Uljas uusi sosiaalidarvinismi
Aikaisemmin kuulin erään toisen ihmisen puhuvan Big Brotherista: “Ihan hyvä juttu, että jengi katsoo Big Brotheria. Paljon parempi kuin että ne kiinnostuisi politiikasta ja äänestäisi kaikenmaailman tonyhalmeita eduskuntaan…”
Liekö Big Brotherin – ja muiden samaan mediaterrorismin alalajiin kuuluvien ohjelmien – suurin merkitys siinä, että ne olemassaolollaan muistuttavat 2000-luvun arkitodellisuuden olevan luonteeltaan sosiaalidarvinistinen, ei sosiaalidemokraattinen, kuten kaukaisella 1980-luvulla ennen suurta lamaa, ennen vanhan Suomen kuolemaa.
Michel Houellebecqin Mahdollisen saaren Esther on viiltävän tarkasti tyypitelty romaanihahmo tällaisesta sosiaalidarvinistisen aikakauden ihmisestä:
”Esther oli realisti. Hän tiesi että olin menestynyt ja siksi myös odotti minun elävän hienosti; hän tunsi kaikenlaisia ihmisiä, joista jotkut olivat rikkaita, toiset köyhiä, eikä hänellä ollut siihen sanomista, hän hyväksyi tuon epätasa-arvon aivan kuten kaikki muutkin, pureskelematta. (…) hänelle kapitalismi oli luonnollinen ympäristö, jossa hän liikkui samalla vaivattomuudella, joka leimasi hänen elämänsä kaikkia toimia; mielenosoitus irtisanomisia vastaan olisi ollut hänelle yhtä absurdi kuin mielenosoitus, jossa vastustetaan ilmaston lämpenemistä tai rukoilijasirkkojen invaasiota Pohjois-Afrikkaan.”
Noin ensimmäinen luettava BB-arvio blogosfäärissä. Ei sitä “olette idiootteja kun katotte big brotheria” -jankutusta tai “olen huolestunut yhteiskuntamme tilasta” -pakoilua, joista on tänäkin syksynä useita esimerkkejä nähtävillä.
Itse katson BB:tä ja onhan se perverssiä, enkä edes keksi mitään syytä miksi sen katsominen olisi hyväksyttävää. Kaiken lisäksi olin vuosi sitten BB:n suoran lähetyksen katsomossa.
Sitten tämä Houellebecq, saatoin kirjoittaa nimen väärin, ehken sittenkään, niin, hän on ilmeisesti kirjailija, jota pitäisi lukea. Luin jostakin viime vuoden Kerberoksesta artikkelin H:sta, ja en ole aivan varma, mutta se taisi olla bloginpitäjän kirjoittama. Se antoi alkuinnoitteen H:hon. Huomenna lainaan herraa kirjastosta.
Asiasta kolmanteen: katsoin blogiasi ja olen suuresti huvittunut noista turkulaisista runopastisseistasi. Itse asiassa olen palanut katsomaan niitä jo useampaan kertaan ja tyrskähdellyt itsekseni ruudun ääressä. Suosikkini on tuo Mika Terho -pläjäys.