Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei koskenut kaikkia – saa sitä kuitenkin juhlia saavutuksena

äänioikeus

Yhdysvalloissa on vietetty mustan historian kuukautta, joka päättyi eilen. Maaliskuun ensimmäinen on ollut kohtuullisen pimeä ja märkä. Tuntui hyvältä syyltä jäädä kotiin tekemään töitä, kun se kuitenkin on mahdollista. Työnteko keskeyti hetkeksi postin saapuessa, koska mä en osaa olla reagoimatta postin saapumiseen jos olen kotona.

Sieltä tuli kirjekuori vaalilautakunnalta informoiden minua äänioikeudestani kuntavaaleissa 2017. Joka kerta kun saan ilmoituksen äänioikeudesta sitä tulee miettineeksi mitä historiaa siihen liittyy: Kuka on saanut äänestää ja kuka ei milloin missäkin yhteiskunnassa historian eri vaiheissa ja tänä päivänä.

1906 Suomessa meni läpi vaatimus siitä, että naiset saavat äänestää ja vuotta myöhemmin naiset saivat asettua myös ehdolle. Kyse on yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Se oli aikanaan ison työn takana ja melkoinen saavutus Suomessa siihen aikaan, koska varmasti sen yhteiskunnan omat mikaniikot kokivat välittömän tuhon seuraavan moisesta uudistuksesta.

Mielestäni Suomi on brändännyt itseään paremmin kuin Uusi-Seelanti kun on kyse äänioikeuden historiasta. Uudessa-Seelannissa äänioikeus koski ainoastaan valkoisia, ei esimerkiksi alkuperäiskansoja – tämä on yleistä tietoa ja osa sen yhteiskunnan historiaa. Suomessa sen sijaan puhuttiin yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta jolla mitään ryhmää ei rajattu ulos. Rajoituksia kuitenkin oli: mm. irtolaisuus, köyhyys, holhouksen alaisuus sekä kirkon kirjoihin kuulumattomuus. Näillä rajoituksilla iso osa suomalaisista romaneista saatiin suljettua tehokkaasti demokratian ulkopuolelle heitä ryhmänä nimeämättä ja todennäköisesti myös muita ryhmiä. (Romanit saivat Suomessa kansalaisoikeudet vuosikymmeniä myöhemmin kovan taistelun tuloksena).

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus mahdollisti sen että naiset (he joita rajoitukset eivät koskeneet) pääsivät vaikuttamaan itseään koskevaan päätöksentekoon ja se vei suomalaisen tasa-arvokamppailun salonkeihin joihin sillä ei aiemmin ollut pääsyä samalla tavalla. Muiden vähemmistöjen mahdollisuudet edistää omia ihmisoikeuksiaan on helpottunut sen myötä ja käsitys tasa-arvosta laajentunut.

Uskon yhteiskuntaan, joka osaa juhlia saavutettuja oikeuksia, unohtamatta historiaansa sekä niitä ihmisiä jotka joutuivat kamppailemaan pidempään oikeuksiensa puolesta osana yhteistä tarinaa. Sillä, kenellä on pääsy tiloihin ja pöytiin joissa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat meidän kaikkien arkeen, on merkitystä – ihan yhtälailla kuin sillä kuka sieltä puuttuu.

Parasta tapa juhlia äänioikeus lie äänestäminen. Onneksi pian on kuntavaalit joissa myös minä saan ja aion äänestää itselleni ja tämän kaupungin asukkaille parempaa kotikaupunkia jonka asioita hoitavat tulevaisuudessa eri taustoista eri tiedoin ja kokemuksin varustetut kaupunkilaiset. Koska musta on tärkeää että erilaiset eletyt todellisuudet tulevat näkyviin myös päätöksenteossa.

 

-Maryan