Te kaipaatte verta kentälle

Vaikka ihmiset mitä väittävät, tilastot kertovat usein toista. Eräs asiakkaani oli aikoinaan seuranhakulinja. Aina kun he tekivät tutkimuksia, niiden mukaan linjoille soitti vähemmän ihmisiä, kuin puhelinyhtiöltä lähti laskuja.

Ihmiset myös usein väittävät, että he eivät jaksa nykyistä provosointia ja negatiivisuutta. Analytiikka todistaa kyllä ihan muuta. Useamman vuoden kokemuksella voin sanoa, että negatiivisuus myy ja vielä ällistyttävän hyvin. Luulin hetken aikaa, että negatiivisuus on vain jonkin ympäristön ongelma. Nyt sekin on kumottu.

Tiistaina julkaisin Image blogihistoriani negatiivisimman kirjoituksen (ainakin omasta mielestäni). Sen lukijamäärä oli jo ensimmäisenä päivänä 3 kertainen siihen nähden mitä muut kirjoitukset ovat saaneet lukijoita kolmessa päivässä.

Sori lukijat. Vaikka te muuta väittäisitte, suurin osa teistä kaipaa verta pakkiin, ruumiita kentälle ja syyllisten tuomitsemista.

Sen verran takaisin itse tiistain blogiin. Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, että luovuuden arvostus on alamaissa ja luovuudesta puhuvat usein ne, jotka eivät itse ole luovia. Sen sijaan toivon, että asiat saavat enemmän julkisuutta rakentavan lähestymisen kautta.

Se ei vaan ole realismia. Kuten TV:n ajankohtaistoimituksen eräs toimittaja sanoi: “Kukaan ei jaksa seurata keskustelua, jossa ihmiset löytävät yhteisymmärryksen.” Nyt jo edesmennyt Toni Halme sanoi minulle eräillä kokkareilla: “Minun bisnekseni perustuu siihen, että vähintään puolet suomalaisista vihaa minua.” (Hän oli juuri silloin siirtynyt painijasta nyrkkeilijäksi).

Jos katsotte aivan avoimin silmin, minkälaisia juttuja jaetaan, niin huomaatte varmasti, että suosituimpia juttuja ovat ne, joissa tölväistään jotakin henkilöä, väitetään jotakin yleistä totuutta vääräksi, nostetaan “karmaiseva” epäkohta esille tai ollaan tahallaan tyhmiä. Viimeksi mainitun avulla pääsee myös televisioon tai radioon. “Ai että me rakastamme ihmisiä, jotka osaavat olla yhtä tyhmiä kuin me itsekin, juuri silloin kun v-käyrä on huipussaan.”

Katsokaapa mitä tapahtuu rakentaville ehdotuksille?

Ne saavat ymmärtäväistä hyminää ja nyökytyksiä, mutta ne eivät saa massoja liikkeelle. Ja se on iso ongelma.

Myönteisyys on meillä yhdistetty aivottomuuteen. Ja sitähän se usein on ollutkin. Aivotonta naurattamista. Ennen oli pissa-, kakka- ja seksi. Nyt se on oman sisäisen positiivisuuden pumppaamista. Kuinka sinäkin voit tulla sankariksi kun vain uskot positiivisuuteen.

Ja pah!

Tuossa talvella ohitin pari nuorta kaveria kävelylenkillä, kun kuulin heidän puheestaan lauseen: “Vaikka väitetään, että oikein toimiminen kannattaa, tosiasiassa siitä ei palkita.” Juuri eilen julkistettiin tutkimustieto, jonka mukaan nuoret ovat entistä valmiimpia toimimaan eettisesti väärin, jos se edistää asioita.

Eettisesti väärin toimiminen ja negatiivisuus ovat asioita, joista palkitaan paremmin kuin positiivisuudesta ja oikein toimimisesta. Moni ehtii kerätä kunnon massit, ennen kuin joku ehtii pysäyttää. Mitä sillä on silloin enää väliä?

Kyllä sillä on väliä – ainakin minulle

Olen aina pitänyt missiossani muutaman perusasian: Haluan muuttaa tätä maailmaa asiallisemmaksi lisäämällä samalla iloa. Tiedän, että se on tuulimyllyjä vastaan taistelua. Mutta itsehän olen taisteluni valinnut. En valita. Uskon kuitenkin siihen, että maailma voi muuttua paremmaksi ja oikeudenmukaisuus lisääntyy.

Ehkä siihen menee pidempi aika kuin minun ihmisikäni. Mutta mitä sitä väliä. Voin sitten haudassa katsoa maailmaa ylöspäin, eikä siellä ahtaassa boksissa tarvitse kääntää selkää sille, millaisessa maailmassa jälkipolvet elävät.

Kommentit (1)
  1. Teemu Heinola
    22.6.2017, 18:18

    Loistavaa kirjoitusta, mutta niin monen mielestä aivan *erseestä. Palautti uskoni häivähdystä ihmiseen tosin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *