Esseeuni
Luin Nuoresta Voimasta oikein nenäkkään artikkelin, jossa sanottiin että “esseen on luovuttava esseemäisyydestä tai kuoltava”. Mutta sitten heräsin ja se olikin vain unta.
Harmi kun en heti herättyäni kirjannut ylös artikkelin kirjoittajan argumentteja. Siinä oli kriittinen lähtöartikkeli ja sen perässä esimerkki “uudesta esseistiikasta”, joka tyylillisesti oli jonkinlaista fragmenttia, aforismin ja proosarunon sekoitusta.
Muistaakseni se “esseemäisyyden” vastustus oli “lineaarisen mielipiteen” vastustamista ja jonkinlaisen moneen suuntaan sohivan “mielipiteettömän” tyylin puolustamista.
Sinänsä huolestuttavaa että metakeskustelu esseistiikasta tunkee uniin. Haluaisin nähdä vain kauniita unia.
Sinänsä huolestuttavaa että metakeskustelu esseistiikasta tunkee uniin. Haluaisin nähdä vain kauniita unia.
Kun projektorista alkaa nukkuessa tuupata tuollaista tavaraa, kannattaa heti huutaa “Poikki!” ja herätä.
Ja mitä esseen tai minkä tahansa muunkin lajityypin olemusta käsitteleviin “metakeskusteluihin” tulee, unessa tai valvetilassa, voi kaiketi kattavasti todeta jotta “Who cares?”.
Liekö ollut enneuni