso joukko liikkeellä, mutta tähän on puututtava aktiivisesti.”

Tiedoksi poliisiylijohtajalle, että ryhmään kuuluu n. 2 800 jäsentä. Poliiseja maassamme on reilut 7 000.

Eli nopean laskutoimituksen mukaan jotakuinkin 40 % lainvalvojistamme on ryhmän jäseniä.

Ei siis ihme, että ”huhuluonteisia tietoja” ryhmän olemassaolosta on kantautunut aina poliisiylijohtajalle saakka.

Keskusteluryhmässä on jaettu muun muassa rasistisen ja rotuvihaa levittävän MV-lehden, Uutismailman sekä perussuomalaisia lähellä olevan Suomen Sisun materiaalia.

Perussuomalaiset olikin poliisien keskuudessa selvästi suosituin puolue, kuten tästä Suomen poliisijärjestöjen liitto SPJL:n Taloustutkimuksella teettämästä tutkimuksesta vuodelta 2015 voimme havaita.

Kyselyyn vastanneista puoluekantansa paljastaneista poliiseista perussuomalaisia kannatti 28 %. Heti perässä tulivat keskusta ja kokoomus.

Lännen Media tutki samaa asiaa vuotta myöhemmin. Kyselyn mukaan kokoomuksen ja erityisesti perussuomalaisten kannatus on poliisien keskuudessa huomattavasti korkeampaa kuin väestön keskimäärin.

Kyselyssä juuri perussuomalaisia äänestäneet poliisit näkivät turvapaikanhakijat suurempana uhkana kuin muut.

He myös suhtautuivat katupartioihin suopeimmin.

Long Playn mukaan kohuttuun facebook-ryhmäänkin kuuluu myös poliisitaustaisia poliitikkoja.

Eduskunnassa poliiseja istuu tätä nykyä seitsemän, viisi perussuomalaista ja kaksi kokoomuksesta. Eduskunnan poliisit ovat Reijo Hongisto (ps), Kari Kulmala (ps), Tom Packalén (ps), Mika Raatikainen (ps), Veera Ruoho (ps), Kalle Jokinen (kok) ja Kari Tolvanen (kok).

Hekin nauttivat muiden poliisien lailla sanavapudesta, mutta rajoitetummasta kuin muut kansalaiset.

Poliisi tiedotti viikonlopun aikana noussutta kohua kommentoidessaan:

”Poliisilla on sananvapaus, mutta se on lain perusteella rajoitettua. Poliisilaki velvoittaa käyttäytymään myös vapaa-ajalla niin, että toiminta ei vaaranna luottamusta poliisiin.”

Poliisien olisi ollut syytä pitää poliisilaki mielessään ennen rasistista facebook-kirjoittelua.

Sillä luottamus poliisiin olisi erityisen tärkeätä juuri nyt, koska maahanmuuttajataustaisissa henkilöissä on paljon sellaisia, joiden palveluita yhteiskuntamme tarvitsisi.

Juuri poliiseina.

Helsingin poliisilaitos on pitkään kärsinyt maahanmuuttajataustaisten poliisien pulasta.

Näin, vaikka Helsingin poliisi on yrittänyt saada mm. kampanjoimalla eritoten maahanmuuttajataustaisia nuoria kiinnostumaan poliisin ammatista.

”Meille ei tule tällä hetkellä ollenkaan maahanmuuttajataustaisia poliiseja. Helsingissä on laaja somaliyhteisö ja arabiväestön määrä kasvaa jatkuvasti. Näiden kulttuurien ja kielten tuntemus olisi todella tärkeää”, kertoi Poliisiksi Stadiin -kampanjaa vetävä komisario Jarkko Lehtinen Poliisin tiedotteessa viime vuonna.

Poliisin akuutin ongelman tunnusti myös Helsingin poliisin entinen apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäki. Hän kertoi Lännen Medialle ennen siirtymistään Hämeen poliispäälliköksi, että maahanmuuttajataustaisista poliiseista on huutava pula.

Heitä tarvittaisiin kipeästi.

”Ajatus on, että lähdemme nyt luomaan positiivista käsitystä poliisista maahanmuuttajataustaisille henkilöille, jotta he hakeutuisivat aikanaan poliisikoulutukseen.”

Apulaispoliisipäällikön ajatus oli siis luoda positiivista käsitystä poliisista maahanmuuttajataustaisille henkilöille.

Aika monen poliisien facebook-ryhmään rasistisia kommentteja kirjoittaneen ajatus on päinvastainen.

Ja näitä päinvastaisia ajatuksia on tänä viikonloppuna moni koulunsa päättänyt ja tulevaisuuttaan miettivä maahanmuuttajataustainen nuori lukenut.

Enpä ihmettelisi, jos poliisikoulutus ei olisikaan enää vaihtoehtona sieltä kiehtovimmasta päästä.

 

Hyvää alkavaa viikkoa sinun urapolullesi.

 

Anzio

Keskustelu jatkuu täällä.

 

 

 

 

 

 

Mitä eroa on ruotsalaisella, tanskalaisella, norjalaisella ja suomalaisella itsemurhaa hautovalla?

Suomessa heitä on väkilukuun suhteutettuna kaksi kertaa enemmän.

Kirjoitin Image-blogissani 14.5., pysäyttävästä nuoren tytön kuolinilmoituksesta.

Asia kosketti myös muita.

Blogi ladattiin lähes 180 000 kertaa, ja se herätti laajalti keskustelua muissakin medioissa, esimerkiksi MTV:llä.

Sain paljon palautetta.

Eritoten mielenterveysongelmien kanssa painiskelevien nuorten läheisiltä, potilailta itseltään sekä itsemurhan tehneiden omaisilta.

 

Miksi aihe puhuttelee suomalaisia?

 

Siksi, että ikävä kyllä itsemurha koskettaa lähes kaikkia suomalaisia.

Lähes jokaisen lähipiiriin tai tuttaviin kuuluu joku itsemurhaa yrittänyt tai siinä onnistunut.

 

Näin, sillä Suomessa oman käden kautta kuolemaa yrittää peräti 10 000 – 20 000 ihmistä vuosittain.

 

Noin tuhat yrityksistä johtaa kuolemaan.

 

Siinä on noin tuhat liikaa.

 

Istuvan hallituksen alkutaipaleella kansanedustaja Annika Saarikko avasi Kansainvälisen itsemurhien ehkäisypäivän seminaarin 10.9.2015.

Puheessaan Saarikko lupasi, että itsemurhien ehkäisyohjelman käynnistäminen etenisi uuden hallituksen myötä.

Kuten mielenterveysjärjestöt ovat toistuvasti vaatineet.

 

Paljoakaan ei ole tapahtunut.

 

Ja vuosi sitten, 24.5.2016 Onnettomuustutkintakeskus toisti mielenterveysjärjestöjen vaatimukseen.

Onnettomuustutkintakeskuskin ehdotti, että Sosiaali- ja terveysministeriö käynnistäisi uuden itsemurhien ehkäisyohjelman ja asettaisi itsemurhien määrän vähentämisen kansanterveystavoitteeksi kuten muutkin Pohjoismaat.

Ja merkittävä osa muistakin länsimaista.

Mitä vuodessa on tapahtunut?

 

Ei mitään.

 

Siis sekä mielenterveysjärjestöt että Onnettomuustutkintakeskus ovat ehdottaneet, että Suomi liittyisi tässäkin asiassa sivistysvaltioiden joukkoon.

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa vain, että mielenterveysosaamisen vahvistaminen on mukana hallituksen hankkeissa.

 

Mutta että hallitus ei halua aloittaa uusia ohjelmia eikä projekteja.

