Salman, kirjailija

Salman Rushdie on hyvä kirjailija, myönnän sen. Kuitenkin hän on kirjoittanut vain yhden kirjan, josta todella pidän, Keskiyön lapset.

Tämä uusi Shalimar, ilvelijä innostaa minua enemmän kuin edellinen. Mutta se ei merkitse kovinkaan paljon sillä Vimma oli – no jaa – aika heikko esitys niinkin hyvältä kirjailijalta kuin Rushdie.

Rushdien proosa tuppaa olemaan minulle liian mausteista. Sitä kyllä lukee, mutta siinä on eräitä voimakkaita vivahteita, jotka ylikuormittavat reseptioaistimiani.

Shalimar, ilveilijään tartuin sillä odotuksella, että tässä olisi nyt pätevästi terrorismiteemaa sivuava aikalaisromaani, John Updiken Terrorist kun ei sitä ollut. Vaan eipä lunastanut Rushdiekaan odotuksiani. Jään odottamaan, josko joku muu.

Härskiä mainontaa

WSOY:n ensi syksyn kirjasadon ennakkotiedot on julkistettu. Koska totesin aiemmin vastauksessani Ripsalle, että tällä palstalla saa mainostaa, käytän nyt itsekin tilaisuutta hyväkseni.

Eli tällainenkin teos on ensi syksynä tulossa:

Melender, Tommi: Kunnian mies ISBN: 951-0-33372-7Ennakkohinta: 31.00 €

Heikki Laiho on varainhoitoyhtiö Aurelius & Aureliuksen tähtisalkunhoitaja. Tehokas ja tunnontarkka mies, puhdasverinen homo economicus, joka halveksii niin työpaikan leppoisia kahvikeskusteluja kuin pikavoittoja hamuavia spekulantteja ja huuhaalla rahastavia sijoituskonsultteja.

Muistoille ei ole Laihon numeroidentäyteisessä elämässä sijaa, mutta menneisyys löytää aina keinonsa pulpahtaa pintaan. Laiho ajautuu törmäyskurssille myös nuoren pomonsa Markus Aureliuksen kanssa, joka on perinyt suuremmat saappaat ja paksumman lompakon kuin Laihon mielestä ansaitsisi. Peli on kovaa, sillä rahan hallitsemassa maailmassa kunniallisuus on vain kaunis sana, herrasmiessopimukset tehdään rikottaviksi ja jokainen on jonkun tähtäimessä.

Kunnian mies ei ole viihderomaani Aleksanterinkadun finanssipiirien kauniista ja rohkeista. Se on rujo kuvaus vallantahtoisista miehistä, jotka palvovat kahta jumalaa, rahaa ja mammonaa. Sekä taloustoimittajana että runoilijana tunnettu Tommi Melender yhdistää tietonsa ja taitonsa romaanissa, joka kuvaa rahan maailmaa sisältäpäin, realistin vakaalla kädellä ja runoilijan tyylitajulla.”

Kiitos tämän tekeleen, saan nauttia näistä keväisistä päivistä vapaana kirjallisuudentekijänä ilman leipätyön rasitteita. Eipä silti, kyllä käsikirjoituksen hinkkaaminen julkaisukuntoon työstä käy. Tänäänkin on tullut huhkittua urakalla, ja vielä pitäisi jaksaa muutama viikko painaa.

Toukokuussa palaan sitten takaisin vakituisen palkanmaksajani leipiin. Toivoa sopii että Kunnian mies on siihen mennessä parhaassa mahdollisessa kuosissa.

Minäkin pidin Kurtista

Olen jälkijunassa, mutta hällä väliä. Minunkin on kiitettävä Kurt Vonnegutia monista kirjallisista ilonhetkistä. Miehen tuotannon parasta antia edustavat nähdäkseni Teurastamo 5 ja ennen sitä kirjoitetut romaanit. Tämän on jo moni sanonut, mutta totuushan se on.

Omiin kestosuosikkeihini lukeutuu Äiti yö, jossa Vonnegutin kirjalliset vahvuudet pääsevät ehkä parhaiten oikeuksiinsa. Martin Amis on todennut Äiti yöstä, että se taitaa olla ainoa oikeasti hauska Kolmannesta valtakunnasta kirjoitettu romaani. On se toki paljon muutakin.

Vonnegut lukeutuu satiirin mestareihin, ja satiirikon kyvyt kumpuavat paljolti hänen maailmankuvastaan. Veikko Huovisen tavoin hän oivalsi, että ihmiskunnalla on maailmankaikkeudessa vain kusiaisen oikeudet. Ja silti, kuten eräs Vonnegutin romaanihenkilö toteaa, ihmiset pitävät itseään maailmankaikkeuden valtiaina, koska osaavat lukea ja kirjoittaa, hiukan laskeakin.

Vonnegut ei ollut mikään hienostunut tyyliniekka, mutta hänen tekstissään on tehoa ja sitä on useimmiten nautinnollista lukea. Hänen parhaissa romaaneissaan jokainen isku osuu kohdalleen, lause lauseelta, kappale kappaleelta, sivu sivulta.