Sähköistyvä kirjallinen kulttuuri

Luin lehdestä, että Britanniassa sähkökirja ohittaa lähivuosina suosiossa painetun kirjan.
Sähkökirjan suosion kasvu saattaa jopa kompensoida painetun kirjan suosion laskun vaikutukset. Eli ihmiset lukisivat tulevaisuudessa vähintäänkin yhtä paljon kirjallisuutta kuin aikaisemmin, mutta uudenlaisilta “käyttöliittymiltä”. Hauskaa, jos näin on. Mutta rohkenen epäillä.
Itse olin pitkään sähkökirjaa vastaan. Ajattelin, että sähkökirja on pelkkä tekstitiedosto, jolta puuttuu kirjoille tärkeä esineellisyys. Sieluton, eloton, kylmä. Sitten hankin iPadin.

Näen kirjan esineellisyyden hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Tuhatsivuinen mammuttiteos on fyysinen koettelemus. Aina kun selaan jotain sellaista kirjakaupassa, kysyn itseltäni, kannattaako tämän takia kärsiä niska- ja hartiasärystä.
***

Eräässä nettikeskustelussa moitiskeltiin hiljattain kirjankustantajia siitä, että ne eivät osaa hyödyntää sähkökirjan mahdollisuuksia, vaan tyytyvät siirtämään biteiksi saman materiaalin, joka painetaan kansien väliin. Sähkökirjaanhan voisi laittaa mitä moninaisimpia interaktiivisia ominaisuuksia.

Minä en sähkökirjaan moisia ekstroja kaipaa. Todennäköisesti suhtautuisin niihin, kuten dvd-elokuvien lisämateriaaleihin: en menisi katsomaan.

Epäilemättä digitaalisuus muuttaa ajan myötä kirjallisuutta monin tavoin, mutta jo nykymuodossaan sähkökirja on lukijan elämää monin tavoin parantava ja helpottava edistysaskel. Enkä nyt tarkoita vain sitä, että tuhatsivuista romaania on miellyttävämpi lukea kevyeltä lukulaitteelta kuin massiivisena painotuotteena.

Sähkökirjan etuihin kuuluu myös parempi käytettävyys. Jos haluan löytää David Foster Wallacen Infinite Jestistä jonkin tietyn kohdan, minun tarvitsee vain syöttää avainsana hakukenttään ja kaipaamani lauseet ilmestyvät tuossa tuokiossa silmieni eteen. Kuinka kauan kestäisikään löytää ne yli tuhatsivuisesta painotuotteesta?

Lisäksi sähkökirjan saa lukulaitteelleen saman tien ilman että tarvitsee matkustaa kirjakauppaan tai odottaa postin saapumista. Kaltaiselleni helposti innostuvalle kirjan ostajalle se on verratonta. Kun luen The Guardianista tai New York Review of Booksista kiinnostavasta uutuusteoksesta, voin ladata siitä heti ensimmäiset parikymmentä sivua ilmaiseksi näytelukemiseksi. Tai, kuten ehkä liiankin usein kohdallani käy, ostaa sen innostuksen puuskassa saman tien.
Tietenkään elämän ei aina tarvitse olla helppoa, nopeaa, vaivatonta. Myönnän sen. Monella elämänalueella arvostan hitautta, mutta kirjani haluan nopeasti.
***
Will Self ennusti hiljattain The Guardianissa romaanin kuolemaa. Vastaavia tuomiopäivän profetioita on toki esitetty monesti ennenkin, mutta tällä kertaa ne ovat Selfin mukaan perusteltuja. 

Romaanin kuolemaksi koituu nykyajan digitaalinen kulttuuri, joka suosii toisenlaisia lukutapoja kuin mitä pitkä proosa edellyttää. Vallitsevassa mediaympäristössä ihmisten aivot eivät enää pysty vastaanottamaan James Joycen Ulysseksen tai Herman Melvillen Moby Dickin kaltaisia tiheitä ja runsaita tekstimassoja.

Self on osittain, mutta vain osittain, oikeilla jäljillä. Suuret kulttuurinmurrokset ovat ennenkin hävittäneet kirjallisuudesta vanhaa ja tuoneet tilalle uutta. Romaani on ollut hallitseva kirjallisuuden laji 150 vuoden ajan, mutta ei ole sitä välttämättä tulevaisuudessa. Eivät Joyce ja Melville silti unohduksiin painu. Heidän teoksensa säilyvät kulttuurihistoriamme sähköisessä muistissa, vaikka joutuvat paraatipaikkansa luovuttamaan.

Sähkökirjan suosion kasvu vahvistanee genrekirjallisuutta. Se taas kietoutuu laajempaan kirjallisen kulttuurin murrokseen, jossa olennaista on suurten yleisöjen asteittainen pirstoutuminen erilaisiksi erityisyleisöiksi. Lukijakunta gettoutuu. Yhtäällä ovat lyriikan ja esseiden ystävät, toisaalla scifin ja kauhun suurkuluttajat.

Toki tulevaisuudessakin nousee Stieg Larssonin Millennium-trilogian kaltaisia maailmanhittejä. Vanha yhtenäiskulttuuri ei kokonaan kuole, mutta samanlaista pakottavaa voimaa sillä ei ole kuin joskus ennen.
Kommentit (7)
  1. Hyvä kuva ihan sen takia, että Marilyn lukee Joycen Odysseusta, ei sitä vanhempaa.

    Lasten leikkipuistossa mitä ilmeisimmin tai ehkä Coney Islandilla. Muistaakseni hän oli kirjan lukemisen aikaan Actor’s Workshopeissa New Yorkissa.

  2. Juha Haataja
    8.6.2014, 10:08

    Tuosta valokuvasta löytyy kirjoitus, joka antaa ymmärtää ettei Long Islandin rannalla otettu Marilyn-valokuva ole lavastettu, Marilyn todellakin piti kirjasta ja kuljetti sitä mukanaan.

    Kun sain iPadin käyttööni vajaa kaksi vuotta sitten, tuli luetuksi jonkin verran sähkökirjoja, pääosin Helmetistä lainattuina, ja kyllä se yllättävän hyvin sujuikin. Mutta nyt olen taas palannut perinteisten painettujen kirjojen pariin enkä ole juurikaan käyttänyt iPadia lukemiseen. Mutta kesälomareissulla tilanne voi taas olla toisin, juuri tuon kirjan luettavaksi saamisen helppouden takia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *