Länsimainen omaisuus on ihmistä arvokkaampaa

Kun USA:ta kohtasi hurrikaani ja toinen, kaikki mahdolliset tiedotusvälineet seurasivat herkeämättä, mitä tapahtuu. Suurin huoli oli siinä, että omaisuustuhoista USA:n maaperällä tulee mittavia.

Siinä odotellessa pyörremyrsky pisti matalaksi Karibianmeren saaria. USA:ssa on nyt raportoitu 10 kuolleesta, Karibialla 38 kuolleesta. USA:ssa tuli omaisuusvahinkoja, mutta Karibialla katosi kokonaisia kyliä ja ihmiset ovat ilman asuntoa.

Etelä-Aasian rankkasateissa on kuollut elokuun puolivälin jälkeen 1200 – 1300 ihmistä ja noin 16 miljoonaa lasta on välittömän avun tarpeessa. Rankkasateet ovat jokavuotisia ja joku kyynikko voisi sanoa, että ainahan niitä kuolleita siellä tulee.

Niin. Ainahan ihmisiä kuolee, mutta omaisuustuhot ovat iso uutinen.

Ne nostavat vakuutusmaksuja ja saattavat vaikuttaa talouskasvuun.

Typerää maahanmuutto- ja syntyvyyskeskustelua

Vihreiden Antero Vartia twiittasi: ”Ilman tehokkaasti toimivia työmarkkinoita ja merkittävää maahanmuuttoa suuria ikäluokkia odottaa paljon nykyistä kurjemmat eläkepäivät.” Jos tämän twiitin lukee erillisenä, ilman tietoa muista twiiteistä, heitto tuntuu typerältä yleistykseltä.

Vartia lähetti samaan aikaan kuitenkin myös muita twiittejä, joista yksi oli esimerkiksi: ”Jos 70-luvulla olisi ollut korkeampi syntyvyys niin olisiko meiltä nykyään avoimet työpaikat loppu? Ei olisi. Eivät lopu maahanmuutollakaan.” Ja vielä yksi twiitti samalta päivältä: ”Ilman tehokkaasti toimivia työmarkkinoita ja merkittävää maahanmuuttoa suuria ikäluokkia odottaa paljon nykyistä kurjemmat eläkepäivät.”

Näistä twiiteistä minun silmiini ja luultavasti monen muunkin, osui lähinnä tuo ensimmäinen. Se sai ihmiset – myös minut – joko esittämään jatkokysymyksiä tai arvostelemaan. Itse kysyin tuohon ensimmäiseen twiittiin liittyen, ”Ei kai se ole joko tai…?” Twiitti tuntui siinä tilanteessa melkoiselta yleistykseltä ja asioiden oikomiselta.

Antti Rinne lanseerasi synnytystalkoot ja samalla lensi kasa lantaa tuulettimeen. Hra Rinne käytti väärää sanaa ja koko homman ydin hukattiin saman tien.

Isojen asioiden käsittely sosiaalisessa mediassa on kulmikasta, koska ihmiset reagoivat ensimmäiseksi siihen mikä suututtaa. Se vie keskustelun usein sivuraiteille. Anarkistiset tai muuten vahvasti ideologiaan nojaavat yksilöt ja ryhmät saavat polttoaineensa havaitsemistaan keskustelun epäkohdista ja polarisoivat keskustelua entisestään.

Tosiasiassa suuri osa keskustelijosta hakee samaa suuntaa. Turvallisempaa, hyvinvoivempaa ja iloisempaa yhteiskuntaa. Tarjolla on eri keinovaihtoehtoja. Haaste vain on siinä, että täyttä puhdasoppisuutta vaativat odottavat saavansa oman vaihtoehtonsa kaikkien vaihtoehdoksi.

Parempaan lopputulokseen päästään, jos meillä on malttia rakentaa luottamusta toisiimme ja antaa hieman toleranssia erilaisille termeille ja erilaiselle tavalla ilmaista asioita. Niitä termejä voidaan sen sijaan määritellä yhdessä.

Luodaan mielummin jotakin yhteistä kuin pakkokäännytetään vastustajia.

Dettman vastaan henkilöbrändit 1-0

Koripallovalmentaja Henrik Dettman kertoo tuoreessa Talouselämän haastattelussa:

”Valmentamisesta oli tullut minulle liikaa henkilökohtainen egoprojekti. Minä halusin voittaa. Minä halusin menestyä. Pelaajat olivat minulle oman kunnianhimoni välikappaleita: opetin, kehitin ja juoksutin heitä mutta en heidän itsensä takia, vaan koska halusin käyttää heitä saavuttaakseni menestystä.”

Pari vuotta sitten, Markkinointi & Mainonnan toimittaja Petra Piitulainen kirjoitti puolestaan seuraavaa:

Hasan & Partnersin luova johtaja Mikael Nemeschansky kirjoitti vähän aikaa sitten M&M:n blogissaan, kuinka joku hänen kollegansa oli ihmetellyt julkisesti, miten suurin osa M&M:n sisällöstä on pelkkiä blogeja ja kommentteja, joiden ainoana tarkoituksena tuntuu olevan kirjoittajan henkilöbrändin rakentaminen.

Julkisuudessa puhutaan paljon siitä, kuinka tärkeää esimerkiksi johtajille on luoda oma henkilöbrändi. Kuulemma ilman hyviä henkilöbrändejä yritys ei saavuta yhtä hyvää menestystä kuin se voisi saada.

Henrik Dettman ei ole aina ollut menestyvä valmentaja. Hänen menestyksensä alkoi siitä, kun hän lopetti tavoittelemasta henkilökohtaista gloriaa.

Onko itse asiassa niin, että henkilöbrändin rakentamiseen on puhallettu aikamme suuri kupla? Voiko olla niin, että suurin osa henkilöbrändin rakentamiseen annetuista ohjeista ei joko toimi tai sitten ne on ymmärretty väärin?

Onko henkilöbrändin tavoite se, että jostakin ihmisestä tulee kuuluisa omana itsenään, vai se, että hän saa muut loistamaan?

Ero tuntuu ehkä hiusten halkomiselta, mutta on kaukana siitä.

Niin kauan kuin ihminen keskittyy omaan napaansa ja rakentaa vain omaa mainettaan, hän kyllä saavuttaa tunnettuutta, mutta ei välttämättä anna ympäristölleen mitään erityisen arvokasta.

Nyt joku henkilöbrändien asiantuntija tietysti argumentoi: Vain ne, jotka antavat aidosti kiinnostavaa sisältöä, menestyvät ja nousevat henkilöbrändeinä.

Juuri tuossa saattaakin piillä koko homman ydin. Kiinnostavuus syntyy useammin kosiskelemalla kuin vaikkapa kehittämällä toista. Mieti mitä tahansa päivää somessa. Millainen teksti, millainen viesti menee parhaimmin läpi?

Aivan. Mitä hauskempi ja tyhjäpäisempi, sitä parempi.