Appelsin vastaan kirkko ja oppositio

Iltasanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti viikonloppuna kritisoivan kolumnin siitä, miten kirkko ja muutamat oppositiopoliitikot ovat puolustaneet Afganistaniin palautettavia pakolaisia. Appelsinin jutun pääpointti oli siinä, että edellä mainittujen ei tule omalla toiminnallaan heiluttaa oikeusvaltion perusteita.

Sosiaalisessa mediassa havaitsin, että kyseinen kirjoitus jakoi ihmisiä poikkeuksellisen jyrkästi.

Yleisin peruste kirjoituksen tuomitsemiseksi oli se, että maailma on usein muuttunut paremmaksi kansalaistottelemattomuuden vuoksi. Yleisin peruste tekstin puolustamiseksi oli puolestaan se, että Suomi on kaikesta huolimatta oikeusvaltio, jossa viranomaiset aidosti pyrkivät toimimaan oikein.

Pakolaiskysymyksissä viranomaisten päätöksiä arvostellaan useimmiten joko liian suuresta tai liian vähäisestä empatiasta. Viranomaisen ensisijainen tehtävä on kuitenkin toteuttaa lakeja, ei määritellä oikeaa empatian tasoa.

Silloin kun empatia ja laki pistetään vastakkain, tullaan hyvin monimutkaisten kysymysten äärelle. Laki kun on pohjimmiltaan kokoelma niistä ajatuksista, jotka me olemme lakia laatiessa ymmärtäneet oikeaksi ja vääräksi. Lain perimmäinen tavoite on olla mahdollisimman tasapuolinen kaikkia ihmisiä kohtaan.

Pakolaisten ja muiden maahanmuuttajaryhmien kohdalla meidän lainsäädäntömme joutuu entistä kovempaan testiin. Se mikä aikaisemman kokemuksemme mukaan on ollut oikein, tulee haastetuksi.

Joudumme kysymään, missä olosuhteissa on oikein lähettää ihmisiä takaisin sinne mistä he ovat tulleet? Sitä päätöstä tehdessä käsittelemme asioita, jotka liittyvät erilaiseen kulttuuriin ja erilaisiin olosuhteisiin, joiden todellista tilaa on usein hyvin vaikea arvioida.

Sama ongelma liittyy muista kulttuureista Suomeen muuttaneisiin. Missä määrin meidän on muutettava lainsäädäntöämme uusiksi? Tai miten valvomme lakiemme noudattamista erilaisten kulttuurien sisällä ja odotammeko vastavuoroisuutta muilta kulttuureilta omille vaatimuksillemme, jos me joustamme heidän vuokseen?

Appelsinin jutun otsikko kuului: ”Tragedia, josta arkkipiispa ei twiitannut”. Hänen kolumninsa päättyykin siihen, että kirkon ja muutaman oppositiopoliitikon nostama häly Afganistaniin tapahtuneista pakolaisten palautuksista nosti ison hälyn. Sen sijaan arkkipiispalta ei ainakaan Appelsinin mukaan ole tullut ainuttakaan twiittiä siitä, että palmusunnuntaina Egyptissä tapettiin pommilla 45 koptikristittyä.

Oikeusvaltiota saa ja tuleekin arvostella. Sen kehittäminen vaatii kuitenkin suurta harkintakykyä ja kykyä katsoa asioita laajasti. Tämän hetken keskusteluympäristössä sekä inhimillisyyden puolestapuhujilla että kovan linjan kannattajilla tuntuu olevan vaikeuksia keskustella kaikista asioista avoimesti.

Se tekee vaikeaksi myös yritykset muuttaa lakeja ja käytäntöjä toiseksi.

Kommentit
  1. 1

    Mika Sarivaara-Satta sanoo

    Suomi on suomalaisten suomalaisille rakentama, ja pitäisi olla avoin kaikille, jotka haluavat olla suomalaisia siten, että muut suomalaiset tunnistavat heidät suomalaisiksi.
    Suomalaisuus on lahja jo kuolleilta nyt eläville, välitettäväksi, vielä syntymättömille.

  2. 2

    amaootta sanoo

    ”Yleisin peruste kirjoituksen tuomitsemiseksi oli se, että maailma on usein muuttunut paremmaksi kansalaistottelemattomuuden vuoksi. Yleisin peruste tekstin puolustamiseksi oli puolestaan se, että Suomi on kaikesta huolimatta oikeusvaltio, jossa viranomaiset aidosti pyrkivät toimimaan oikein.”

    Näistä ensimmäinen peruste on todella huono, koska maailma on usein muuttunut huonommaksi kansalaistottelemattomuuden vuoksi. Jälkimmäinen peruste ei näytä kärsivän vastaavasta ongelmasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *