Finlandia-ehdokkaat – tässä ne tulevat

finlandia

 

EDIT 4.11.2016: Tänään Finlandia-palkintoraati julkisti ehdokkaansa: Tommi Kinnunen: Lopotti (WSOY), Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan (WSOY), Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä (Otava), Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet (WSOY), Peter Sandström: Laudatur (Schildts & Söderströms) ja Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus).

Sanoin tuossa alla olevassa veikkauksessani: “Eiköhän niistä ainakin kaksi toteudu”, ja niinhän siinä kävi että juuri kaksi (Korhonen ja Sandström) toteutui.

Neljästä muusta kolme tulin maininneeksi oman veikkaukseni ulkopuolelta mahdollisina ehdokkaina (Kinnunen, Kähkönen ja Viikilä). Puun takaa tuli siis vain Emma Puikkonen, mutta en kuitenkaan ole yllättynyt hänen ehdokkuudestaan. Olen kuullut monen hyvän lukijan kehuvan Eurooppalaisia unia, en vain ole itse ehtinyt sitä vielä lukea.

 

***

 

Todettakoon heti alkuun, että kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla on surkuhupaisan ylikorostunut merkitys suomalaisessa kulttuurielämässä.

Kun esiraati on valintansa julkistanut. joulumyyntiin kiihdyttävillä kirjamarkkinoilla on jäljellä enää kuusi ehdokaskirjaa sekä jokunen sellainen, joka tekee kauppansa ilman palkintoehdokkuuden tuomaa nostetta.

“Arvallahan nämä valitaan”, totesi eräs kirjailijakollegani, kun jokunen vuosi sitten onnittelin häntä ehdokkuudesta. Hän tarkoitti sitä, että raadin valinnat eivät välttämättä osu parhaisiin romaaneihin, edes raatilaisten itsensä mielestä. Joukossa on lähes aina kompromissikirja, jota kukaan raatilainen ei ole erityisemmin vastustanut tai kannattanut. Vastaavasti ehdokkaista saattaa pudota poikkeuksellisen merkittävä romaani, koska yksi raatilainen syystä tai toisesta nyrpistää sille nenäänsä.

Useimpina vuosina olisi myös mahdollista koostaa kirjallisesti yhtä tasokas, ellei tasokkaampikin, lista ehdokkuutta vaille jääneistä romaaneista.

Ja mikä tärkeintä: Finlandia-palkinto, toisin kuin sen rinnalla minimaaliselle huomiolle jäävä Runeberg-palkinto, on pelkkä romaanipalkinto. Ulkopuolelle ovat vuodesta 1993 lähtien jääneet runot, novellit ja esseet. Syyt tällaiseen rajaukseen ovat puhtaasti kaupalliset, eikä siinä mitään, perustuuhan koko palkinnon olemassolo myynnin edistämiseen.

 

***

 

Jos kirjailija väittää, ettei piittaa Finlandia-sirkuksesta tuon taivaallista, herää epäilys muunnellusta totuudesta.

Minä en ainakaan pysty suhtautumaan ylvään välinpitämättömästi maamme ainoaan aidosti myyntiä kasvattavaan kirjallisuuspalkintoon, joka saattaa pelastaa yhden kustantamon (palkinnonsaajan julkaisseen, en puhu voittajasta, koska kyse ei ole urheilukilpailusta) vuosituloksen, puhumattakaan ehdokkaiksi nostettavien kirjailijoiden rojalteista.

Silloin, kun olin itse Finlandia-ehdokkaana suhtauduin koko touhuun lieveilmiöineen tiukkapipoisesti ja kokemus oli voittopuolisesti ikävä (paitsi myynnillisesti). Nykyään olen toisaalta levollisempi, toisaalta realistisempi. Olisi turha kiivailla merkitykseltään ylikorostunutta palkintoa vastaan, kun se ei kuitenkaan mihinkään katoa. Seesteisyys on kieltämättä helpompaa sellaisina vuosina (kuten nyt), kun julkaisee vain esseitä tai muuta Finlandia-kelvotonta.

Kaupallisuuden lisäksi Finlandia-palkinnolla on myös viihteellinen ulottuvuus. Se kulminoituu ehdokkaiden ja palkinnonsaajan ennakkospekulointiin ja vertautuu penkkiurheiluun.

Koska pidän kaunokirjallisesta penkkiurheilusta, lähden sirkushulinaan mukaan omalla ehdokasveikkauksellani.

Noudatan yleiskaavaa, jonka mukaan raati valitsee kuuden ehdokkaan joukkoon yhden esikoisen ja yhden suomenruotsalaisen. Yritän työntää suppeat mieltymykseni syrjään ja ajatella yleisellä tasolla.

Siispä tässä kuusi ehdokastani, ei suosikkilistani vaan veikkauslistani. Olen lukenut näistä muut paitsi Tervon (hän on listallani sen perusteella, mitä olen aistinut kirjan vastaanotosta):

Johannes Ekholm: Rakkaus niinku
Peter Sandström: Laudatur
Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan
Riitta Jalonen: Kirkkaus
Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa
Jari Tervo: Matriarkka

On toki mahdollista:

… että esikoiskiintiöllä ehdokkuuden saa Minna Rytisalon Lempi tai että suomenruotsalaisista raati päätyy Hannele Mikaela Taivassalon In transitiin.

… että raati tekee yllättäviä mutta kirjallisesti perusteltuja valintoja, kuten toisinaan käy, jolloin esimerkiksi Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista tai Helmi Kekkosen Vieraat tai Sinikka Vuolan Replika tai Joni Pyysalon Alaska tai Markus Leikolan Uuden maailman katu voisivat nousta kuuden ehdokkaan rintamaan.

… että raati ei ota Saisiota ehdolle, vaikka hänen romaaninsa sen ansaitsisi, koska Saisio on jo aikaisemmin Finlandian voittanut, jolloin Saision tilalla voisi olla esimerkiksi joku noista edellä mainituista tai Sirpa Kähkösen Tankkien kesän tai Tommi Kinnusen Lopotin tai Riikka Pulkkisen Parhaan mahdollisen maailman kaltainen suositun ja arvostetun kirjailijan teos.

… että Juha Seppälä on taas, kuten useimmiten, varteenotettava ehdokas.

… että raati haluaa nostaa myös yhden populaarimman ja/tai genresidonnaisen romaanin, jolloin esimerkiksi jokin dekkaristi voisi päästä ehdokkaaksi.

Silti: menen noilla kuudella ensin mainitulla veikkauksellani. Eiköhän niistä ainakin kaksi toteudu.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *