Surkeat asunnot saavat ansiotonta arvonnousua

Puhuin tuttavan kanssa siitä, kuinka Helsingin Kalliossa asuntojen hintataso on noussut viimeisten vuosien aikana. Tuttavani sanoi, että sillä alueella on paljon huonoja asuntoja.

Todellakin. Olen itsekin asunut Kalliossa kahdessa eri asunnossa. Ensimmäinen oli 1900 -luvun alussa rakennettu massiivinen kivitalo ja jälkimmäinen 60 -luvulla rakennettu pahviseinäinen “moderni” kerrostalo.

Silti asuntojen hintaseurannassa katse kiinnitetään alueen hintatasoon, kuten tänään HS:n artikkelissakin. Se saa asunnon ostajat käyttäytymään tyhmästi asuntoa ostaessaan, sillä arvoton asuntokin saa arvonnousua vain siksi, että naapurinkin asunto maksaa niin paljon.

Ero näiden asuntojen välillä voi olla huima. Kun asuminen siinä vanhassa talossa tarkoitti sitä, että aina ei tiennyt asutaanko naapurissa lainkaan, niin siinä uudemmassa talossa nuorenparin rakastelu oli koko rapun yhteinen asia. Ja kun joku käytti uudemmassa talossa hissiä, se kuulosti siltä kuin hissi olisi sijoitettuna omaan kylpyhuoneeseeni.

Jos ammattilaiset alkavat korostamaan enemmän sitä, mikä asunnon todellinen laatu on, epäterveelle hintakehityksellekin voidaan tehdä jotakin. Kaikilla aikakausilla on hyvin ja huonosti rakennettuja taloja ja niistä on myös pidetty vaihtelevasti huolta. Tavallinen asunnon ostaja tekee kuitenkin päätöksensä vahvasti tunteiden ohjaamana ja ei siksi huomaa tai välitä merkittävistäkin asunnon arvoa laskevista tekijöistä. Siksi hän saattaa maksaa liikaa vain siksi, koska naapuritalossakin maksettiin asunnosta maltaita.

Ehdotan että asuntokaupassa otetaan entistä enemmän keskusteluun asunnon todellinen laatu. Onko seinät rakennettu vahvoiksi, onko lämpöeristys tehty hyvin ja täriseekö talo vaikkapa raitiovaunun tai pahimmillaan jopa bussin ajaessa talon vierestä?

Arvoalueillakin on usein asuntoja, jotka saavat arvostusta enemmän kuin ne ansaitsevat.