Opi tunnistamaan vaalihuijaus

Tämä teksti on saanut innostuksensa Kilpailu ja kuluttajaviraston sivulta, jossa on ohje siitä, miten kuluttaja voi tunnistaa häneen kohdistuvan huijauksen ja miten sen kanssa tulee toimia.

Vaalihuijaus on sitä, että äänestäjää houkutellaan antamaan äänensä ehdokkaalle, joka lupaa jotakin mitä ei oikeasti tule tapahtumaan. Lähimenneisyydestä löytyy helposti useita esimerkkejä siitä, kuinka isojakin lupauksia on tehty sormet ristissä.

Vaalihuijatun äänestäjän mahdollisuus korjata tilanne on usein rajallista, joskus täysin mahdotonta. Useimmissa tapauksissa hän voi vain odottaa, että ehdokas putoaa seuraavissa vaaleissa.

Jos vaalilupaus kuulostaa liian hyvältä, se on harvoin totta

Paras tapa suojella itseään vaaliuijaukselta on usein terveen järjen käyttö. Jos ehdokkaan lupaus kuulostaa liian hyvältä, se on harvoin totta. Kannattaa aina kysyä ehdokkaalta tai itseltään.

  • Miksi haluat juuri minun ääneni?
  • Mitä tosiasiassa haluat tehdä minun äänelläni?
  • Mitä riskejä siitä syntyy, jos äänestän sinut päättämään asioista?

Huijaukset onnistuvat usein siksi, koska ihmiset ovat herkkiä psykologiselle vaikuttamiselle.

  • Vedotaan ihmisten toiveisiin elämänolosuhteiden nopeasta kohentumisesta
  • Vedotaan auktoriteettien näkemyksiin
  • Kerrotaan, että jos asioita ei tehdä nyt, maa on kadotuksessa
  • Tarjotaan kovin innokkaasti ilmaista makkaraa ja kahvia

Ota yhteyttä toisiin

Epäilyttävissä vaikuttamistapauksissa kannattaa ottaa yhteyttä myös muihin ehdokkaisiin ja kuunnella heidän näkemyksiään. Kaikkein tehokkain huijauksen välttämiskeino on luoda kokonaiskuva kuuntelemalla sekä omia mieliehdokkaitaan että heidän vastustajiaan.

Huijatuksi tulleen äänestäjän ei kannata hävetä omaa tilannettaan, sillä varsin moni kokee saman tunteen. Siitä on vain syytä oppia, että seuraavalla kerralla perehtyy itsekin asioihin entistä paremmin ja välttää näiltäkin osin pahimpia huijauksia.

Jos hyväosaiset haluaisivat ymmärtää

Keskiluokkainen työssä käyvä suomalainen väittää ymmärtävänsä köyhiä, vaikka ei ole kunnolla perehtynyt siihen mitä köyhyys on, eikä myöskään ole sitä koskaan omalla kohdallaan kokenut.

Ennen kuin menen pidemmälle väitteessäni, pitää tarkentaa, keitä tarkoitan köyhillä. Tarkoitan kaikkia niitä ihmisiä, joiden tarvitsee useammin kuin kerran viikossa miettiä, riittääkö heillä raha perustason ruokaan tai jotka pelkäävät meneekö asunto alta.

Suomessa hyväosainenkin saa yhteiskunnan tukea. Mutta niin absurdilta kuin se kuulostaakin, hyväosaisen saama yhteiskunnan tuki johtaa elintason parantumiseen kun taas huono-osaisille suunnattu tuki johtaa entistä huonompaan.

Syy on siinä, että hyväosaisten tukien ajatus on tukea työssäkäyntiä ja opiskelua. Huono-osaisten useimmiten käyttämä harkinnanvarainen toimeentulotuki on passivoiva. Se riittää pysymään hengissä, mutta on ihmisarvon kannalta nöyryyttävä. Karkeasti ottaen niin kauan, kunnes vaikeassa asemassa oleva saavuttaa yli 2500 euron kuukausipalkan, hänen nettoansionsa ei käytännössä nouse. Kuinka ollakaan…, suurin osa keskusteluihin osallistuvista ihmisistä tienaa enemmän kuin tuon.

Edellä mainittu summa on esimerkki Etelä Suomen Sanomien artikkelista, jossa esimerkkihenkilö on kaksivuotiaan lapsen yksinhuoltaja.

Kaikista suomalaisista 2/3 saa säännöllisesti tulonsiirtoja yhteiskunnalta ja vain 1/5 elää kokonaan ilman mitään tulonsiirtoja.

Toimeentulotukea saa 370.000 henkilöä, noin 240.00 perheessä (vuoden 2011 luku). Se on muuten melkein täsmälleen sama määrä kuin maksuhäiriöisten määrä Suomessa tällä hetkellä. Toki he eivät ole kaikki samoja henkilöitä. Ja toimeentulotuen saajissa on toki myös eläkeläisiä, jotka eivät tule esim. terveyssyistä koskaan palaamaan työelämään.

On kaksi asiaa, jota hyvinvoivat eivät tunnut ymmärtävän.

Ensinnäkin on eri asia saada yhteiskunnalta tukea vaikkapa päivähoitomaksujen muodossa kuin saada harkinnanvaraista toimeentulotukea. Toimeentulotuki suhteutetaan aina henkilön muihin tuloihin ja omaisuuteen niin, että esimerkiksi saadut tulot leikkaavat suoraan toimeentulotuen määrää. Toisin on keskituloisella perheellä. Jos vaikkapa tulot kasvavat 500 euroa/ kk, päivähoitomaksua ei koroteta samaa määrää.

Toinen mitä hyvinvoivat eivät ymmärrä, on se nöyryytys ja vaikutus itsetuntoon, kun elämä pyörii vain hengissä pysymisen ympärillä. Kun jo etukäteen tietää, että vaikka kuinka yrittää parantaa omaa tilannettaan vaikkapa töitä tekemällä, lopputulos ei ole yhtä idealistinen, kuin hyväosaiset kaikessa jeesustelussaan väittävät.

Ihmiset putoavat toimeentuloluukulle monesta syystä. Putoamisen syyt ovat kuitenkin hyvin triviaali keskustelunaihe niin kauan kuin sieltä nouseminen on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Kokeilussa oleva kansalaispalkka on hyvä kokeilu tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Muitakin ideoita soisi löytyvän. Meillä ei ole varaa passivoida näin suurta määrää ihmisiä toivottomuuden kierteeseen.

Mitä teemme esimerkiksi ikäsyrjinnälle työnhaussa, sille että moni työpaikan saanti kaatuu menetettyihin luottotietoihin ja sille, että työhön meneminen yleensä nostaa elinkustannuksia, vaikka nettotulot eivät nousekaan?

 

Menestysresptit ovat humpuukia

Menestystä kauppaavat konsultit ja muut asiantuntijat muistuttavat aina siitä, että menestys tulee vasta silloin, kun et tavoittele sitä pakonomaisesti. Jotkut sanovat, että menestys tulee vasta kun teet jotakin muille arvokasta. Joidenkin väitteiden mukaan menestys on riippuvaista siitä, että tekee riittävästi toistoja ja on äärettömän intohimoinen sen suhteen, mitä tekee.

Kaikki edellä esitetyt väitteet ovat markkinointipuppua.

Niiden avulla on tarkoitus saada sinut kuuntelemaan menestysreseptejä, joista sinä olet lopulta valmis maksamaan jotakin tavalla tai toisella.  Useimmiten ”totuuden löytänyttä” asiantuntijaa, joka osaa rahastaa löydöksellään, voi kunnioittaa hänen kyvyllä tehdä sillä rahaa. Sen sijaan myytävänä oleva löydös on hyvin usein vain ihmisyyden pikaruokaa.

Kun puhutaan menestyksestä, niin tässä jutussa rajaan sen vain menestykseen työssä, uralla ja/ tai liike-elämässä. Menestystähän voi olla myös ihmissuhteissa, terveydessä tai vaikkapa henkisessä kasvussa.

Menestysneuvot ovat humpuukia siksi, koska ne opettavat ajattelemaan eri asiaa kuin ne väittävät opettavansa. Väite että menestyt vasta kun olet jättänyt jotakin, sisältää ajatuksen, että ajattele näin, niin voit menestyä.

Neuvon vastaanottaja ajattelee silloin enemmän sitä, kuinka hyvä keino tämä on saavuttaa menestystä. Siksi vastaanottaja ei suinkaan lopeta yrittämistään ”tulla menestyksekkääksi” vaan yrittää vain verhota sen kiiman muiden asioiden taakse. Hän väittää olevansa kiinnostunut asiakkaista (koska muuten heiltä ei saa rahaa), hän haluaa oppia (koska muuten ei keksi uusia keinoja tehdä rahaa) ja hän haluaa luoda uutta (koska muuten ei voi voittaa kilpailijoita).

Ihan lonkalta heittäen, vain 5% ihmisistä oikeasti ajattelee, että en pyri menestykseen. Osa heistä lopulta myös menestyy (siis työssä, uralla ja liike-elämässä.)

Ne 95%, jotka eivät kykene tähän, menestyvät vaihtelevasti. Jotkut heistä rikastuvat (yksi menestyksen mittari), kasvattavat ympärilleen suuren verkoston (erityisesti nykyajan menestysmittari), saa nimensä lehden kanteen tai pääsee TV ohjelmaan (tulee julkkikseksi, joka jo itsessään on menestyksen mittari).

Kuitenkin vielä suurempi yrittää edelleen vimmaisesti ostaa menestystä monilla tavoin. Lukemalla menestyjien elämäkertoja, käymällä menestyskursseja ja matkimalla niitä tapoja, mitä menestyjät ovat kertoneet käyttäneensä.

Valitettavasti jokaisesta kirjasta, jokaisesta haastattelusta, lehtijutusta ja erityisesti elämäkerrasta, puuttuu niin monta osaa, että menestyjien todellinen menestyksen syy ei aukea koskaan kokonaan.

Niitä neuvoja noudattamalla voi saavuttaa paljon, ja edellä mainituilla mittareilla arvioituna myös menestystä. Valitettavasti usein unohdetaan sanoa, että siihen liittyy myös joko yksi tai useampi seuraavista asioista: Läheisten ihmissuhteiden rikkoutuminen, terveyden menettäminen, muiden hyväksikäyttäminen, oman edun tavoittelu, itsekkyys tai empatian katoaminen.

Menestys on useammin oman edun tavoittelua kuin toimintaa yhteiseksi hyväksi ja oman edun tavoittelun kautta syntynyttä menestystä myös juhlitaan näkyvämmin kuin muita menestyksen muotoja.

Menestysreseptit ovat pääosin humpuukia, koska niiden lähtökohtana on menestyä muiden kustannuksella.