Kansa taisteli

”On hankala juosta, kun vajottaa syvään ja on pitkää suoheinää. Kranaatit nostavat ylös kuraa, luodit risteilevät eri tahoille. Suossa on tavaraa, luikkua, laukkua ja joku huutaa äitiä, parkaisee joku, yksi mies suistuu suohon, edessä repeää jotain ja roiskuu naamalle, kura peittää näön, haisee paska, käsi pyyhkäisee pois ja edessä näkyy poikasen riekaleita, joku tutunnäköinen naama seisoo suossa väärinpäin kädet koholla, jalat alas vajonneena kuin jalaton, yksi käsi ojentuu nopeasti juostessa ja vetää naaman alas heinikkoon. ´Ei vankeja nyt!´ maailma ähkyy, puhkuu, läähättää, ponnistelee yli kaiken, pitäisi, ei jaksa, olkoon, vajoaa haisevaan rutaan, ja matelee kohti matalaa, vihreää pusikkoa…”

Samuli Paronen: Kuolismaantie. Otava (1967).

P.S.

Tämän lainauksen herätteenä oli Helsingin Sanomien juttu Kansa taisteli -lehden historiasta. Meille jälkipolville viime sodista ovat kirjoittaneet onneksi myös Parosen kaltaiset kirjailijat.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *