Olemme keskustelun kehitysmaa

Tällä viikolla Suomi Areenassa pidetään valtava määrä puheenvuoroja, jotka puhuttavat aikansa ja vaipuvat unholaan ennen kuin päästään itse asiaan.

Suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun ydinongelma on siinä, että se alkaa räväkästi aamulla, saavuttaa lakipisteensä luonasaikaan ja unohdetaan illalla. Ellei kyse ole omaan henkilökohtaiseen elämään vaikuttavasta asiasta. Silloin se voi johtaa vihaiseen purkaukseen vielä huomisaamuna.

Siviilisäädystä, koulutuksesta ja asemasta riippumatta, suomalainen keskustelija reagoi asioihin vain, jos hänet suututtaa. Ja jos hän suuttuu, turhan usein hän käyttäää kaiken energiansa vain siihen, että osoittaa vastapuolen väitteet vääriksi.

Suuttujia löytyy paljon niin poliittisista päättäjistä, johtajista kuin tavallisesta kansastakin. Suuttuminen on geeneissä ja entisaikojen painin ja nyrkkitappelun sijaan nyt käytetään sanan säilää osoittamaan kuka on kuka. Sosiaalisessa mediassa todellinen kukkojen kukko tai tasapuolisuuden nimissä kanojen kana on se, jolla on varaa sulkea yksittäinen keskustelija pysyvästi ulkopuolelle pelkästään sen perusteella, että hän on tyhmä tai käyttää liian suorasukaista ja rahvaanomaista kieltä.

Meidän poliittinen kulttuurimme, yhteiskunnallinen kehityksemme ja sitä kautta kansallinen menestyksemme on yhä enemmän kiinni siitä, kuinka osaamme keskustella eri ihmisryhmien kanssa. Se tuo suuria paineita uuden keskustelukulttuurin luomiselle.

Ns. eliitin on ymmärrettävä, että silloin tällöin heidän tapansa puhua asioista on täyttä hevon itteänsä ja sitä on samasta syystä ihan oikeutettua arvostella. Samalla ns. rahvas voi välillä laskea kolmeen, tietysti mielummin jopa kymmeneen, ja jättää ne kaksi v:tä ja -tanaa kirjoittamatta. Vaikka kaikki tietävät, että ei saa provosoitua, kun provosoidaan, niin melkein kaikki provosoituvat kun heitä provosoidaan

Puheviestinnän professori Pekka Isotalus kirjoitti tällä viikolla blogin, jossa hän antaa ohjeita parempaan kansalaiskeskusteluun. Se on hyvä avaus. Itse asiassa se ei ole mikään uusi avaus, vaan jälleen muistutus siitä, että keskustelussa menestyminen on kiinni aika yksinkertaisista asioista.

Omat ohjeeni ovat seuraavat:

  1. Kunnioita vastapuolen ihmisyyttä, vaikka olisit eri mieltä hänen ajatuksistaan
  2. Yritä ensin ymmärtää miksi toinen ajattelee niin kuin sanoo ajattelevansa, vasta sen jälkeen on aika arvioida, onko hänen ajatuksessaan mitään järkeä.
  3. Kokeile voiko toisen ajatuksesta jatkaa ajatusta vielä eteenpäin ja mieti syntyykö sen seurauksena jotakin vielä fiksumpaa.
  4. Hae yhteistä hyvää. Vastustajallakin on usein samoja tavoitteita, mutta ne peittyvät raflaavien otsikoiden taakse
  5. Koeta ymmärtää, että hyvin todennäköisesti sinäkään et olisi lukenut tätä blogia, ellet olisi saanut tämän blogin otsikosta pientä ylimääräistä adrenaliinilisää.
Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *