Tuoppeja jaossa!


Martin Amis on kertonut lukiessaan pyrkivänsä aina jollakin tietoisuutensa tasolla hahmottamaan kirjailijan moraalifilosofisia pohjaväreitä. Olen tehnyt samoin siitä lähtien, kun tuon Amisin kommentin luin joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla.

Mutta on minulla eräs toinenkin pinttynyt – ja häpeilemättömän epätekstuaalinen – lukemismaneeri. Kirjan luettuani mietin usein, huvittaisiko minua lähteä kirjailijan kanssa oluelle tai kenties jopa tarjota hänelle iso tuoppi omalla kustannuksellani.

Olisinkohan oppinut tämän reseptioestetiikan kolpakkostrategian Holden Caulfieldiltä? Muistaakseni hän esitti hieman samankaltaisen hyvän kirjailijan määritelmän. En voi asiaa tarkistaa, koska kirjahyllyssäni ei ole Siepparia ruispellossa.

Joka tapauksessa tämä laimeaksikin haukuttu kirjasyksy on tuonut tähän mennessä positiivisia lukukokemuksia sen verran, että voisin tarjota ison tuopin tai jonkin muun samaan hintasegmenttiin kuuluvan panimo- tai juomateollisuuden tuotteen kuudelle syksyn kotimaiselle kirjailijalle tai runoilijalle. Enkä ole vielä edes kaikkia listallani olevia kirjoja lukenut.

Oikein hyvä kirjasyksy voisi käydä raskaasti kukkaron päälle.

Kommentit (6)
  1. Karo Hämäläinen
    6.11.2007, 18:19

    Tarkoitithan sitä, että hyvät kirjailijat ovat mukavia seuramiehiä / -naisia, tarkoitithan? Että kaunotaideteoksen esteettisen laadun mittari on se, kuinka hyvin sen tekijän supliikki kulkee?

  2. Tommi Melender
    6.11.2007, 18:27

    Tottahan minä sitä tarkoitin. Kirjailijathan ovat tunnetusti hyviä seuraihmisiä.

    Ei vaan. Tietysti kirjailija on tässä tapauksessa fiktiivinen hahmo, kirjansa jatke. Tämän fiktiivisen hahmon kanssa minä näitä olusteluja ajattelen.

    Sitä paitsi fiktiiviset oluet tulevat halvemmiksi kuin oikeat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *