Jos hyväosaiset haluaisivat ymmärtää

Keskiluokkainen työssä käyvä suomalainen väittää ymmärtävänsä köyhiä, vaikka ei ole kunnolla perehtynyt siihen mitä köyhyys on, eikä myöskään ole sitä koskaan omalla kohdallaan kokenut.

Ennen kuin menen pidemmälle väitteessäni, pitää tarkentaa, keitä tarkoitan köyhillä. Tarkoitan kaikkia niitä ihmisiä, joiden tarvitsee useammin kuin kerran viikossa miettiä, riittääkö heillä raha perustason ruokaan tai jotka pelkäävät meneekö asunto alta.

Suomessa hyväosainenkin saa yhteiskunnan tukea. Mutta niin absurdilta kuin se kuulostaakin, hyväosaisen saama yhteiskunnan tuki johtaa elintason parantumiseen kun taas huono-osaisille suunnattu tuki johtaa entistä huonompaan.

Syy on siinä, että hyväosaisten tukien ajatus on tukea työssäkäyntiä ja opiskelua. Huono-osaisten useimmiten käyttämä harkinnanvarainen toimeentulotuki on passivoiva. Se riittää pysymään hengissä, mutta on ihmisarvon kannalta nöyryyttävä. Karkeasti ottaen niin kauan, kunnes vaikeassa asemassa oleva saavuttaa yli 2500 euron kuukausipalkan, hänen nettoansionsa ei käytännössä nouse. Kuinka ollakaan…, suurin osa keskusteluihin osallistuvista ihmisistä tienaa enemmän kuin tuon.

Edellä mainittu summa on esimerkki Etelä Suomen Sanomien artikkelista, jossa esimerkkihenkilö on kaksivuotiaan lapsen yksinhuoltaja.

Kaikista suomalaisista 2/3 saa säännöllisesti tulonsiirtoja yhteiskunnalta ja vain 1/5 elää kokonaan ilman mitään tulonsiirtoja.

Toimeentulotukea saa 370.000 henkilöä, noin 240.00 perheessä (vuoden 2011 luku). Se on muuten melkein täsmälleen sama määrä kuin maksuhäiriöisten määrä Suomessa tällä hetkellä. Toki he eivät ole kaikki samoja henkilöitä. Ja toimeentulotuen saajissa on toki myös eläkeläisiä, jotka eivät tule esim. terveyssyistä koskaan palaamaan työelämään.

On kaksi asiaa, jota hyvinvoivat eivät tunnut ymmärtävän.

Ensinnäkin on eri asia saada yhteiskunnalta tukea vaikkapa päivähoitomaksujen muodossa kuin saada harkinnanvaraista toimeentulotukea. Toimeentulotuki suhteutetaan aina henkilön muihin tuloihin ja omaisuuteen niin, että esimerkiksi saadut tulot leikkaavat suoraan toimeentulotuen määrää. Toisin on keskituloisella perheellä. Jos vaikkapa tulot kasvavat 500 euroa/ kk, päivähoitomaksua ei koroteta samaa määrää.

Toinen mitä hyvinvoivat eivät ymmärrä, on se nöyryytys ja vaikutus itsetuntoon, kun elämä pyörii vain hengissä pysymisen ympärillä. Kun jo etukäteen tietää, että vaikka kuinka yrittää parantaa omaa tilannettaan vaikkapa töitä tekemällä, lopputulos ei ole yhtä idealistinen, kuin hyväosaiset kaikessa jeesustelussaan väittävät.

Ihmiset putoavat toimeentuloluukulle monesta syystä. Putoamisen syyt ovat kuitenkin hyvin triviaali keskustelunaihe niin kauan kuin sieltä nouseminen on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Kokeilussa oleva kansalaispalkka on hyvä kokeilu tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Muitakin ideoita soisi löytyvän. Meillä ei ole varaa passivoida näin suurta määrää ihmisiä toivottomuuden kierteeseen.

Mitä teemme esimerkiksi ikäsyrjinnälle työnhaussa, sille että moni työpaikan saanti kaatuu menetettyihin luottotietoihin ja sille, että työhön meneminen yleensä nostaa elinkustannuksia, vaikka nettotulot eivät nousekaan?