Myötäilypolitiikan aika on ohi

Yksi Jan Vapaavuoren kunnallisvaaleissa syntyneen vaalimenestyksen syistä oli se, että hän sanoi lähtökohtaisesti vastustavansa Helsinkiin rakennettavaa suurmoskeijaa. Kokoomus saattoi vaalien jälkeen huokaista helpotuksesta, että Vapaavuoren johdolla saavutettiin melkoinen torjuntavoitto. Kokoomuksen kannalta vain hitaasti kasvava ongelma on siinä, että Vapaavuoren suoruus on Kokoomuksen ulkopuolella enemmän pidettyä on Orpon diplomatia.

Ulkomaalaiskysymys oli myös Jussi Halla-ahon puheenjohtajanimityksen tärkein taustatekijä. Mukanaan hän nosti perussuomalaisten johtoon kokonaisen maahanmuuttovastaisen tiimin. Timo Soini yritti parhaansa mukaan vaieta ongelman hiljaiseksi, mutta eihän se siitä mihinkään kadonnut.

Vapaavuori eroaa Halla-ahosta kuitenkin siinä, että hän ei vastusta maahanmuuttoa.

Vaikka Vapaavuori ilmoitti vastustavansa moskeijaa, hän kirjoittaa juuri nyt, että Kokoomus ei voi olla samassa hallituksessa kuin Halla-ahon ajattelulla varustetut Perussuomalaiset. Vapaavuoren mukaan ihmisarvo ei ole edes poliittista kauppatavaraa.

Tässä on juuri se kriittinen kohta, missä suomalainen maahanmuuttokeskustelu yleensä epäonnistuu.

Suvaitsevaiset eivät kestä mitään kritiikkiä maahanmuuttoa kohtaan ja kärjekkäät niputtavat kaiken maahanmuuton samaan ja kaikkea maahanmuuttoa pidetään ongelmana.

On ehkä liian paljon toivottu, jos näin maahanmuuttomyönteisenä, mutta silti ongelma-alueitakin näkevänä, huomaisi entistä useammin, että ikävistä asioista ja peloista voidaan puhua kiihkottomasti, mutta asioiden oikeilla nimillä.

Se suurin ongelma nimittäin on, että molemmat osapuolet kiinnittävät liikaa huomiota siihen, miten argumentoidaan oma kanta.

Tärkeämpää on ratkaista väistämättömät tosiasiat. Kuten ne, että Suomeen tulee jatkossakin sekä pakolaisia että muiden syiden vuoksi maahan muuttavia, mutta me emme ole vieläkään keksineet sitä viisasten kiveä, miten yhteistyö eri kulttuurien välillä saadaan mahdollisimman toimivaksi.