Vasemmiston tehtävä: pamflettien kirjoittaminen

Onko mielekästä puhua oikeistosta ja vasemmistosta? Jos vastaat “ei”, et ole ainakaan vasemmistolainen.

En tiedä, olenko kotoisin oikeistosta vai vasemmistosta vai yhtään mistään, mutta liikutun siitä että tänä syksynä julkaistavien tietokirjojen joukossa on sellainenkin ilmestys kuin Tommi Uschanovin Mikä vasemmistoa vaivaa? Valtaisa enemmistö kustantamoiden tietokirjoiksi väittämistä tuotoksista on täyttä sontaa.

HS:n sunnuntaisen henkilöjutun perusteella odotan Uschanovin pamfletilta paljon. Olen toivonut, että joku vasemmistoälyköistämme nousisi esiin ja esittäisi jotain oivaltavaa kapitalismista ja markkinataloudesta – pätevistä aatehistoriallisista lähtökohdista. Tyhminkin vasemmistohenkinen poliitikko tai kolumnisti osaa kyllä heristää sormea uusliberalismille ja globalisaatiolle. HS:n mukaan Uschanov on sitä mieltä, että “talous herättää vasemmistossa pelkoa, mutta ei synnytä analyyttistä mielenkiintoa.” Olen huomannut saman.

“Yhdysvaltain pankkikriisin seurauksena kapitalismi on omillakin mittareillaan pahimmassa kriisissä sitten vuoden 1929 pörssiromahduksen. Kapitalismin kriisialttiudesta vuosikausia löysästi puhuneilla vasemmistolaisilla ei silti tunnu olevan tästä mitään sanottavaa”, Uschanov arvostelee HS:ssä.

Löysää puhetta on todellakin riittänyt, vuosikausia. Viime vuosisadan alkupuolelta saakka laitavasemmiston maailmanpoliittiset katsaukset ovat sisältäneet yhden ja saman uskonvarman lähtökohdan: kapitalismin kriisi on kärjistymässä. Ja niinhän se on tehnyt meidän päiviimme saakka.

Uschanov on oikeassa siinä, että luottomarkkinoiden kriisin mittasuhteet ovat poikkeukselliset. Viime keväänä IMF ennusti pankkien tappioiden ja alaskirjausten paisuvan 1 000 miljardiin dollariin. Silloin arviota pidettiin synkkänä, nyt realistisena.

Minäkin – kuten kaikki asuntovelkaiset – joudun maksamaan kalliisti amerikkalaisten pankkiirien ahneudesta ja töppäilystä. Enkä pelkästään välillisesti, vaan ihan suoraan ja konkreettisesti: yhden vuoden euriborkorossa on luottamuspulasta johtuvaa riskilisää yksi prosenttiyksikkö. Tämä on aivan poikkeuksellista, suorastaan tolkutonta. Minulle koituu tämän spredin vuoksi 1 500 euron lisäkustannus vuodessa.

Entä luottokriisin arkkitehdit, nämä sliipatut jenkkipankkiirit? Ennen kuin maailma ympärillä romahti, he ehtivät nostaa yhden vuoden bonuksia Vietnamin bruttokansantuotteen verran. Toimintansa riskit he jättivät osakkeenomistajien ja veronmaksajien murheiksi. Tällä tavalla vapaa markkinatalous kannustaa riskien ottoon.

Olen nähnyt oikeistolaisiksi luokiteltavissa talouslehdissä oivaltavia kirjoituksia pankkimaailman “häntäriskistä” ja “moral hazard” -ongelmista. Mutta vasemmistoälyköt puhuvat harvemmin tällaisista jutuista. Miksi?
Kommentit (16)
  1. Etappenschwein
    25.8.2008, 22:11

    “Onko mielekästä puhua oikeistosta ja vasemmistosta? Jos vastaat “ei”, et ole ainakaan vasemmistolainen.”

    Tuo juttusi eka lause sisältää ytimen: ainakin Suomessa voi vastata totuudenmukaisesti “ei ole mielekästä”, ja syy on se että täällä ei ole vasemmistoa. Aikoinaan Suomessa ns. vasemmistopuolueita oli ainakin neljä, jos oikein muistan, nykyistä lukumäärää en tiedä. Mutta mitään vasemmistoa täältä on vaikea löytää. Roippeita näistä vanhoista porukoista, mutta se on jotain kiilalaista marikassi-yleishumanismia ja kulttuuritaivastelua. Marxia on luettu, ja talouden ja kulttuurin välityskin pitäisi tuntea, mutta mukavampaahan se on keskittyä siihen jälkimmäiseen.

    Tätä on joku jo kauan sitten ihmetellytkin Suomessa: jos kerran talous on ensisijainen päällysrakenteeseen nähden niin minkä takia itseään vasemmistolaisina pitävät avaavat päivän sanomalehdestä suoraan kulttuurisivut, hypäten taloussivujen yli tykkänään?

    Ehkä Uschanov kertoo, miksi.

  2. Tommi Melender
    25.8.2008, 22:22

    Taitaa olla niin, että meillä ay-liike on aika pitkälle korvannut poliittisen vasemmiston. Ay-liike edustaa vasemmiston arvoja ritualistisesti, vappupäiväpuhdeiden tasolla (mahdetaanko niitä kulkueita enää järjestää?) mutta syvimmät vaikuttimet ovat samanlaisia kuin Koskelan Akselilla sosialismin kannattamisessa. Vasemmistolaisuutta on se, että puolustetaan omia palkkatyöläisen etuja.

    Sitten on tietysti ilmiö nimeltä kulttuurivasemmistolaisuus. Ja se kiteytyy juuri tuohon, että taloussivujen sijasta lehdestä luetaan kulttuurisivut. Ja jos pitää jotain taloudesta joskus sanoa niin sanotaan sitten, että globalisaatio on paha. Oikeat duunarit eivät ole koskaan sietäneet kulttuurivasemmistolaisia, ja kulttuurivasemmistolaisetkaan tuskin ovat duunareiden porukoissa viihtyneet.

    Jännä juttu tämäkin: ennen vasemmisto oli – tai oli olevinaan – kansainvälistä, mutta nyt ollaan kansallisten etujen ja kansallisen itsemääräämisoikeuden perään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *