Hulluus ja typeryys tuhoavat tärkeimmän

Mitä typerämmin me käyttäydymme, sitä enemmän maailmaan syntyy hulluutta. Mitä enemmän annamme tilaa kaikelle hulluudelle ja typeryydelle, sitä vähemmän meillä on ymmärrystä ja kykyä nähdä asioita uudella tavalla. Se on katastrofaalista, sillä tulevaisuuden yhteiskunnassa empatia ja kyky luovaan ajatteluun ovat yhteiskunnan onnistumisen ydin.

Idioottimaiselta käytökseltä ei tunnu suojaavan mikään. Tyhmää käytöstä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, niin korkeasti koulutetuista ja kouluttamattomista, naisista ja miehistä, nuorista ja vanhoista kuin kaupunkilaisista ja maalaisistakin.

Idioottimaista käytöstä on hyökätä tyhmää käytöstä vastaan ilman syvempää ajatusta. Jokaisen rähinän synnyttämiseen käytetyn nopean toiminnan iskuryhmän sijaan tarvitaan kymmenen paavo väyrystä nukkumaan ensin yön yli ja toimimaan vasta sitten. Jokaisen rähinän sammuttamiseen tarvitaan ensin leirinuotio, sata intiaania ja rauhanpiippu, jotta jokainen kykenisi löytämään rakentavan tavan keskustella. Jokaisen väärän päätöksen kohdalla tarvitaan kymmenen viisasta ja väärän päätöksen uhrit, jotka miettivät yhdessä miten väärä korjataan oikeaksi.

Kaiken tuon sijaan, me suutumme ja järjestämme mielenosoituksen, kun maailman toisella laidalla oleva johtaja tekee mielestämme jotakin typerää. Me järjestämme mielenosoituksen kansalaistorille kun joku nolaa itsensä omilla ajatuksillaan. Siellä me sanomme, että vastapuoli on ajatellut väärin, kun hän tuntee pahaa oloa, emmekä edes yritä olla empaattisia ja ymmärtää pahan olon syitä. Jotkut meistä syyttävät vainon vuoksi paenneita niistä ongelmista, mitä yhteiskunnan murros ja  jotkut muut kuin vainottuna maahan saapuneet ovat aiheuttaneet. Me syytämme poliitikkoja siitä, että olemme valinneet heidät väärin ja poliitikot valittavat siitä, että eivät voi vaihtaa tyhmää kansaa ja toimimatonta perustuslakia.

Huh huh…

Missä on empatia, missä äly, missä luova ongelmien ratkaisu?

Jossakin vaiheessa robotit tulevat aidosti fiksummiksi kuin me. Ainakin päättelyssä. Sellaisissa asioissa kuten millä hetkellä kannattaa mennä ulos, jos haluaa kävellä kastumatta? Tai mikä voisi olla fiksu asuinpaikka, jos pitää ottaa huomioon lasten koulut, omat työt, omat rahavarat ja harrastukset.

Siinä vaiheessa kun tietokoneista tulee ihmistä fiksumpia, ihmisen suurin olevaisuuden arvo tulee siitä, että me osaamme toimia yhdessä, luoda yhteistä hyvää oloa ja keksiä jotakin sellaista, mitä robotti ei voi keksiä. Robotti ei ehkä koskaan saa kaikkia ihmisen ominaisuuksia ja jää ilman joitakin ihmisenä olon hienouksia. Mitä mieltä nimittäin on rakentaa laite, joka ymmärtää oman kuolevaisuutensa ja masentuu sen vuoksi? Siinä ei ole mitään mieltä, sillä siinä tapauksessa meillä saattaa yhtäkkiä olla miljoona robottia sairastuvalla ja Suomen robotteja varten rakennettu sosiaaliturvajärjestelmä romahtaa totaalisesti. Silloin ihmisten on palattava pesemään vessoja, ajamaan taksia keskellä yötä ja kirjoittamaan itse sähköpostinsa.

En minä ole lainkaan vakuuttunut siitäkään, että edes seksirobotti lähtisi baariin hakemaan ihmistä seurakseen. Tai – mene ja tiedä…

No.. palataan takaisin tähän päivään.

Empatiakyky ja luovuus ovat oikeasti ihmisen ainutlaatuisimmat ominaisuudet, mutta ne eivät ole parhaassa terässä, jos niitä ei kehitä. Riitely, väittely, toisten syyttely, haukkuminen tai osoittelu eivät lisää ihmisen kykyä ajatella luovasti. Ne tekevät meistä eläimiä. Ennen pitää alkueläimiä.

Eivätkä ne lisää empatian tunnettakaan. Itse asiassa ne toimivat juuri päin vastoin. Riitelevä ihminen ajattelee vain omaa tunnettaan. Riita pitää pistää poikki ja molemmat osapuolet pitää käskeä kuuntelemaan. Toki vuorotellen, sillä muuten tulee vain hiljaisuus.

Ei populismi kuole sillä, että sitä sanotaan typeräksi. Se loppuu sillä, että me mietimme mistä se on syntynyt ja yritämme korjata ne virheet, jotka ovat sen synnyttäneet. Ei tyhmää poliitikkoa saada heti vallasta, mutta sen sijaan me voimme käyttää aikaamme siihen, että mietimme, miten olimme itse niin tyhmiä, että annoimme tyhmälle mahdollisuuden käyttää valtaa ja miten meistä tulisi vähän fiksumpia seuraavalla kerralla. Ei maailman pahuus lopu siihen, että yksi pahantekijä saadaan vallasta tai pois päiviltä. Se saadaan vähenemään vain sillä, että ymmärrämme entistä paremmin ihmisiä. Eli opimme empaattisuutta. Ei maailman tyhmyyttä lopeteta sillä, että kaikki maailman viisaat pistetään puikkoihin, jos heiltä kuitenkin puuttuu empatiaa, kykyä katsoa kauemmaksi ja halua auttaa muita sen sijaan, että he haalisivat kaikkea hyvää itselle.

Maailma muuttuu paremmaksi kuuntelemalla, oppimalla virheistä ja etsimällä entistä luovempia tapoja ratkaista ihmiskunnan ongelmia.

Meillä saattaa kyllä olla yksi empaattisuuden ja luovuuden puutetta suurempikin asia. Pitää miettiä vielä hieman, mutta mitä olette mieltä siitä, että olemmeko me ihmiset myös hieman liian opportunistisia? Juuri lauantaina tämä tuli mieleeni, kun ohitin pari kolmekymppistä miestä kävelylenkillä ja kuulin pätkän heidän keskusteluaan.

”Miksi ketään kiinnostaa ajatella pitkälle ja toimia oikein, kun todellisuus osoittaa, että oman edun tavoittelu ja röyhkeys palkitaan paremmin?”

Hyvien tekojen todelliset vaikutukset näkyvät usein vasta sitten, kun olemme jo pari metriä mullan alla.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *