Politiikka ei ole insinööritiedettä

Aluksi olimme innoissamme, mutta sitten alkoi tuntua siltä, että tekeminen muuttui pakotetuksi.  Huomasimme että hyvä ajatus ei toiminutkaan käytännön tasolla kunnolla. Kun sitten katsoimme asiaa jälkeenpäin, huomasimme kuinka emme olleet ymmärtäneet kokonaisuutta riittävän hyvin. Olimme unohtaneet sen ihmisen, jolle olimme palvelun suunnitelleet.

Edellä oleva voisi olla kahden vuoden kuluttua käytävää keskustelua tänään HS:ssä käsitellystä työttömyysturvalain muutosehdotuksesta. Tuossa ovat kuitenkin eilen tekemäni muistiinpanot eräästä seminaarista. Ison suomalaisen teknologia-alan yrityksen liiketoimintajohtaja kertoi siinä, mitä heille oli tapahtunut uuden tietojärjestelmän käyttöönottovaiheessa.

Samassa tilaisuudessa toisen teknologiayhtiön tietohallintojohtaja sanoi, että kaikissa muutoksissa tärkeintä on löytää ihmisille syy siirtyä uuteen. Kysyin häneltä, mitä suoria hyötyjä te olette löytäneet omassa yrityksessä toimiville ihmisille.

Hänen vastauksensa oli kylmäävä: ”Ne voidaan sanoa vasta jälkeenpäin.”

Näin toimii myös politiikka

Hallitus on toki aidosti isojen haasteiden edessä, mutta ei se saa olla syy sille että lakiehdotus toisensa jälkeen on jo kuolleena syntynyt.

Poliittinen peli niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa on kuin nuo edellä mainitut esimerkit. Johto tekee päätöksiä, joissa ei ole huomioitu kokonaisuuden toimivuutta. Asiat saadaan toimimaan pakolla, mutta kukaan ei ole tyytyväinen.

Politiikassa on kyse ihmisistä, ei koneista. Koneita voidaan korjata viilaamalla osia, säätämällä asetuksia, päivittämällä ohjelmistoja ja ostamalla uutta. Ihminen on monimutkaisempi kokonaisuus.

Siksi politiikan keskelle pitää tuoda ihminen. Ihmisen ymmärtäminen ei ole insinööritiedettä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *