Blogaamisesta, pääomasta & öljystä

Ilmassa on bloggausväsymystä. Juha Seppälä lopetti oman bloginsa, Jarmo Papinniemi aikoo harventaa kommentointiaan. Itsekin tunnen joululomien jälkeen jonkinasteista taisteluväsymystä.

Eilen suunnittelin, että kirjoittaisin tänne pitkästä aikaa jotain maailmantaloutta liippaavaa. Päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia, mutta en jaksaisi ryhtyä jäsentelemään niitä analyyttiseen muotoon.

Olisi kai helpompi paukuttaa näkemyksiä, jos olisin jollain tavalla yllättynyt siitä, mitä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla on koettu runsaan puolen vuoden aikana. Siis esimerkiksi tästä, että investointitalot ryhtyivät paketoimaan roskaluokan asuntoluottoja sijoitustuotteiksi, joille reittaajat lätkäisivät AAA-luokituksen ja joita sijoittajat joukolla ostivat viitsimättä selvittää, mihin oikeastaan rahansa pistävät.

Ei tämä minua yllättänyt, kuten ei sekään, että leikissä kävi niin kuin kävi: korttitalot sortuivat, tappiot paisuivat kymmeniin miljardeihin dollareihin ja keskuspankit joutuivat hätäpäissään syytämään rahaa markkinoille turvatakseen pankkijärjestelmän likviditeetin.

Warren Buffett on puhunut finanssialan joukkotuhoaseista tarkoittaen johdannaisia ja erilaisia strukturoituja sijoitustuotteita, näitä rahoitusalan insinööritieteen huippusaavutuksia. Nyt nämä joukkotuhoaseet ovat osoittaneet tuhovoimansa samoin kuin rahoitusalan firmat lyhytnäköisyytensä ja sijoittajat ahneutensa.

Ei mitään uutta auringon alla.

Paitsi ehkä sittenkin. Jotain uutta voidaan nähdä siinä, että Citigroupin ja Merrill Lynchin kaltaiset amerikkalaisen rahamaailman lippulaivat joutuvat tilkitsemään taseitaan Lähi-idästä ja Kaukoidästä hankittavalla hätärahoituksella. Etenkin öljyntuottajamaiden “sovereign wealth fundit” pursuavat miljardikaupalla rahaa, kun öljyn hinta huitelee sadassa dollarissa tynnyriltä.

Petrodollarit voitelevat taas maailmantaloutta ja kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita. On selvää, että tämä ei vahvista pelkästään öljyn ja pääoman vaan myös öljyn ja politiikan välisiä kytköksiä. Seuraukset joudumme näkemään tulevina vuosina, ja pahoin pelkään ettei niissäkään ole mitään yllättävää.

Vaikka länsimaiden öljyriippuvuus on vähentynyt tuntuvasti sitten 1970-luvun energiakriisien, musta kulta on edelleen strateginen hyödyke. Mutta hieman toisessa merkityksessä kuin ennen.