Setiä ja lycraa
Kirsi Salo kertoi jossakin haastattelussa jotakin sen suuntaista, että hänen ikäisensä (eli täti-ikäiset) sedät ovat niin eltaantuneita, että hän ei heidän periinsä – ei kun peräänsä – katsele.
Ei hätää Kirsi, aktiivisilla sedillä on niin paljon puuhasteltavaa, että ei heillä taitaisi olla riittävästi aikaakaan.
Yksi tuttu 5 -kymppinen setä sai juuri ulos vastavalmistuneen ensilevynsä. Levyn julkkarikeikka on keväämmällä ja bänditreeneissä menee aika paljon aikaa. Siinä välissä pitää vaan kipaista yksi maraton, jos töiltä ehtii.
Toinen tuttu setä kyselee harva se päivä siitä, että kumpi hänen ideoistaan on parempi. Se että hän keskittyy jatkossa ilmakuvauksiin dronella vai erilaisten sovellusten kehittämiseen VR laseille?
Kolmas setä treenaa pitkiä juoksumatkoja ja pistelee ne lycrahousuissaan aika hanakkaan tahtiin. Päämatkat on jossain 100 km tienoilla, mutta maratonillakin on jo 3.30 alitettu ja seuraavat haamurajat mielessä.
Tuttu 60 -vuotias yrittäjäpappa sanoi olevansa nyt paremmassa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti kuin 50v setänä. Puijolla hiihtäessä 10 vuotta sitten jäin kuin nalli kalliolle hänen takanaan. Samalla hän on rakentanut bisnestä eräiden erikoisempien harrastusten ympärille ja vientiä Kiinaan.
Itse käyn lähes päivittäin parissa coworking tilassa, joissa törmään setiin, jotka suunnittelevat tai koodaavat uusia applikaatioita puhelimiin. Monet heistä tekevät sitä yksin tai parin kaverin pienessä setätiimissä, koska heitä ei monen mielestä lähes pappoina oteta töihin tai he ovat vain havainneet sen mukavammaksi tavaksi tehdä töitä.
Suuri osa meistä sedistä on muuten tehnyt digijuttuja pidempään kuin diginatiivit ovat olleet elossa ja vain harva meistä käyttää hupparia.
Muutenkin setien elämä on muuttunut omista vanhemmistamme
Tutuilla sedillä ei ole aikaa tai kiinnostusta vikitellä tätejä mummotunnelissa niin kuin ennen ja he ovat itse asiassa usein terävämpiä, viisaampia, rohkeampia ja tuottavampia kuin he olivat nuorempana. Ajan kuluessa heistä on hioutunut turhaa näyttämisen tarvetta, itsekorostusta, suunnittelemattomuutta ja pelkoa.
Miehet kehittyvät luolamiehestä aikuiseksi niin hitaasti, että vasta keski-iän korvilla heistä tulee kunnolla kehittämiskelpoisia.
Tällä viikolla juttelin 60 -vuotiaan naisprofessorin kanssa. Hän jaksoi nauraa minulle, kun sanoin, että terveyden riittäessä jatkan töitäni ainakin 75 -vuotiaaksi saakka. ”Tuntuu hassulta, että jo 50 -vuotias suunnittelee uransa päätepistettä. Itse en ole 60 -vuotiaana vielä ajatellut, koska lopettelen”, hän sanoi.
Toisin kuin Anssi Kelan Vuosi 1972 -biisissä, monen sedän elämä on vielä edessä ja pappavaihekin saattaa olla pitkä.