Esa Saarinen on lukenut Jörn Donnerin Mammutin ja avautunut siitä Facebookissa:
”Jörnin näköinen kirja, sinkoilevasti briljantti ja odottamattomasti sivupolullinen, röyhkeä ja hallitsematon, omanlaisensa. Olen ihailllut hänen työtehoaan, kadehtinut hänen rohkeuttaan. Tutuistuimme M.A. Nummisen kautta 1980-luvun alussa Pohjoisrannan Maagisuusvelhon ollessa nuorempi kuin itse olen nyt, hänen voimansa donneriaanisessa erektiivisyydessään itsevarmana kurottautuen kohti yhtä oman aikamme suurta eksistentiaalista taideteosta, Jörn Donneria itseään. Nyt 80-vuotiaana hän kirjoittaa ihmisenä joka on todistanut oman erityisyytensä ja näkee sen suuruuskaaren minkä on jäljittelemättömän poskettomana luonut keskinkertaisuusvallitsevuuksia vastaan. Hän ei pyydä anteeksi, hänellä ei ole syytä pyytää anteeksi – se taakka on latteuksien valtakunnalla. Hänen mysteerinsä on yksi oman aikakautemme määritteleviä suomalaissäkenöintejä, eurooppalaisen, itsenäisen, itsepintaisen, rohkeussyöttöisen ilmaisuintohimon korkea veisu.”
Onhan tuo huimaa, ihan touhutipoissaan jatkuvasti. Olisi hauska nähdä, jos valtiovalta antaisi jonkun leikkausohjelmansa tms. Esan tuunattavaksi.
Juu, jonkin ihan järjettömän poskettoman leikkausohjelman suunnattuna esasaarismaisella erektiivisyydellä keskinkertaisuusvallitsevuutta vastaan.
Galaksit räjäyttävä Saarisen paperi! Kuka enää muistaisi Sailaksen paperia!