Perkele! Romaanihenkilö puhuu (äijäproosaa)
Seisoin jalat haralla Lahdentien Tuuliruusun käymälässä ja lorotin valkoiseen posliiniin. Olin tulossa Kuopiosta ja menossa Helsinkiin, tai toisin päin, vitunko väliä. Päässäni lauloi Badding ja silmäni punersivat, tiesin sen peiliin katsomatta. Olin etsinyt onnea jo niin kauan, että osasin enää etsiä enkä lainkaan löytää.
(…ja niin kuvitteellinen romaanihenkilömme ravisti viimeiset tipat ja jatkoi matkaansa, jatkoi sitä obligatoriset 200 sivua todistaen itselleen ja lukijoille olevansa ensiksi suomalainen, toiseksi mies ja kolmanneksi romaanihenkilö…)
Kommentit (9)
Kääk! Ei kai vain Tamminen… En ole vielä lukenut.
“Kääk! Ei kai vain Tamminen…”
Ei nyt sentään. Ihan kotikutoista satiiria yleisesti tunnetusta aiheesta.
En minäkään ole vielä lukenut Tammista. Lehteillyt olen, sieltä täältä.