Luominen, tunteen manipulointia?

Ihmettelen joskus, miten luonnonlapset kirjoittavat. Ne joille asiat ovat yksinkertaisia. Ne joiden ilot ovat isoja ja äkillisiä ja surut sysimustia, ja joiden jokaista mielenliikahdusta ei peitä melankolian valkoinen huntu.

Ajattelin pitkään, etten voi ryhtyä kirjoittajaksi, koska kuvani kirjailijan persoonasta oli kuvatun kaltainen. Minä en ollut. Jos tuntee harkiten, miten voisi kirjoittaa harkitsematta?

Nykyään haluan ajatella, ettei pidättelemätön, spontaani ilmaisuvoima ole ainoa aitoa tekstiä tuottava tapa kirjoittaa. Uskon manipulaatioon. Tunteen ei tarvitse olla reaktiivinen ja kaikennielevä – sen sijaan sen voi manata esiin kutsusta, järkiperäisen tarveharkinnan mukaan.

Olen aina kummastellut, että mitä siellä paljon puhutussa kirjailijan työkalupakissa oikein pitäisi olla. Olen kuvitellut oman työkalupakkini: siellä on klemmareita, päästä imeskelty laku ja vuoden 2006 esitäytetty veroilmoitus.

Mutta tätä kirjoittaessani keksin sinne yhden järkevänkin lokeron. Siinä lokerossa on tukku työvälineitä tunnetilan manipulointiin!

Koska nyt pitää lähteä juoksemaan töihin (kovaa), joudun jättämään tällaisen superjännittävän cliffhangerin. Seriously, X-Files style! Mutta palaan niihin työvälineisiin uudemman kerran.

Sillä aikaa – manipuloikaa itseänne, älkää toisianne! <3

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *