Sävelletään yhdessä

Säveltäminen on juuri sopivan monimerkityksinen sana kuvaamaan sitä, mitä meidän on syytä tehdä. Yleensä säveltämisellä tarkoitetaan melodian luomista, mutta slangissa se tarkoittaa myös muunnellun totuuden puhumista tai tutummin valehtelua. Lisäksi sillä tarkoitetaan improvisointia.

Kehotan, että ryhdymme kaikki yhdessä sävelmään Suomelle tulevaisuutta.

Uskotellaan ensin itsellemme, että meillä on kaikki hyvin, kun alamme uskoa, että asiat ovat hyvin, olemme myönteisempiä ja alamme improvisoida entistä parempaa elämää. Lopulta joku kirjoittaa nuotit muistiin korvakuulolta, jotta voimme jatkaa näin syntynyttä uutta ja entistä parempaa yhdessä eteenpäin.

Jos tahdot, voit käyttää tästä eteenpäin punavihreäsuodatinta, mutta väitän että sinulla on paha vinoutuma, jos näet tämän punavihreänä haihatteluna. Saatat huomata, että pikemminkin tämä on republikaanista propagandaa.

Tuttu heitti minua New Yorker -lehden artikkelilla, jossa käytiin läpi sitä, miten amerikkalaista demokratiaa kannattaa kehittää. Tekstissä on paljon hyvää ja se kannattaa lukea, jos vieras kieli taipuu ja aikaa riittää.

Artikkelissa kerrotaan esimerkiksi siitä, että politiikan tutkija Scott Althaus on tehnyt havainnon, kuinka viha politiikkaa kohtaan voidaan yhdistää erityisesti niihin ihmisiin, jotka ovat politiikasta tietämättömiä. Tämä ryhmä on kasvanut, vaikka koulutustaso on USA:ssa noussut. Varsin moni äänestäjä ei ole kiinnostunut politiikasta kuin vaaleissa ja itse asiassa vain 60% jaksoi äänestää presidentinvaaleissakin. (Suomessa 70-80%).

Mitä vähemmän ihmisiä äänestää, sitä suurempi painoarvo on niiden äänillä, jotka äänestävät. Voisi melkein sanoa, että tilanteessa, jossa äänestysprosentti on 50, yksi ääni vastaa kahta. Ja millaisia ne äänet sitten ovat?

Ekonomisti Bryan Caplanin mukaan taloudesta tietämättömät innostuvat yleistyksistä, joihin kuuluu yleiselle tasolle viety pessimismi, epäluulo vapaata markkinataloutta kohtaan, epäusko tuottavuuden paranemiseen sekä globalisaation ja maahanmuuton vastustaminen. Tietämätön äänestäjä on myös helppo uhri väärälle ja/ tai vahvoja tunteita sisältävälle informaatiolle.

Althausin mukaan politiikasta tietävät ovat puolestaan vähemmän sotaa kaipaavia, he näkevät rikollisuuden torjunnan muullakin tavoin kuin rangaistusten koventamisena, he ymmärtävät sosiaalikysymyksiä, mutta kannattavat sitä että talous pyörii ilman valtion kontrollia. Silti he ovat suopeampia verojen maksua kohtaan.

Tietämättömyys ei siis ole kiinni koulutustasosta eikä se ole myöskään puoluesidonnaista. Republikaaneissa ja aivan erityisesti keski-ikäisissä republikaaneissa on vähän enemmän asiat syvällisesti ymmärtäviä kuin muissa ryhmissä.

Vielä yksi asia, ennen kuin menen siihen, mitä tällä on tekemistä Suomen ja Euroopan kanssa: Populistit eivät suinkaan ole automaattisesti tietämättömiä. Päin vastoin, heissä on myös ryhmä tiedostavia populisteja.

Tämä siis USA:ssa. Ja tällä on yhteytensä myös Suomeen ja Eurooppaan.

Mitä enemmän meillä on ihmisiä, joita politiikka kiinnostaa vain vaaleissa, sitä vähemmän meillä on vaaleissa niitä, jotka tekevät vastuullisia valintoja äänestäessään. Tietämätön äänestäjä voi toki tehdä hyvän päätöksen vahingossa ilman tietoa. Lopputuloskin voi silti olla hyvä, mutta riski kaikenlaiselle väärän informaation tuomalle väärälle päätöksenteolle on yhtä suuri.

Siksi meidän pitää ryhtyä säveltämään uutta.

Meillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin löytää uusi tapa rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Meillä ei ole enää varaa siihen, että ihmiset vain antavat äänensä vaaleissa ja heittävät arpaa neljän vuoden päästä uudelleen. Meidän on keksittävä malli, jolla ihan ensimmäiseksi saamme mahdollisimman monta ihmistä keskustelemaan, kuuntelemaan ja sanomaan mielipiteensä. Sen jälkeen meidän on löydettävä ne yhteiset asiat, joista olemme suhteellisen samaa mieltä ja lopulta rakennettava sen päälle uutta. Meidän on vain sävellettävä silloin kun ei ole valmista. On joko uskoteltava tai kokeiltava. Ilman itselle säveltämistä tai kokeilua ei synny uskoa eikä asioista tule mitään. Ilman uskoa omiin kykyihimme, me vain odotamme jotakin kohtaloa tapahtuvaksi.

Miten se sitten saadaan tehdyksi?

Meidän on noustava poteroista ja riisuttava kypärät. Kenelläkään ei ole varaa sanoa, että oma idea on paras, koska kukaan ei ole vielä sitä kuningasideaa synnyttänyt. Paras idea on yhteinen idea. Sellainen idea, jonka mahdollisimman moni voi hyväksyä ja ne jotka eivät voi hyväksyä kaikkea, saavat silti elää ihmisen elämää.

Yhteinen sävellys, uusi Finlandia, syntyy yhteistyöllä ja sillä, että aidosti kuuntelemme ja lopetamme sen hevon kiinteällä jätteellä käytävän päivittäisen bingon.

Puhutaan suomeksi, puhutaan suoremmin, kuunnellaan tarkemmin ja yritetään ymmärtää sen avulla toisiamme entistä paremmin.

 

 

Hulluus ja typeryys tuhoavat tärkeimmän

Mitä typerämmin me käyttäydymme, sitä enemmän maailmaan syntyy hulluutta. Mitä enemmän annamme tilaa kaikelle hulluudelle ja typeryydelle, sitä vähemmän meillä on ymmärrystä ja kykyä nähdä asioita uudella tavalla. Se on katastrofaalista, sillä tulevaisuuden yhteiskunnassa empatia ja kyky luovaan ajatteluun ovat yhteiskunnan onnistumisen ydin.

Idioottimaiselta käytökseltä ei tunnu suojaavan mikään. Tyhmää käytöstä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, niin korkeasti koulutetuista ja kouluttamattomista, naisista ja miehistä, nuorista ja vanhoista kuin kaupunkilaisista ja maalaisistakin.

Idioottimaista käytöstä on hyökätä tyhmää käytöstä vastaan ilman syvempää ajatusta. Jokaisen rähinän synnyttämiseen käytetyn nopean toiminnan iskuryhmän sijaan tarvitaan kymmenen paavo väyrystä nukkumaan ensin yön yli ja toimimaan vasta sitten. Jokaisen rähinän sammuttamiseen tarvitaan ensin leirinuotio, sata intiaania ja rauhanpiippu, jotta jokainen kykenisi löytämään rakentavan tavan keskustella. Jokaisen väärän päätöksen kohdalla tarvitaan kymmenen viisasta ja väärän päätöksen uhrit, jotka miettivät yhdessä miten väärä korjataan oikeaksi.

Kaiken tuon sijaan, me suutumme ja järjestämme mielenosoituksen, kun maailman toisella laidalla oleva johtaja tekee mielestämme jotakin typerää. Me järjestämme mielenosoituksen kansalaistorille kun joku nolaa itsensä omilla ajatuksillaan. Siellä me sanomme, että vastapuoli on ajatellut väärin, kun hän tuntee pahaa oloa, emmekä edes yritä olla empaattisia ja ymmärtää pahan olon syitä. Jotkut meistä syyttävät vainon vuoksi paenneita niistä ongelmista, mitä yhteiskunnan murros ja  jotkut muut kuin vainottuna maahan saapuneet ovat aiheuttaneet. Me syytämme poliitikkoja siitä, että olemme valinneet heidät väärin ja poliitikot valittavat siitä, että eivät voi vaihtaa tyhmää kansaa ja toimimatonta perustuslakia.

Huh huh…

Missä on empatia, missä äly, missä luova ongelmien ratkaisu?

Jossakin vaiheessa robotit tulevat aidosti fiksummiksi kuin me. Ainakin päättelyssä. Sellaisissa asioissa kuten millä hetkellä kannattaa mennä ulos, jos haluaa kävellä kastumatta? Tai mikä voisi olla fiksu asuinpaikka, jos pitää ottaa huomioon lasten koulut, omat työt, omat rahavarat ja harrastukset.

Siinä vaiheessa kun tietokoneista tulee ihmistä fiksumpia, ihmisen suurin olevaisuuden arvo tulee siitä, että me osaamme toimia yhdessä, luoda yhteistä hyvää oloa ja keksiä jotakin sellaista, mitä robotti ei voi keksiä. Robotti ei ehkä koskaan saa kaikkia ihmisen ominaisuuksia ja jää ilman joitakin ihmisenä olon hienouksia. Mitä mieltä nimittäin on rakentaa laite, joka ymmärtää oman kuolevaisuutensa ja masentuu sen vuoksi? Siinä ei ole mitään mieltä, sillä siinä tapauksessa meillä saattaa yhtäkkiä olla miljoona robottia sairastuvalla ja Suomen robotteja varten rakennettu sosiaaliturvajärjestelmä romahtaa totaalisesti. Silloin ihmisten on palattava pesemään vessoja, ajamaan taksia keskellä yötä ja kirjoittamaan itse sähköpostinsa.

En minä ole lainkaan vakuuttunut siitäkään, että edes seksirobotti lähtisi baariin hakemaan ihmistä seurakseen. Tai – mene ja tiedä…

No.. palataan takaisin tähän päivään.

Empatiakyky ja luovuus ovat oikeasti ihmisen ainutlaatuisimmat ominaisuudet, mutta ne eivät ole parhaassa terässä, jos niitä ei kehitä. Riitely, väittely, toisten syyttely, haukkuminen tai osoittelu eivät lisää ihmisen kykyä ajatella luovasti. Ne tekevät meistä eläimiä. Ennen pitää alkueläimiä.

Eivätkä ne lisää empatian tunnettakaan. Itse asiassa ne toimivat juuri päin vastoin. Riitelevä ihminen ajattelee vain omaa tunnettaan. Riita pitää pistää poikki ja molemmat osapuolet pitää käskeä kuuntelemaan. Toki vuorotellen, sillä muuten tulee vain hiljaisuus.

Ei populismi kuole sillä, että sitä sanotaan typeräksi. Se loppuu sillä, että me mietimme mistä se on syntynyt ja yritämme korjata ne virheet, jotka ovat sen synnyttäneet. Ei tyhmää poliitikkoa saada heti vallasta, mutta sen sijaan me voimme käyttää aikaamme siihen, että mietimme, miten olimme itse niin tyhmiä, että annoimme tyhmälle mahdollisuuden käyttää valtaa ja miten meistä tulisi vähän fiksumpia seuraavalla kerralla. Ei maailman pahuus lopu siihen, että yksi pahantekijä saadaan vallasta tai pois päiviltä. Se saadaan vähenemään vain sillä, että ymmärrämme entistä paremmin ihmisiä. Eli opimme empaattisuutta. Ei maailman tyhmyyttä lopeteta sillä, että kaikki maailman viisaat pistetään puikkoihin, jos heiltä kuitenkin puuttuu empatiaa, kykyä katsoa kauemmaksi ja halua auttaa muita sen sijaan, että he haalisivat kaikkea hyvää itselle.

Maailma muuttuu paremmaksi kuuntelemalla, oppimalla virheistä ja etsimällä entistä luovempia tapoja ratkaista ihmiskunnan ongelmia.

Meillä saattaa kyllä olla yksi empaattisuuden ja luovuuden puutetta suurempikin asia. Pitää miettiä vielä hieman, mutta mitä olette mieltä siitä, että olemmeko me ihmiset myös hieman liian opportunistisia? Juuri lauantaina tämä tuli mieleeni, kun ohitin pari kolmekymppistä miestä kävelylenkillä ja kuulin pätkän heidän keskusteluaan.

”Miksi ketään kiinnostaa ajatella pitkälle ja toimia oikein, kun todellisuus osoittaa, että oman edun tavoittelu ja röyhkeys palkitaan paremmin?”

Hyvien tekojen todelliset vaikutukset näkyvät usein vasta sitten, kun olemme jo pari metriä mullan alla.

Bunga bunga sovinismi

Bunga bunga sovinismi on mahdollista niin kauan kuin naisille uskotellaan, että sovinistista käytöstä on pakko vain sietää.

Muistan kun olimme erään kerran illallispöydässä, juhlimme firman pyöreitä vuosia ja johtaja piti puheensa: ”Halusimme kutsua tänne myös työntekijöiden vaimot, jotta he näkevät kerrankin raskasta työtä tekevien miestensä kollegat ja heidän puolisonsa.”

Tosielämän bunga bunga -sovinistin illallisilla akateemisen koulutuksen saaneet ja isoissa yrityksissä, vastuullisissa tehtävissä työskentelevät vaimot ovat vain iltapuvuissa keikisteleviä aveceja.

Illalliset eivät ehkä ole se ensimmäinen paikka lähteä korjaamaan typerää kielenkäyttöä, mutta säännöllisesti kuulemieni esimerkkien perusteella korjaaminen on juuri sitä, mitä pitää tehdä. Toisin kuin jotkut puuttuvat yksittäisten sanojen käyttöön, näen että pikkujuttuihin puuttumisen sijaan pitää katse siirtää isompiin asioihin.

Arkipäivässä esiintyvän sovinismin poistaminen aloitetaan siitä, että isät kiinnittävät huomiota tyttäriensä itsetuntoon. Isän ja tyttären suhde on naisen itsetunnon kannalta yksi tärkeimmistä suhteista. Jos tytär saa tervettä kannustusta isältään ja uskoo omiin kykyihinsä, hänen ei ole pakko hakea hyväksyntää hyväksynnän vuoksi aikuisena ja hän uskaltaa myös pitää puolensa.

Pojat opetetaan pitämään puolensa ja se kyllä näkyy myös työelämässä. Eräs naisjohtaja kertoi minulle vastikään, että hänen tehtävänsä on noin kymmenen vuoden aikana kiinnostanut lukuisia miehiä. He ovat kysyneet useita kertoja suoraan, koska hänen paikkansa mahdollisesti vapautuu. Yksikään nainen ei ole niin tehnyt.

Naiset kertovat usein siitä, että heidät ohitetaan urakierrossa, he eivät saavuta heidän kykyjään vastaavia tehtäviä eivätkä saa kykyjään vastaavaa palkkaa ja korkeasta koulutuksestaan huolimatta heitä pidetään usein kahvinkeittäjinä. Yleensä siitä syytetään miehiä, jotka estävät tämän.

Paljon on myös kiinni naisten itsetunnosta ja suun avaamisesta oikeassa paikassa

Eräs miesjohtaja kertoi minulle normaalista illastaan töiden jälkeen. Kotiin tultuaan hän ei osallistu kotitöihin, vaan lähtee lenkille tai ottaa oluen. Samaa kertoi eräs naisjohtaja, joka totesi, että heillä kodin siivoaa mies.

Bunga bunga sovinismi jatkuu tasan niin kauan kuin naisille annetaan ymmärtää, että heidän tulee uhrautua muita varten. Naisten perinteinen kotirooli on tiukassa ja jo se estää heitä usein ottamasta työssä vastuuta kuten miehet. Kunnianhimoisen naisen on aina osattava olla myös kodinhengetär, äiti ja puoliso. Uraa tekevä mies voi paljon huolettomammin jäädä töihin vielä kahdeksi – kolmeksi tunniksi ja rakentaa uraa. Naisen on otettava huomioon myös koti ja hommasta ei tahdo tulla mitään.

Tasa-arvoa on vuosien kuluessa tullut parisuhteisiin ja työhön, mutta se todellinen läpimurto vaatii uudenlaista asennetta.

Yksittäisten typerien ilmaisujen korjaaminen puhekielestä ei ole ratkaisun avain

Siinä kun räikeimmät sovinismin ilmiöt ovat hiljalleen vähentyneet, on naisten aseman kohentamiseksi vaadittu vaikkapa puhekielen siistimistä. Puhekieli vaikuttaa osaltaan siihen, miten me suhtaudumme toisiimme, mutta vielä isommassa asemassa ovat syvemmällä olevat asenteemme.

Se kuinka hyväksymme asemamme, ratkaisee muutoksen.

Bunga bunga sovinistinaiset, jotka vaativat uraa tekeviltä ”siskoiltaan” samanlaista asennetta kotitöitä kohtaan kuin perinteisiltä naisilta ovat aivan yhtä paha este naisten etenemiselle kuin sovinistimiehet. Naisten keskuudessa syyllistetään hyvin helposti toisen naisen valintaa. Nainen saa vähintäänkin lukea lehdestä erilaisia syytöksiä valinnoistaan. Surkuhupaisinta tässä kaikessa on se, että samalla tavalla myös syyllistetään naisia, jotka haluavat jatkaa perinteistä kotiin panostavan naisen elämää. Toisin kuin miehen kohdalla, nainen ei voi valita kodinhoitamisen ja uran väliltä. Hänen on kaikissa tilanteissa huolehdittava myös kodista.

Kymmenen vuotta sitten istuin erään suuren asianajotoimiston henkilöstöjohtajan kanssa palaverissa. Kysyin mikä heillä oli suurin rekrytointiongelma. Hän totesi, että he eivät enää saa riittävästi työntekijöitä, jotka ovat valmiita sitoutumaan työhön kuten siihen on ennen suhtauduttu. Eli panostettu siihen kaikki, jopa niin voimakkaasti, että usein menestyneen juristin kodin on hoitanut vähintään tasaveroisesti ellei peräti kokonaan hänen puolisonsa.

Mitä useammin nainen jättää tulevaisuudessa kodinhoidon miehelleen, sitä enemmän me näemme urakierrossa olevia naisia.

Sanonta Bunga bunga muuten tunnetaan yleensä Berlusconin järjestämistä seksijuhlista, mutta sen alkuperä juontuu jo vuoteen 1910, jossa brittilaivastoa höynäytettiin oikein kunnolla. Eräs seurue, johon kuului myös kirjailija Virginia Woolf, teki ”valtiovierailun” HMS Dreadnoughille, jossa he esiintyivät afrikkalaisina ylimyksinä. He vastasivat vierailunsa aikana kaikkeen sanomalla bunga bunga, jotta huijaus ei paljastuisi.