F-kisan jälkihöyryjä

Vuosi on vaihtunut ja F-palkinto jaettu, mutta väittely kirjallisuuden kilpailuttamisesta jatkuu, nyt ja iankaikkisesti. Ylen kanavilla aiheesta ovat olleet napit vastakkain Hannu Raittila ja Mervi Kantokorpi, täällä .

En lähtökohtaisesti vastusta kirjallisuuden kilpailuttamista enkä etenkään arvottamista. Erilaiset hierarkiat ja kaanonit kuuluvat kirjallisuuteen; jotkut ovat pyhempiä ja parempia kuin toiset, jotkut muistetaan ja toiset unohdetaan.

Peli on raakaa, mutta reilua, ainakin niin kauan kuin kilpailuttamista ja arvottamista ohjaavat kirjalliset kriteerit. Kuka tahansa voi sanoa pitääkö henkilökohtaisesti jostakin kirjasta, mutta kuka tahansa ei voi kirjoittaa kirjallisuuskritiikkiä tai istua palkintoraadissa. Hierarkiat ja kaanonit vallitkoon myös aidan toisella puolella, kirjallisuuden arvonmäärittäjien keskuudessa.

Siksi olennainen kysymys F-palkinnosta (ja muistakin kirjallisuuspalkinnoista) puhuttaessa on se, ketkä valitsevat eikä pelkästään se, ketkä tulevat valituksi.

Vanhat ehdokaslistat osoittavat, että F-palkintoehdokkaiksi on seuloutunut vuosien varrella melkoisen yhdentekeviä teoksia ja vastaavasti ansiokkaita teoksia on jäänyt ulkopuolelle. Esimerkkeinä raatien syyttä suotta sivuuttamista kirjoista voisin mainita vaikkapa Juha Seppälän ja Arto Salmisen parhaat 2000-luvun romaanit.

Vastaavasti kun katsotaan F-palkintoraatien kokoonpanoja, on nähtävissä että kirjallisuuden ammattiväki on ollut aliedustettuna ja “innokkaat lautamiehet” yliedustettuna.

Ei ole “demokratiaa” ja “tasa-arvoisuutta” korostavan ja “ylhäältä saneltuja mielipiteitä” vastustavan ajan hengen mukaista vaatia raatilaisiksi pelkkiä kirjallisuusinsituution tunnustamia “sisäpiiriläisiä”. Sellainen haiskahtaa elitismiltä, joka on lähestulkoon synneistä suurin. Se joka keksii vaatia F-palkinnosta avointa yleisöäänestystä, saa varmasti paljon kavereita: kyllä kansa tietää!

Siitäkin huolimatta: lisää ammattilaisia palkintoraateihin!

P.S.
Eräs käsittämättömyys F-palkinnon ehdokasasettelussa on tämä toistuva kaava: kiintiöpaikka yhdelle esikoisromaanille ja yhdelle suomenruotsalaiselle romaanille.
Kommentit (12)
  1. Kyllä, lisää ammattilaisia palkintoraateihin. Kirjastoistakin löytyisi helposti asiantuntevia jäseniä, heidän kohdallaan ongelma on tietenkin se, ettei heitä kukaan tunne. Mistä päästäänkin siihen, miksi valitsijan pitää aina olla jollakin tavalla kuuluisa henkilö?

    Nuo kiintiöpaikat ovat minuakin aina ihmetyttäneet, samoin se paria poikkeusta lukuunottamatta toistuva seikka, eli mieskirjailijoiden ylivalta ehdokkaiden joukossa. Lisäksi esimerkiksi novellien rajaaminen Finlandia-palkinnon ulkopuolelle on aika käsitämätöntä.

  2. Tommi Melender
    6.1.2008, 12:50

    “Mistä päästäänkin siihen, miksi valitsijan pitää aina olla jollakin tavalla kuuluisa henkilö?”

    Nimenomaan näissä lopullisissa valitsijoijassa on ollut kaiken maailman julkkiksia, lipposia ja liikasia. Mitä me sellaisilla teemme?

    Kunnon asiantuntijaraati myös siihen viimeiseen vaiheeseen.

    “Lisäksi esimerkiksi novellien rajaaminen Finlandia-palkinnon ulkopuolelle on aika käsitämätöntä.”

    Juu. Voisi olla Proosa-Finlandia (romaanit, novellit ja esseet) sekä Runo-Finlandia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *