Lausunnallinen ilta

Maaliskuinen maanantai-ilta Villa Kivessä Armon vuonna 2008 oli mitä eriskummallisin. Rauhallinen kirjallisuudenystävä, joka pahaa aavistamatta saapui tunnettujen runoilijain L. Onervan, Lauri Viljasen, Martti Merenmaan, Uuno Kailaan, Larin-Kyöstin, Heikki Toppilan, Arvi Kivimaan ja Heikki Välisalmen lausuntailtaan, ei tiennyt että ´postmodernistit´ olivat valinneet illan pöyhkeän mielenosoituksensa näyttämöksi.

Sangen pian kävi selväksi, että jotakin perin kummallista oli tekeillä, sillä Lauri Viljasen astuessa esiin ja lausuessa esseensä otsakkeen ´Charles Bernstein, amerikkalainen runoilija´, kuului salin perältä heti railakkaita ´hyvä´-huutoja ja iskulauseita: “Eläköön ei-absorptiivinen tekstuaalisuus!” Ja kun esitelmöitsijä totesi lopetussanoinaan, että modernismin jälkeinen runous ei ole vielä valmis, kohotti ´postmodernistien´ ryhmä jälleen sotahuutonsa.

Yleisö kävi levottomaksi, mutta ohjelma sentään jatkui. L. Onerva luki rauhassa runonsa, mutta kun hän lopetti erään, joka edusti kuvastoltaan hiottua ja tarkkarajaista lyyrillistä modernismia, mihin runoilijaimme nuori polvi on lopen kyllästynyt, kuuluivat ensimmäiset kaksi terävää vihellystä. Martti Merenmaan lukiessa novelliaan vihellykset vain voimistuivat ja kuultiinpa erinäisiä ivallisia välihuomautuksiakin. Yleisö alkoi vaatia järjestysvaltaa paikalle toimittamaan häiritsijät ulos. Merenmaa poistui kukkavihko tärisevässä kädessään.

Tuli Uuno Kailaan vuoro esiintyä. Ne, jotka tunsivat hänen kehityksensä parnassolaisia ja kansallisia aiheita viljelevästä lyyrikosta muotopuhtaaksi moderniksi runoilijaksi, ennustivat, että nyt nousee varsinainen myräkkä. Odotuksissa ei petyttykään. Kun Kailas lausui säkeensä: “Vähemmästä en ole tehnyt kirjaa,/ enempää en koskaan tule sanomaan”, pääsi helvetti valloilleen. Käsiä taputettiin, jalkoja tömisteltiin, jänisräikkiä soiteltiin, vihellyspilleihin puhalleltiin ja huudettiin kilpaa ´ulos´ ja ´alas´. Vanhat naiset olivat kuin halvauksen saaneita. Mielenosoittajien joukosta kuului vaatimus:´Antakaa Tuomas Anhavan luiden levätä rauhassa!´

Onneksi tuli väliaika ja sen jälkeen kunnianarvoisan Larin-Kyöstin esitykset, joille mielenosoittajat osoittivat muiden mukana lojaalisti suosiotaan. Kun Heikki Toppilan ilmoitettiin saaneen auringonpistoksen ja Arvi Kivimaan joutuneen poistumaan odottamattoman perhetapahtuman vuoksi, kuului ´hyvä´-huutoja, kätten taputusta ja uusia pillinvihellyksiä uhmakkain iskulausein ryyditettynä: ´Pois kätkettyjen sisältöjen runous! Pois kielen konkreettisuus! Pois umpioitunut läsnäolon metafysiikka!´ Heikki Välisalmen esiinnyttyä vihelsivät mielenosoittajat lopuksi julki halveksumisensa kai koko lausuntaillalle yleensä.

Yhdestä asiasta kaikki paikallaolijat olivat varmaankin samaa mieltä: tilaisuudella oli kontinentaali leima!
Kommentit (3)
  1. Tilaisuuden kontinentaalisuudesta ei jäänyt puuttumaan kuin päihtyneen Pekka Aunus Kejosen tahdonvastainen poistaminen yleisön joukosta.

  2. Mediaakin alkoi kerääntyä sitten paikalle, kun Hymy ja Urpo pääsivät viimein lausumaan valitut tekstarit ja sekstarit?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *