Kaikki ideologiat haluavat murhata

Jokaisessa ideologiassa on perustavalaatuinen valuvika. Ne lähtevät olettamuksesta, että on olemassa joku taho, joka olisi löytänyt totuuden.

Hyveellinenkin ideologia voi sortua pahoihin asioihin vain siksi, että sitä kannattavat saisivat vallan päättää mikä on oikein ja mikä on väärin. Jokaisesta ideologiasta löytyy sisään rakennettu murhamekanismi. Ne haluavat tuhota vääryyden muissa ihmisissä tai jos se ei onnistu, tuhota ne ihmiset.

Maailmaa ei saa hallita ideologioilla

Kaikilla ryhmillä on tapana betonoida saamaansa valtaa. Vallan kasvaessa ne myös pyrkivät ottamaan itselleen lisää valtaa niin kauan kuin se on mahdollista. Tätä kautta ideologioista tulee uskontoja, elleivät ne ole niitä valmiiksi.

Idelogiat ovat hyviä herättämään ajattelua, mutta huonoja käyttäessään valtaa. Jokainen ideologia korruptoituu matkan varrella, koska ideologioista vastaavat ihmiset. Korruptoitunut ideologia puolestaan ei hae yhteistä, vaan rajoitetun ryhmän hyvää.

Ihminen ei ole rationaalinen olento. Ei ole ollut eikä tule olemaan. Ihmisen päätöksenteko voi parhaimmillaan olla lähes rationaalista, mutta järkevimmänkin ihmisen päätöksenteossa on aina mukana tunne. Jos tunne perustellaan ideologialla, ollaan usein jo hehtaarikaupalla metsässä.

Maailmaa ei saa antaa minkään ideologian haltuun, vaan ideologioiden pitää sen sijaan käydä jatkuvaa vuoropuhelua. On itsekästä ajatella, että miljardi samalla tavalla ajattelevaa ihmistä olisi absoluuttisesti oikeassa, jos maailmassa on 7,6 miljardia ihmistä.

Ideologia on eri asia kuin syvä tiede. Tiede pyrkii aina kyseenalaistamaan löytämänsä totuuden ja korjaa väärät uskomukset, jos uusi tieto osoittaa ne vääräksi.

Ideologia pyrkii jarruttamaan muiden näkemysten esittämistä, koska se saattaisi tehdä ideologian turhaksi.

Ei. En hyväksy ainuttakaan ideologiaa absoluuttisesti oikeaksi, mutta hyväksyn ideologiat sinänsä. Ne ovat hyviä kehystämään ajattelua.

Mutta surkeita saatuaan kaiken vallan.

 

Pääministeriehdokkaan naisystävä

Vihreiden puheenjohtajan ja erilaisissa spekulaatioissa pääministeriehdokkaanakin pidetyn Touko Aallon naisystävän toiminta on tullut kuin taivaan lahjana iltapäivälehdille. Maailmassa kun uutiset ovat muuten aika vähissä. Joku Pohjois-Korean ja USA:n välinen ydinsodalla uhkailu ei nyt oikein jaksa innostaa.

Jos tiivistää uutisen yhteen lauseeseen, niin kyseessä on siis tilanne, jossa nuori nainen, etunimeltään Iris on melko nuoren puoluejohtajan kanssa suhteessa, joka alkoi tämän miehen avioliiton aikana. Naisesta on iltapäivälehdissä luotu kuva tissejä esittelevänä ja voimakkaita mielipiteitä jakavana feministinä.

Otetaanko tässä kohti hiukkasen happea?

Kuuntelin hänen podcastinsa, jota iltapäivälehti mainosti rohkeana. Siinä hän haastattelee entistä opiskeluaikaista hoitoaan. Jotakin ihan asialliselta kuulostavaa nuorta miestä, joka oli hämmentynyt kysymyksistä. Jutustelussa ei ollut mitään erityisen mehukasta, enkä jaksanut kuunnella sitä loppuun.

Minusta koko podcastin idea tuntui siltä, että haluttiin olla rohkeita, mutta ei siinä nyt niin erityisen rohkeita kyllä oltu, ellei se sitten tapahtunut lopussa, johon asti en jaksanut odottaa. Yritystä olla rohkea todisti sekin, että podcastin kuvituskuvassa ollaan rehvakkaasti kaljapullo kädessä. Iltapäivälehden mukaan hän myös mainostaa olevansa dekadentti fatale eli paheellinen miestennielijä.

Iltapäivälehti muisti myös ottaa esiin tämän nuoren naisen lausunnon siitä, että jos joku pettää, niin syy on kokonaan pettäjän. Eli hänen mukaansa Touko Aallon syrjähyppy on siis puhtaasti ja ainoastaan Toukon syytä. Mies vain on tyhmenpi osapuoli, kun menee miestennielijän ansaan.

Minulla ei ollut tilaisuutta tarkistaa väitteen paikkansapitävyyttä, joten on pakko luottaa lehden kirjoituksiin.

Iristä väitetään myös feministiksi. Siitä on kuulemma merkkinä esimerkiksi se, että hän on instgramissa jakanut kuvan, jossa hänen ylävartalonsa näkyy alastomana, vain kädet nännejä suojaamassa. Sillä hän protestoi amerikkalaisen, kaikkialla maailmassa toimivan Instagramin moraalisääntöjä, jossa nännien näyttäminen on ehdottomasti nou nou! Instagram on valinnut politiikkansa kaikkien muiden, paitsi Suomen, Ruotsin ja Tanskan mukaan. Meillä nännin näyttäminen ei ole rikos, eikä epäsiveellisyyttä. Enemmänkin se alkaa olla jo maan tapa.

No mistä tässä sitten pitää hermostua?

Ei varsinaisesti yhtään mistään. Mutta kun katsomme mitä politiikan ja kauniiden, seksillä pelaavien naisten yhdistelmällä on ollut seurauksia, nousee kuitenkin yksi oleellinen kysymys.

Voiko pääministeriehdokkaan naisystävä tehdä mitä tahtoo?

Voi, mutta siinä asemassa pitää myös miettiä, tuleeko teoista joitakin seurauksia. Jos sattuisi käymään niin, että Touko Aallosta tulisi pääministeri, niin mitä tapahtuisi? Voisiko hänen naisystävänsä tominta häiritä pääministerin toimintaa? Voisiko tapahtua jotakin, millä voisi vaikkapa kiristää pääministeriä?

On ihan samantekevää, jos esittelee tissejään tai puhuu seksuaalisuudestaan niin kauan, kunnes on asemassa, jossa odotetaan enemmän.

 

Pantteripuvussa lehden etusivulle

Olen ajatellut ilmoittaa iltapäivälehdille, että minulla olisi kerrottavaa ja voin tehdä sen catsuit pantteripuvussa Kaivopuiston kompassiaukiolla. Toivon kuvaan taustalle jonkin ison jahdin, vaikkapa jonkun entisen jääkiekkotähden luksuspaatin.

Minulla on vain yksi ongelma. En tiedä pitäisikö minun laihduttaa vai lihottaa? Parhaimmin pääsee kertomaan juttunsa, jos on toimittajan silmissä mielettömän upea tai reippaasti ylipainoinen.

Eli esteettisesti kiinnostava.

Voisin kertoa vaikkapa mun kesänviettotavoista. Tänä vuonna siihen sisältyi sateista johtuen kohtuullinen määrä somea. Lisäksi voisin kertoa mielipiteeni suomalaisista naisista. Tai jos ryhtyisin oikein hulvattomaksi, voisin kuvailla suomalaisten miesten kankkuja.

Imagen haastattelema Saara Särmä toi esille ongelman siitä, että hömppä muuttaa maailmaa enemmän kuin vakavasti otettava tarinointi. Kaikki tuntevat hänen ”All male panel -bloginsa”, mutta tietääkö joku minkä alan väitöskirjan hän on kirjoittanut ja mistä aiheesta?

Tuttu konsultti parahti tänään, kun heitin, että tuo pantteripuku voisi olla kova juttu. Sanoi lopettavansa konsulttihommat siihen paikkaan, jos se on edellytyksenä alalla pärjäämiseksi.

Joku toinen väitti, että lehdessä pääsee erottumaan, jos sattuu olemaan jotakin fiksua sanottavaa.

Eli menisikö se sitten paremminkin niin päin, että puetaan toimittajat ja yleisö pantteripukuihin ja haastatellaan sen jälkeen niitä kummallisuuksia, joilla hulluus on pään sisässä, vaikka sitä ei päältä näkisikään?

Maailman hulluimmat hauskat asiat taitavat lopulta olla niitä, jotka vaikuttavat alkuun ottaen liian tylsiltä ja järkeviltä ajatuksilta.