Uniminällä on asiaa

Näin unta.

Olin työmatkalla jossakin unikaupungissa, ja päätin liikunnan vuoksi hiihtää haastatteluun. Matkan varrella minun oli vielä tarkoitus käydä kavereilla kylässä.

Puolivälissä matkaa tajusin, että olen myöhässä, en tiedä minne olen menossa, minulla ei ole nauhuria mukana enkä osaa hiihtää. Kun kysyin muilta hiihtäjiltä tietä keskustaan, he sanoivat, että tietä ei ole.

Sitten seisoin kuuden ladun risteyksessä keskellä metsää ja ymmärsin, että tästä ei tule mitään.

Herätessäni en edes muistanut unta. Vasta kun istuin kirjoittamaan aamusivuja, uni palasi, ikään kuin olisi vaatinut tulla huomioiduksi.

Ymmärrän. Uniminä ei ole vaikuttunut viimeaikaisista aikatauluistani, ja tämä oli kai ensimmäinen virallinen valitus. Kuka tarvitsee sykemittaria tai unenlaatuanalyysiä, kun homma hoituu näinkin?

Hyvä uniminä, olen kuullut ja ymmärtänyt. Lupaan tehdä asialle jotain. Mutta en vielä. Nyt alkaa työpäivä.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *