Romaanin syntymä

”It is no coincidence that so many eighteenth- and early nineteenth-century novels are precisely about young men refusing to do what their fathers wish, refusing to take on the roles that their fathers have mapped out for them. Yet usually the hero ends up inheriting after all, though on his own terms. And this alerts us to a paradox faced by the novel. For if it throws off all external authority, where does it get its own authority from? The answer has to be: from the inspiration or experience of the novelist himself. But who confers this authority upon him. No-one but himself. From the beginning, then, the novel was caught in the same double-bind as Don Quioxte in giving himself a name and an ephitet, asserting its truth and the value of what it was doing (which genre-derived works had never needed to do since it was the tradition that provided them with these things), yet knowing at heart that these were assertions and nothing more.”

Gabriel Josipovici: What Ever Happened To Modernism? (Yale University Press 2010)
Kommentit (7)
  1. Tommi Melender
    5.11.2010, 11:07

    Tähän merkintään tuli anonyymi kommentti, jonka jätän julkaisematta, koska nykyisen linjaukseni mukaisesti en enää julkaise anonyymejä kommentteja.

    Kyseinen kommentti oli täysin asiallinen, joten sinänsä harmi. Se sisälsi sitaatin Philip Hensherin erittäin kriittisestä arvostelusta tuosta Josipovicin kirjasta.

    Ja todellakin: Josipovicin jutuista voi löytää paljon moitittavaa tai vähintäänkin kiisteltävää. Josipovici vetää mutkia suoriksi, kärjistää, esittää kyseenalaisia näkemyksiä ja kertoo selvästi, mikä häntä miellyttää ja mikä ei miellytä — esimerkiksi useat brittikirjailijat saavat häneltä huutia (välillä yhtä armottomasti kuin suomalaiset prosaistit suomalaisen nykyrunouden äänitorvilta).

    Josipovici myös tölvii samoilla apajilla hänen kanssaan olevia modernismin tulkitsijoita. Esimerkiksi Peter Gayn — mielestäni ansiokkaan — kirjan hän haukkuu täysin lyttyyn.

    En ole vielä lukenut Josipovicia loppuun. Pidän kuitenkin siitä, että hän on poleeminen, ja nimenomaan kärjistävällä, ei typerällä tavalla poleeminen.

  2. Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi. Todella hyvä että asetat jonkun riman näille kommenteille.Onkohan tämä anonyymien kommenttien kokonaan karsiminen kuitenkin vähän liian tyly linja? Ajattelen että ehkä monikaan ei halua nettikiusaamisen, ujouden tms takia julkaista nimellään, vaikka olisi asiallistakin sanottavaa. Joten voisko linjaa loiventaa siihen suuntaan, että rakentavat ja lisäarvoa tuovat anonyymitkin kommentit hyväksytään?
    t.bloginlukija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *