Luova tauko luovuudesta

Aamuisin minussa on hiljaista. Pilvet. Kesken jäänyt uni. En ajattele niistä mitään.

Ehkä aamusivut kirjoitetaan aamulla juuri siksi, että se on se lyhyt hetki päivästä kun omalla äänellä on pieni mahdollisuus kuulua sisäisen ja ulkoisen melusaasteen joukosta. Myöhemmin tulee mainosrallatuksia, sivukorvalla kuultuja bussikeskusteluja, tietokoneen huomioilmoituksia ja jokin persoonaton, ulkopuolelta tyrkytetty narratiivi elämästä.

Mutta tänään on liian hiljaista edes kirjoittaa. Ehkä tarvitsen kesätauon. Sellaiset ovat kai tapana. Ehkä aamusivut kuten bussi voisivat liikennöidä hetken harvennetuin kesäaikatauluin. Palaan asiaan ensi viikolla, kun kirjoittamisen virrat on taas pyöräytettävä liikkeelle.