 

Näin, vaikka Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan juuri kansalliset ohjelmat ehkäisevät itsemurhia selvästi. Järjestö suosittaakin jäsenmailleen itsemurhien kansallisten ehkäisyohjelmien laatimista.

 

Siis sellaisten ohjelmien, jollainen esimerkiksi ruotsalaisilla, tanskalaisilla ja norjalaisilla on.

 

WHO:n mielenterveysyksikön johtaja Shekhar Saxena esitteli Helsingissä Kansainvälisenä itsemurhien ehkäisypäivänä 10.9.2014 WHO:n itsemurhien ehkäisyn raportin.

Preventing suicide – A global imperative -raportti edellytti jokaiselta maalta aktiivisia toimia itsemurhien vähentämiseksi.

Tästä on siis kohta kolme vuotta.

Mitä Suomessa on tapahtunut?

 

Ei juuri mitään.

 

Suomen päättäjät eivät koe WHO:n suosituksen koskevan Suomea.

”Suomella itsellään ei ole nykyisin kansallista itsemurhien ehkäisyohjelmaa, vaikka Suomi on yksi itsemurhatilastojen kärkimaista”, sanoo psykiatri Kristian Wahlbeck, Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja, seuran sivuilla.

 

Miksi hallituksemme ei ota ongelmaa tosissaan?

Suomi oli kansainvälistä kärkeä itsemurhien ehkäisyohjelman toteuttamisessa 1980-90-lukujen taitteessa.

Silloin saatiinkin tuloksia aikaiseksi.

Itsemurhien määrä on puolittunut vuodesta 1990, jolloin Suomessa tehtiin yli 1500 itsemurhaa.

Tuoreimman tilaston mukaan itsemurhia tehtiin 731 vuonna 2015.

Siihen, että itsemurhien määrä Suomessa on ollut laskussa, on vaikuttanut moni asia.

Ei vähiten taloudelliset suhdanteet, alkoholinkulutuksen lasku jne.

Tällöin voi olla houkutus ajatella, että ongelma hoituu tekemättä varsinaisesti mitään.

 

Tähän houkutukseen hallituksemme on langennut.

 

Sillä itsemurhien ehkäisy ei ole houkutteleva aihe poliitikoille.

 

Toisin kuin esimerkiksi liikennekuolemat, joihin suhtaudutaan edelleen vakavasti, vaikka nekin on saatu vähenemään.

Ja jokaisesta liikennekuolemasta tehdään tutkinta.

 

Toisin kuin itsemurhista.

 

Mainittakoon, että liikenteessä kuoli vuonna 2015 yhteensä 270 ihmistä, itsemurhia tehtiin 731.

”Tähän [itsemurhien määrän laskuun] ei pidä tuudittautua. Suomessa tehdään edelleen eniten itsemurhia muihin Pohjoismaihin verrattuna. Niissä itsemurhien ehkäisy on kansanterveystavoite ja niin tulisi olla meilläkin”, vaatii Suomen Mielenterveysseuran Outi Ruishalme.

Eivätkä tilastot kerro koko totuutta:

”Suomessa itsemurhien määrä on ollut laskeva, mutta juuri tyttöjen ja nuorten naisten itsemurhiin tuo laskeva kehitys ei ulotu”, vastaa Suomen Mieleneterveysseuran toiminnanjohtaja Satu Aalto-Matturi sahköpostiini.

Jos meillä olisi muiden pohjoismaiden tapaan itsemurhienehkäisyohjelma, voi olla, että 14.5. olisin voinut kirjoittaa jostain ihan toisesta aiheesta.

Esimerkiksi siitä, miten paljon myös tyttöjen ja nuorten naisten itsemurhat ovat maassamme vähentyneet.

Toivottavasti voin kirjoittaa tuosta lähivuosina.

Se on poliitikoista kiinni.

Ainakin he voivat asiaan vaikuttaa.

 

Tammikuun kaksia vaaleja odotellessa.

 

Anzio

Keskustelu jatkuu täällä.