Sisäinen sensori

Sensuroin itseäni eli poistin tästä yhden postauksen.

Ei sen sisällössä tai sävyssä ollut mitään tärkeää tai dramaattista. Sen kirjoittaminen huvitti, mutta sen katseleminen jälkeenpäin ei huvittanut. Se oli romaanihenkilön puhetta.

Tietenkin se oli myös sellainen postaus, joka on mahdollista lukea kirjaimellisessa merkityksessä. Suomalaiset ovat tässä taitamattomuuden lajissa erityisen taitavia.

Sensuuri ei tietenkään ole pelkästään pahasta. Sitä voisi monissa yhteyksissä harrastaa paljon enemmänkin.

P.S.

Golgatan Olga: ehdit kommentoida sensuroimaani postausta. Deletointipäätökseni ei mitenkään liittynyt sinun kommenttiisi. Olen aina syvästi kiitollinen ja liikuttunut, kun suvaitset blogiini jotain kirjoittaa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *