Työnantajien äijäkerhojen tölväisyt

Sunnuntain Helsingin Sanomissa julkaistu EK:n puheenjohtajan ja Elisan toimitusjohtajan Veli-Matti Mattilan kommentti palkoista ja työehdoista sopimisesta ei ollut ainut laatuaan. Tällä kertaa vain puhe oli tavallista vähemmän peiteltyä.

Työnantajajärjestöissä on jo monta vuotta valitettu sitä, kuinka ammattiliitot ovat huonoja muuttumaan. Viesti on ollut yksinkertainen. Palkat ovat liian korkeat ja työehdot liian jäykät.

Kaksi vuotta sitten työnantajien itsetunto oli huipussaan, kun näytti siltä, että vallankahvaan tarttunut hallitus oli tuomassa tarvittavan taustatuen isoille muutoksille. Silloin kielenkäyttö oli äärimmäistä – käytännössä suoraa uhkailua.

Työnantajajärjestöjen viestintätavassa näkyy se, että siellä on liikaa miehiä. Asioita yritetään ratkaista vanhalla ”hiekkalaatikon vahvin määrää leikin säännöt” -idealla.

Asia on valitettava, koska suurimmassa osassa työpaikkoja on paremmat keskusteluyhteydet työntekijöiden ja työnantajien välillä. Niissä keskustellaan eri vaihtoehdoista, eikä ainoastaan sanella.

Työelämän ison muutoksen suurin ongelma on ollut epäluottamus vastapuolen motiiveista. Erityisesti on pelätty, että jompi kumpi osapuoli käyttää tilannetta häikäilemättömästi hyväkseen. Mattilan ulostulo antoi tälle pelolle katetta. Siitä puuttuivat kaikki ne elementit, jotka olisivat osoittaneet todellista neuvotteluhalua ja aivan erityisesti – kykyä ymmärtää, että asiat ratkaistaan yhdessä.

Työnantajajärjestöihin on tullut pitäkää tunkkinne asenne aivan väärällä hetkellä. Työntekijät ovat olleet jo jonkin aikaa valmiita keskustelemaan työn tekemisen ehdoista. He ovat kuitenkin odottaneet hetkeä, jolloin he voivat kokea luottavansa vastapuoleen.

Nyt se luottamus on kovilla.

Vaikuttaa siltä, että työantajajärjestöjen johtoon tarvitaan uusi sukupolvi, ennen kuin paikalliseen sopimiseen tarvittava uudenlainen asenne saadaan aikaiseksi.

Sattuman ohjaama elämä

Vaikka meistä suurin osa ihailee ihmisiä, jotka ovat tehneet jotakin meille ihmeellistä, vain aniharva uskoo, että ihme voisi sattua omalle kohdalle.

Keskeisin ongelma on siinä, että yritämme suunnitella itsellemme hyvän elämän, vaikka usein ihailemamme ”muiden fantastiselta näyttävä” elämä on usein kaikkea muuta kuin täydellisen suunnitelman tulosta.  Lähes kakkien nykyajan ja historian ihailtujen hahmojen elämän punainen lanka on ollut herkkyys tarttua tilaisuuteen, joka voi tulla täysin ennalta-arvaamatta.

Englannin kielessä on sana serendipity,  joka on suomennettu sanaksi serendipisyys. Ehkä tunnetuin tähän käsitteeseen liittyvä lausahdus on Louis Pasteurin: ”Sattuma suosii perehtynyttä mieltä”. Pasteurin lause kylläkin typistää asiaa hieman liiaksi.

Lyhyen elämämme suurin tragedia on se, että uskomme liian helposti löytäneemme kohtalomme tai sen tien, joka johtaa lopulliseen kohtaloomme.  Mitä pidempään elämme, sitä todennäköisemmin juutumme vanhoihin tapoihin ja vanhoihin ajatuksiin. Viimeistään keski-ikäisenä alamme julistaa totuutta siitä, miksi elämä on sellaista kuin se on.

Pari viikkoa sitten kävelin kohti kohtia, kun tien varressa oli isä noin kaksivuotiaan poikansa kanssa. Poika oli pysähtynyt ihmettelemään sadevesiviemärin suulla olevia hiekanjyviä. Naurahdin tälle itselleni täysin tuntemattomalle isälle, että ”pienelle ihmiselle pieninkin asia voi olla suuren ihmetyksen aihe”.

Hän naurahti takaisin ja sanoi, että mitä pienempi asia, sitä suuremmalta se taitaa näyttää.

Serendipityn ydin kiteytyy juuri tähän asiaan.  Moni vähäpätöiseltä tuntuva asia voi olla elämälle tai jopa koko ihmiskunnalle suuri. Pienelläkin muutoksella voi tehdä elämässään ison käännöksen. Eikä ole niin merkityksetöntä asiaa, etteikö joku voi keksiä senkin kautta erittäin merkittäviä ideoita omaan elämäänsä – parhaimmillaan kaikkien hyväksi.

Tosiasiassa ainoa asia, joka estää meitä elämästä onnellisesti ja/ tai menestymästä, on se harhaluulo, että tiedämme mihin menestys perustuu.

 

30 vuotias valkoihoinen mies

Hei sinä 30 -vuotias valkoihoinen mies! Tiedätkö että olet nyt kuuminta hottia? Jos satut olemaan sopivan iän lisäksi hyvän näköinen, olet työelämän imun lisäksi kuumista kuumin treffikumppani.

Käytä tilaisuutesi jo tänään, sillä kymmenen vuoden kuluttua tilallesi on tullut uusi vuosikerta.

Muutama viikko sitten keskustelin pitkän tovin erään rekrytointialan asiantuntijan kanssa. Hän kiteytti tämän hetken toiveen seuraavalla tavalla:

”Kaikki asiakkaat haluavat palkata 30 -vuotiaan miehen.”

Hieno juttu, sillä tässä työllisyystilanteessa sellainen taitaa löytyä melkein kaikkiin vähänkään järkeviin paikkoihin.

On se toisellakin tavalla juhlaa olla 30 -vuotias. Kuten joku aikanaan laittamattomasti sanoi, niin sen ikäisenä kelpaa sekä 20 että 40 -vuotiaille naisille. Eli valinnanvara on paljon laajempi, kuin missään muussa iässä.

Luin juuri viime viikolla, että joku tyyppi oli kokeillut Tinderissä, miten saa treffejä sovituksi, jos pistää komean miehen kuvan oman kuvan tilalle. Kuulemma match oli sen jälkeen 100 % ja treffihalukkuutta oli todella paljon, vaikka keskustelussa käytti todella härskiäkin ja suorasukaista kieltä.

Tässä kun itse olen jo eri kisoissa, niin toivotan lykkyä tykö. Onni suosii rohkeaa ainakin vielä tänään.

Yksi vanhemman neuvo kuitenkin. Älä myy itseäsi halvalla. Kun olet kaikkein kysytyin tuote markkinoilla, kannattaa hinnoitella itsensä sen mukaan.

Me muut katselemme täällä kateellisena vierestä.

Tai ainakin niin voit uskotella itsellesi.