Gangsta rap made me do it!

”[Intro]
– Prior to gangsta rap music, the world was a peaceful place. And then all of that changed : violence, rape, murder, harsen, bat, war. These are all things that came about as a result of gangsta rap music
– But wasn’t Compton dangerous before gangsta rap ?
– Wrong ! Compton was a nature preserve for bunny rabbits. When gangsta rap came along, they tored down the country clubs and put up housing projects !”  (Lähde: https://genius.com/Ice-cube-gangsta-rap-made-me-do-it-lyrics) 

 

Kysyin joskus Yahya hallaaholta kun tapasin tämän Setlementtiliiton haastattelussa, että miten hän selittää rasismin Suomessa. Yahyaa sanoi vapaasti muotoiltuna seuraavasti: ”Suomessa ei ollut rasismia, sitten tulivat somalit ja käyttäytyivät huonosti ja nyt suomalaiset ovat syystä rasisteja”. Rasismin lyhyt oppimäärä, ei ihme että Yahyaa punastelee selittäessään tällaisia, kyl muakin hävettäisi tohtorin papereilla puhua höpöjä.

Rasismi on valtajärjestelmä, joka asettaa ihmiset eri arvoiseen asemaan sen perusteella mihin kehoon he ovat syntyneet tai mikä on vakaumus. Rasismi myös määrittelee valkoisuutta neutraaliksi ja perushyväksi vailla negatiivisia merkityksiä, siihen ei liity samoja stereotypioita kuin muissa ryhmissä. Rasismista on osaltaan niin vaikea päästä eroon, koska samalla kun arabialainen maailma sivisti filosofian, matematiikan ja muiden tieteiden osalta pimeydessä vaeltavia eurooppalaisia, he välitti myös opin hierarkioista jonka pohjalla mustat ovat. Joo, mä just heitin teille kortin mitä voitte käyttää, eurooppalaiset ei keksineet rasismia eivät ainakaan yksin.

Kun on kyse resursseista, vähiten ansaitsevina nähdään ne kehot jotka ovat vahvimmin toiseutettuja, oli kyse turvapaikasta, työpaikasta tai ihmisyyden tunnustamisesta.

Tässä villi ajatus: On mahdollista vastustaa leikkauksia sosiaaliturvaan, koulutukseen ja terveydenhoitoon. On mahdollista haluta edellytykset hyvään elämään ja arkeen kaikille, sulkematta ketään ulkopuolelle. Rasismi ei vapauta, vastustamalla toisten oikeutta turvaan ei ole mahdollista taata turvaa edes itselle puhumattakaan yhteiskunnan vähäosaisista.

Tän vuodatuksen inspiroi Hannu, joten tässä Hannun kelat olkaa hyvät:

Näyttökuva 2017-03-17 kello 11.26.20

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/lukijan-sanomat/Olen-”rasisti”-ja-kerron-miksi/736059?pwbi=16b3ddf4211ec2240967d9c7bb6de6ec

 

Maryan, Feministi olosuhteiden pakosta

*Jussi = Yahyaa arabiaksi.

 

Lenita 80 Musliminaisenhuivi 1439.

(Disclaimer: Lenita Airisto on tehnyt huikean uran ja ansainnut paikkansa historiassa ja nykyisyydessä. Lenitalla on sokeana pisteenään musliminaisten huivi,asia jonka hän on nostanut esiin, sellanen vastustettava juttu, ohittaen huivia käyttävät naiset ja asettumalla viralliseksi ohipuhujaksi. Tää on siis tämmöinen: Lenita, oot upea, mut meidän kaikkien tähden mee miettiin – type thing)

Näyttökuva 2017-03-13 kello 22.04.52

Mä olin viikonloppuna mun lempikaupungissani Tampereella. Istuin sunnuntaina salissa, joka oli täynnä kaikenlaisia ihmisiä. Salin edessä korokkeella istuivat Seela Sella, Lenita Airisto ja Hilja Grönfors. Olin itse tokalla rivillä, ekalla rivillä istui ruskea teini suoraan mun edessä. Toisella puolella salia istuivat kaksi nuorta naista, hekin ruskeita. Oman havaintoni perusteella olin tilan ainoa ihminen, jolla oli (muslimi?)huivi päässä. Lenita Airisto loi minuun katseen istuutuessani. Hän hymyili ja haki katsekontaktia – minä olin mesmeroitunut edessäni olevasta Hilja Grönforsista, joka taas istui siinä tyyneenä ja majesteettisena (aiemmin samana aamuna tein havainnon Grönforsista nauttimassa aamupalaa samassa salissa. En onneksi mennyt sekoilemaan fanipäisyydessäni, mistä palkitsin itseni sillä, että menin aika eteen istumaan).

Siinä istuessani minun katseeni oli siis suuren osan aikaa kiinni Grönforsissa, elävä Legenda edessäni tarinoimassa elämästään upealla äänellään. (mun pään sisällä riemunkiljahduksia OMG!!!)

Fast forward: keskustelutilaisuus päättyi, paneelin vetäjä kiitti panelistit. Kohti seuraavaa jee! Eipäs.. Lenita Airisto pyysi vielä mikrofonia, koska hänellä on yksi asia (hän on Lenita, joten hän sai tietysti mikrofonin ja yleisön huomion vielä itselleen). Airisto puhutteli yleisössä olevia maahanmuuttajanaisia, peräänkuulutti tilaa heille mediassa ja antoi elämänviisauksia (toki hän piti katseensa lähes koko puheen ajan minussa ja edessä olevassa nuoressa koska tottakai alistetut ja eristetyt maahanmuuttajanaiset näyttävät meiltä).

Keräsin itseni kasaan ja reippaana ihmisenä lähestyin Airisto, esittäydyin ja kiitin paneeliin osallistumisesta. En ehtinyt sanoa montaa sanaa, kun hän kertoi uudelleen huolistaan. Tuntui ettei oma vastaukseni hänelle omasta tilanteestani oikein riittänyt. Hän tiesi paremmin. Meidän pitää tavata 10v päästä uudelleen Lenita ehdotti, koska silloin minä tiedän myös paremmin. Tulevaisuuteni on harvoin kuullostanut yhtä valoisalta.

Mitäpä pienistä, asioista saa olla eri mieltä, mut hei, mitä jos otetaan selfie missä näkyy kaks vapaata feministiä – toinen huivin kanssa ja toinen ilman – kysyin, ja hän suostui. Ja niin syntyi tämä kuvituskuva. Mä jatkoin eteenpäin.

Järkytykseni oli siis valtaisa (Vähän niinku Joona, kun valas tämän nielaisi: ”Hei ei tän näin pitänyt mennä kuitenkaan?”) luettuani tämän päivän lehdestä ettei Airisto kunnioita naisia, jotka pitävät huivia. Harmillista.

Tässä minä sitten katselen tätä kuvaa ja hyvinhän kaksi naista mahtuu samaan tilaan ja kuvaan, huivilla ja ilman.

AbdulkarimAiristo

 

Niin joo.. otsikon luvut: Islamin synnystä arabian niemimaalla on 1439v –  Lenitan syntymästä tänä vuonna 80v.

 

P.s. Se on huivi, ei huntu.

P.p.s Eivät kaikki huivia käyttävät naiset ole maahanmuuttajia.

 

(EDIT: Joob korjattu Joonaksi, kiitos skarpin lukijan joka tuntee pyhät tekstit)

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei koskenut kaikkia – saa sitä kuitenkin juhlia saavutuksena

äänioikeus

Yhdysvalloissa on vietetty mustan historian kuukautta, joka päättyi eilen. Maaliskuun ensimmäinen on ollut kohtuullisen pimeä ja märkä. Tuntui hyvältä syyltä jäädä kotiin tekemään töitä, kun se kuitenkin on mahdollista. Työnteko keskeyti hetkeksi postin saapuessa, koska mä en osaa olla reagoimatta postin saapumiseen jos olen kotona.

Sieltä tuli kirjekuori vaalilautakunnalta informoiden minua äänioikeudestani kuntavaaleissa 2017. Joka kerta kun saan ilmoituksen äänioikeudesta sitä tulee miettineeksi mitä historiaa siihen liittyy: Kuka on saanut äänestää ja kuka ei milloin missäkin yhteiskunnassa historian eri vaiheissa ja tänä päivänä.

1906 Suomessa meni läpi vaatimus siitä, että naiset saavat äänestää ja vuotta myöhemmin naiset saivat asettua myös ehdolle. Kyse on yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Se oli aikanaan ison työn takana ja melkoinen saavutus Suomessa siihen aikaan, koska varmasti sen yhteiskunnan omat mikaniikot kokivat välittömän tuhon seuraavan moisesta uudistuksesta.

Mielestäni Suomi on brändännyt itseään paremmin kuin Uusi-Seelanti kun on kyse äänioikeuden historiasta. Uudessa-Seelannissa äänioikeus koski ainoastaan valkoisia, ei esimerkiksi alkuperäiskansoja – tämä on yleistä tietoa ja osa sen yhteiskunnan historiaa. Suomessa sen sijaan puhuttiin yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta jolla mitään ryhmää ei rajattu ulos. Rajoituksia kuitenkin oli: mm. irtolaisuus, köyhyys, holhouksen alaisuus sekä kirkon kirjoihin kuulumattomuus. Näillä rajoituksilla iso osa suomalaisista romaneista saatiin suljettua tehokkaasti demokratian ulkopuolelle heitä ryhmänä nimeämättä ja todennäköisesti myös muita ryhmiä. (Romanit saivat Suomessa kansalaisoikeudet vuosikymmeniä myöhemmin kovan taistelun tuloksena).

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus mahdollisti sen että naiset (he joita rajoitukset eivät koskeneet) pääsivät vaikuttamaan itseään koskevaan päätöksentekoon ja se vei suomalaisen tasa-arvokamppailun salonkeihin joihin sillä ei aiemmin ollut pääsyä samalla tavalla. Muiden vähemmistöjen mahdollisuudet edistää omia ihmisoikeuksiaan on helpottunut sen myötä ja käsitys tasa-arvosta laajentunut.

Uskon yhteiskuntaan, joka osaa juhlia saavutettuja oikeuksia, unohtamatta historiaansa sekä niitä ihmisiä jotka joutuivat kamppailemaan pidempään oikeuksiensa puolesta osana yhteistä tarinaa. Sillä, kenellä on pääsy tiloihin ja pöytiin joissa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat meidän kaikkien arkeen, on merkitystä – ihan yhtälailla kuin sillä kuka sieltä puuttuu.

Parasta tapa juhlia äänioikeus lie äänestäminen. Onneksi pian on kuntavaalit joissa myös minä saan ja aion äänestää itselleni ja tämän kaupungin asukkaille parempaa kotikaupunkia jonka asioita hoitavat tulevaisuudessa eri taustoista eri tiedoin ja kokemuksin varustetut kaupunkilaiset. Koska musta on tärkeää että erilaiset eletyt todellisuudet tulevat näkyviin myös päätöksenteossa.

 

-Maryan