Ihminen ilman toista

Yhteiskunnassamme elää vahvasti toive, että mahdollisimman suuri osa elämästä voidaan hoitaa ilman todellista kontaktia toiseen ihmiseen.

Eräs tuttu johtaja sanoi juuri tällä viikolla, että erilaiset kirjoitetut viestit ovat lähes kokonaan korvanneet puhelimessa puhumisen. Helsinkiläinen vanhuksille tarkoitettu ruokapalvelu puolestaan vei asiat jo niin pitkälle, että heidän kanssaan ei voi puhua lainkaan. Se veisi kuulemma ihan liian paljon aikaa, koska vanhat ja aivan erityisesti muistisairaat, kertovat asiansa niin hitaasti. Heidän toivotaan sen sijaan käyttävän asioittensa hoitamiseen nettiä, jos vaan muistavat koneen salasanat.

Jotakin kummallista on tapahtumassa. Vaikka tuottavuuden kasvu on periaatteessa lisännyt vapaasti käytettävissä olevaa aikaa ja sitä kautta mahdollisuuksia tavata muita ihmisiä, me haluamme käyttää lisääntyneen ajan vältelläksemme toisiamme. Johtuu se sitten välttelystä tai jostakin muusta, suomalaisista joka viides kokee jossain vaiheessa elämäänsä yksinäisyyttä ja joka kymmenes on jatkuvasti yksinäinen kertoo kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila. (Lähde: Kodin Kuvalehti)

Saman lähteen mukaan ”miesten ja naisten yksinäisyydessä ei tutkimusten mukaan ole juuri eroa. Naiset ovat kuitenkin miehiä useammin sosiaalisesti yksinäisiä: heiltä puuttuu verkostoja. Miehillä emotionaalinen yksinäisyys on sen sijaan paljon naisia yleisempää. Heiltä puuttuu läheinen ihminen, johon voi luottaa.”

Hakemalla netistä vastauksia lauseella ”mihin ihminen tarvitsee muita ihmisiä” saa yhdeksänsataakolmekymmentäkaksituhatta hakutulosta. Se on reilu puolet siitä, mitä saa hakemalla ”mikä on elämän tarkoitus” ja esimerkiksi kaksisataatuhatta enemmän kuin ”mitä on rakkaus” haun osumamäärä.

Selvästikin aihe askarruttaa.

Ihmisrodun kehityksessä sosiaalinen kyvykkyys on ollut kantava turva, koska ihminen on aina ollut enemmän yhdessä kuin yksin. Se on auttanut huolehtimaan lapsista yhdessä, hankkimaan ruokaa ja suojautumaan vihollisilta. Sosiaalinen kyvykkyys on ominaisuus, joka kehittyy vain vuorovaikutuksessa. Nykykäsityksen mukaan ihmisen sosiaalisen kanssakäymisen seurauksena tapahtunut kehittyminen on myös merkittävä tekijä ihmisten aivojen kehityksessä. Se on parantanut erityisesti isoaivojen toimintaa ja aivoissa olevia monimutkaisia kytköksiä.

Vastaavasti on todettu, että yksinäisyys ei ole ihmiselle ainoastaan sosiaalinen ongelma, vaan yksinäisen ihmisen on myös todettu sairastavan enemmän ja esimerkiksi yksinäisillä vanhuksilla on muita enemmän muistihäiriöitä.

Jos sosiaalinen kanssakäyminen on niin tärkeää ihmiselle, niin miksi sitten toisen ihmisen kohtaaminen on rasite nykyihmiselle?

Monet ihmiset säästävät toisiin ihmisiin käytettävästä ajasta, jotta he voisivat kuluttaa enemmän. Ostaa yhä enemmän vaatteita yhä harvempiin kohtaamisiin ja yhä parempia laitteita entistä yksilöllisempään ja sitä kautta yksinäisempään elämään. Jotta he voisivat hankkia kaiken sen mitä he tarvitsevat, he eivät ehdi matkustaa työpaikalle. Se veisi liikaa työaikaa ja työkaverit vielä keskeyttäisivät kaiken. Rahanteko hidastuisi.

Ihminen on tainnut löytää olemassaololleen uuden merkityksen. Se on mahdollisuus päästä eroon kaikista turhista ja usein hyvin rasittavista ihmiskontakteista.

Amen!

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *