Olen setämies – ja ylpeä siitä

Olen se monien keskusteluiden limainen setämies, joka ei suostu muuttumaan. Elän etuoikeutetun koulutetun valkoisen miehen elämää ja vittuilen kaikille niille, jotka haluavat kaventaa etuoikeuksiani.

Elän setämiesten kuplassa, jota ei saa puhkaista.

Meidän setämiesten kuplassa, lähes jokaisella noin 50 -vuotiaalla tutullani, on vastasyntynyt tai ainakin alle kouluikäinen/ ala-asteikäinen lapsi. Merkittävä osa meistä on aikuisena muuttanut pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin ja rakentanut tänne uuden elämän. Täällä olemme tehneet ensin uraamme tavallisina toimihenkilöinä monenlaisissa työtehtävissä ja nyt istumme palkkioviroissa johtotehtävissä ja yrittäjinä.

Me setämiehet odotimme tätä nykytilannetta kauan, sillä aikanaan meidän tiellämme olivat tulppana suuret ikäluokat. He pitivät kiinni johtajanpalleistaan lujempaan kuin meidän mielestä olisi pitänyt antaa tehdä.

Nyt me setämiehet omalla vuorollamme vastustamme kaikkea kehitystä, että saisimme pitää omat paikkamme mahdollisimman pitkään.

Omalta osaltani vastustan muutosta ottamalla tiimiini yhtä paljon naisia kuin miehiä ja annan naisille vastuuta ja vapautta ihan samalla tavalla kuin miehillekin. Vastustan muutosta myös opiskelemalla jatkuvasti uusia asiota digitalisaatiosta. Johtamani konsulttiyritys yrittää tehdä kaikkensa, että yksikään suomalainen yritys ei uudistuisi. Perimmäisenä missiona on ymmärtää, miten meidät kaikki voidaan viedä takaisin kivikaudelle.

Vastustan muutosta myös viettämällä arjessani yhtä paljon aikaa 25 -vuotiaiden nais- ja miesopiskelijoiden kuin ikäisteni yritysjohtajien kanssa. Kaveripiiristäni leivottiin tänäkin keväänä useampi maisteri ja useamman opinnot ovat edelleen kesken.

Itsekin olen viimeisen viiden vuoden aikana opetellut uuden ammatin, ihan vain siitä syystä, että vastustan maailman muutosta. Samasta syystä otin tänä keväänä myös vastaan johtajan tehtävän, johon en alunperin edes hakenut. Se on minun kirkkain mahdollisuuteni pysäyttää kaikki kehitys, sillä kehitys ja muutos ovat pahinta mitä setämies voi kuvittella.

Äijäily ja kehityksen jarruttaminen ovat setämiehen elämäntehtäviä.

Matkan varrella olen monta kertaa saanut turpiini. Olen saanut potkut, ollut käytännössä konkurssissa, kokenut avioeron ja tuhonnut kaverisuhteita. Mutta nyt saavutettuani 50 -vuoden iän, huomaan yhtäkkiä eläväni uutta kevättä. Vuosia kestäneet raskaat investoinnit omaan elämään voivatkin muuttua kannattaviksi vielä ennen eläkeikää, joka koittaa jossakin 80 -vuotiaana.

Me setämiehet olemme pelottavia, koska meillä on mielipiteitä ja me saamme usein äänemme kuuluviin. Varsin moni sanookin, että me emme saisi sanoa omia ajatuksiamme julki, koska me olemme etuoikeutettuja. Me olemme etuoikeutettuja, koska meillä 20-30 vuoden kokemus ja sen mukanaan tuoma etumatka. Se on opettanut meille, miten omaa valtaa kannattaa käyttää ja me myös tunnemme toisia setämiehiä, joilla on valtaa ja yhdessä me voimme estää mitä tahansa.

Tarvittaessa vaikka pysäyttää maapallon pyörimisliikkeen

Tiedän että me setämiehet olemme joskus ärsyttäviä kaikkitietävyydessämme, itsetunnossamme ja kaikkivoivassa vallantunteessamme. Mutta vaikka minä antaisin täyslaidallisen mille tahansa yltiöpäisenä pidetylle fanaattisuudelle, säästäkää edes minun kaverini vihaltanne. Ei ole heidän vikansa että me olemme setämiehiä ja minä olen tällainen ikävä poikkeus.

Tulkitkaa tämä ihan millä tavalla tahansa, mutta älkää vetäkö syyttömiä setämiehiä osallisiksi. Sanokaa vaan suoraan, jos minä olen dorka…:)