Paras suomalainen novelli

Piti lukea se pitkästä aikaa uudestaan ja tarkistaa, olenko samaa mieltä kuin ennen. Olen. Ei ole kotimaisessa kirjallisuudessa Joel Lehtosen Muttisen Aapeli sodassa -novellin voittanutta.

On tietysti typerää tai ainakin äärimmäisen subjektiivista nimetä jokin novelli parhaaksi suomalaiseksi novelliksi. Olisiko jopa niin, että valmiuteni nostaa Muttisen Aapeli sodassa tällä tavalla jalustalle kertoo rajallisesta kotimaisen novellistiikan tuntemuksestani? Runot ja romaanit tunnen kattavammin enkä varmaan uskaltaisi samalla tavalla nimetä parasta suomalaista runoa tai romaania. Mitä enemmän tietämystä, sitä suurempi kynnys esittää yksinkertaistavia, ehdottomia väittämiä.

Jos joku pyytää minua perustelemaan, miksi Muttisen Aapeli sodassa on minulle kotimaisten novellien ykkönen, joudun vaikean tehtävän eteen. Kirjallisuuden arvottaminen ei ole eksaktia tiedettä, ei ole olemassa puhtaita tietolauseita, joiden pohjalta voisi loogisesti perustella jonkin teoksen paremmuuden johonkin toiseen teokseen nähden. Maut ja mieltymykset tulevat kuvaan mukaan.

Myönnän, että Muttisen Aapeli sodassa ei ole muodon, rakenteen tai ilmaisun tasolla sinänsä poikkeuksellinen novelli. Mutta se kirkastaa eräitä perusasioita elämästä, suomalaisuudesta, mieheydestä, pelkuuruudesta, sodasta, tappamisesta ja opportunismista, muun muassa sen että ihminen, sivistynyt ja raukkamainenkin, on susi: valmis paljastamaan kulmahampaansa, jos tilanne on siihen otollinen. Tämä kirkastuminen näin novellin kiteytyksenä ilmaistuna kuulostaa väistämättä ontolta ja banaalilta, mutta niinhän jonkin kaunokirjallisen kokemuksen selittäminen “toisin sanoin” kuulostaa aina.

Kommentit (2)
  1. Ei kirjallisuutta voi arvottaa sijanumeroilla, vaikka olenkin ollut taipuvainen pitämään Lehtosen Kerran kesällä -teosta parhaana suomalaisena romaanina. Novellit ovat minusta vielä hankalampia. Oma suosikkini ei missään tapauksessa mahtuisi kenenkään muun tekemälle 10 parasta -listalle eikä tarvitsekaan.

    Suosikkisi olen lukenut, mutta en muista siitä mitään. Mutta eikös kaikessa Muttisesta kertovissa teksteissä ole illuusiotonta apeutta?

  2. Tommi Melender
    9.9.2007, 20:35

    Muttinenhan on yhdellä tasolla Lehtosen kuva kansallisesta sivistyneistöstämme. Tässä novellissa, kansalaissodan kontekstissa, Lehtonen näyttää Muttisen sivistyneistön hahmona raadollisimmillaan. Mutta kuitenkin pohjalla on pyrkimys ymmärtää kohdettaan, olla totuudenmukainen – niinhän kirjailijalla aina.

    Paradoksaalisesti tämä totuudenmukaisuuden pyrkimys tarkoittaa kirjallisuudessa usein häijyjä kärjistyksiä, jotka joidenkin mielestä ovat silkkaa valehtelua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *