Informaatiovaikuttaminen vahvistaa otettaan

Olin noin kymmenvuotias, kun jouduin ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisen informaatiovaikuttamisen kohteeksi. Ikäiseni tuntematon poika uhkasi sillä, että lähistöllä oleva isokokoinen 15 vuotias mopopoika vetää minua nokkaan. Hetki oli pelottava, sillä olivathan ne molemmat tyypit luultavasti koviksia. Sitä todisti sekin, että sen 15 vuotiaan pojan mopokin reippaasti viritetty. Tilanne laukesi lopulta sillä, että lähdin lipettiin.

Vasta monta päivää myöhemmin ymmärsin, että se mopopoika oli vain uhkailijan puolituttu, eikä suinkaan veli, kuten minulle väitettiin. En myöskään enää ollut vakuuttunut, että se 15 v kaveri lopulta olisi edes viitsinyt ottaa senkkaa kymmenvuotiaan natiaisen nenästä. Informaatiovaikuttaminen oli silti jo tehnyt tehtävänsä.

Kyse ei ole vain Venäjän trollipeikoista

Venäjän poliittisen ja sotilaallisen aktiivisuuden lisääntyminen, trollit, sosiaalisen median valeprofiilit ja harhauttavan tiedon jakaminen ovat tuoneet informaatiovaikuttamisen yleiseksi puheenaiheeksi. On kuitenkin hyvin kapeaa ajattelua puhua vain Venäjän sotilaallisista toimista. Hämäävää tietoa jaetaan myös liike-elämässä sekä kotimaisessa ja kansainvälisessä politiikassa.  Eikä informaatiovaikuttaminen ole edes aina väärää tai vääristeltyä tietoa. Se voi olla myös valittua oikeaa tietoa hyvin valittuina hetkinä. Kaiken lisäksi informaatiovaikuttaminen voi olla jotakin sellaista, mitä emme ajattele informaatioksi.

Esimerkiksi 80-luvulla Neuvostoliiton matkailutoimisto Intouristin oppaat kertoivat neuvostoliittolaisille, että Tampereen Hämeenkadun varteen pysäköidyt kalliit autot on tuotu hämäykseksi. Niillä yritetään luoda mielikuvaa vauraammasta maasta kuin on kyse. Hassua siinä koko jutussa on se, että tavallaan opas oli jopa puoliksi oikeassa. Siihen aikaan äkkirikastuneilla tamperelaisilla ”pisnesmiehillä” oli tapana käydä Siilinkarin kahvilassa ja nautiskella siitä, kuinka kateelliset ihmiset kääntyivät katsomaan heidän autojaan.

Informaatiovaikuttamisen aatelistoa ovat kiinalaiset, joiden perinteet aiheessa menevät ainakin ajanjaksoon 700 ekr. Heidän sodankäynnissään perimmäisenä tavoitteena on ollut sodan voittaminen ilman taistelua. Ajattelun ydin on aina ollut se, että mitä vähemmän miehiä kaatuu, sitä parempi. Angloamerikkalaisissa maissa hämäyksestä puhutaan nimellä Stratagem ja venäläisessä sotataidossa laaja hämäys eli maskirovka on aina sotasuunnitelman keskiössä.

Donald Trumpin vaalikampanja on informaatiovaikuttamisen nykyajan tähänastinen huipennus. Parasta Trumpin käyttämässä strategiassa oli se, että viimeistään nyt ymmärretään kuinka isosta asiasta informaatiovaikuttamisessa on kyse. Pahinta puolestaan oli se, että se osoitti samalla, kuinka tehokkaasti ihmisiä voidaan ohjailla käyttämällä nykyaikaisen teknologian kaikkia mahdollisuuksia, erityisesti kun vielä yhdistää toimenpiteensä ikiaikaiseen strategiseen harhautukseen.

Vaikka monet meistä nauravat englantilaisten brexit hulluudelle tai amerikkalaisten trumpismille, me suomalaiset olemme itse asiassa aivan yhtä herkkiä hyvälle tai pahalle informaatiovaikuttamiselle ja menemme varsin usein lankaan itsekin.

Suomalaisten herkkänahkaisuus kostautuu

Kesän 2015 tapahtumasarja, jossa Sebastian Tynkkysen varsin provosoiva blogikirjoitus sai maltilliset menettämään malttinsa, todisti kuinka helposti meidät saa sekaisin.

Informaatiovaikuttamisen yksi tärkeimmistä elementeistä on juuri se, että väärää tai provosoivaa tietoa jakamalla halutaan nähdä, mikä on vastapuolen reagointikynnys. Tynkkysen tapauksessa ns. maltillisten kuppi kaatui ja Tynkkysen viiteryhmän, jos se olisi ollut strategisesti älykkäämpi, olisi ollut mahdollista tehdä uusia suunniteltuja maltillisten ryhmän sekasortoon johtavia toimenpiteitä. Suomen kansan onneksi, provosoivalla osapuolella ei ollut valmista suunnitelmaa jatkotoimenpiteistä ja homma kuivui kokoon. Kohun laimentumisessa oli toki osansa myös Suomeen saapuvien pakolaisten määrän vähenemisellä.

Ei ole totuuden jälkeistä aikaa

Jotkut puhuvat nykyisin totuuden jälkeisestä ajasta. Näen että se ilmaisu kuvaa huonosti nykyistä maailmaa. Totuutta on tähänkin saakka jaettu valikoidusti. Meillä on oikeastaan hyvin naiivi suhtautuminen tiedon oikeellisuuteen. Jos tieto tulee sanomalehdestä tai TV uutisista, niin se kyllä on totta. Journalistisesti näin onkin. Sen sijaan näkemysten kannalta asia on mutkikkaampi. Eräs viestintätoimiston johtaja kertoi, kuinka he olivat ottaneet yhden maakuntalehden yhden numeron ja tutkineet sen sisältöjä. Kävi ilmi, että yli puolet jutuista oli saanut alkunsa yrityksen, etujärjestön tai jonkin viestintätoimiston tiedotteesta. Tämäkään ei sinänsä ole vielä ongelma. Ongelma siitä tulee silloin, jos annettua tietoa ei tarkisteta ja joissakin tapauksissa myös haasteta.

Lintukotoa ei ole

Suomi on toistaiseksi ollut melkoinen lintukoto infrormaatiovaikuttamisen strategisena kohteena. En haluaisi olla kyyninen, mutta rehellisyyden nimissä on pakko sitä olla ainakin hieman. Nykyaika algoritmeineen, sosiaalisen median kuohuntoineen, yhteiskunnan epävarmuuksineen ja kulttuurien uudenlaisine kohtaamisineen on erittäin otollista maaperää sekä hyvälle että pahalle informaatiovaikuttamiselle.

Osasyynä syntyville kuohunnoille on siinäkin, että meistä on tullut melkoisia opportunisteja. Yhä harvemmalla ihmisellä on mitään yhtä tiettyä ideologiaa tai kannatettavaa puoluetta. Niiden sijaan vaihdamme mielipidettä  ja puoluetta sen mukaan, kuka lupaa mieluisinta vaihtoehtoa. Usein kiinnostuksemme ei myöskään riitä kovin monimutkaisiin asioihin ja siksi yksinkertaistuksilla ja kärjistyksillä saadaan helposti heilautettua ajatuksiamme suuntaan ja toiseen. Sosiaalisen median keskusteluissa huomaa, että varsin monen kiinnostus ei riitä edes yksinkertaiseen faktantarkistukseen. Kohdattu ”uutinen” pistetään jakoon sen kummemmin miettimättä asian todenperäisyyttä.

Sen lisäksi että paheksumme väärän ja provosoivan tiedon jakamista, meidän on opittava tunnistamaan entistä paremmin niitä kaikkia keinoja, joilla ajatuksiimme, tunteisiimme ja toimintaamme pyritään vaikuttamaan. Tässä tilanteessa on pitkänäköisempää oppia tulkitsemaan tarjolla olevaa tietoa oikein, kuin käyttää kaikki energia väärän tiedon vastustamiseen.

Informaatiovaikuttamisen idea on osua ihmisten tunteisiin. Sen perimmäisenä tavoitteena on saada sinut ja minut joko suuttumaan tai rakastamaan. Niin pian kuin siirrymme tunnetasolle, unohdamme rationaalisen ajattelun ja olemme tunteittemme ohjailtavissa.

Silloin kun rationaalisen ajattelun korvaa kokonaisuudessaan tunne, voi enää toivoa, että jäljelle jäänyt tunne on rakkaus. Informaatiovaikuttamisen mahdollisuus piilee juuri siinä, että sitä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan. On meidän oma valintamme, kumpi puoli voittaa.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *