Penaa

”Mia lähti vihaisena kaupunkiin, töihin, sillä olin unohtanut laittaa hänelle aamiaisen. Aloin voimistella, että oksennus tulisi. Minun pitäisi kääntää Philip Rothia, käännänkin. Mutta ensin juon kolme pulloa viiniä ja poltan kaksikymmentä commercea. Suomessa puuhaavat Koivistoa presidentiksi. Joko siellä ovat asiat niin pahasti päin helvettiä?”

Koska Pentti Saarikosken runosäkeet ovat risteilleet päässäni, päätin kokeilla, miltä miehen proosa maistuisi pitkästä aikaa. Eihän se maistunut, ei alkuunkaan, ja sutaisin lukemastani ylläolevan tyylihupailun. Liki yhtä onnetonta ja ponnetonta on tekijän autenttinen kädenjälki Asiaa tai ei -kirjassa.

Muistan pitäneeni kiihkeimpänä Saarikoski-kautenani kyseistä kirjaa kiintoisana, koskettavanakin. Mutta ei se kyllä enää kolahda tippaakaan. Melkein voisin allekirjoittaa sen, mitä pellepukuinen filosofimme Esa Saarinen kirjasta aikanaan totesi: ”On järkyttävää lukea, kuinka vähän puhtia 60-luvun yhdessä haastavimmista kulttuurihahmoista on tänään jäljellä.”

Mutta onneksi on olemassa Saarikosken runot. Ne ”elää rehottavat”, kuten mestari itse osasi myöhäistuotannossaan ennustaa.

Kommentit (6)
  1. Hm, pitäisköhän lukea uudestaan Euroopan reuna,josta joskus pidin paljon.

  2. Tommi Melender
    11.3.2007, 09:42

    Minäkin pidin Euroopan reunasta. Luulen, että olisi pitänyt valita lukuun se eikä tämä Asiaa tai ei. Eiköhän Euroopan reuna ole kestänyt aikaa paremmin, täytynee tsekata.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *