Kirjoittajan kiusanhenki

Olen tutkinut päärynälevää. En tiedä vielä, mitä siitä tulee, mutta toivottavasti jotakin käsikirjoitukseeni.

Päärynälevällä on vähän hölmö nimi, toivoisin että se olisi jotakin ylevämpää tai edes groteskimpaa, mutta ei, päärynä – maailman harmittomin ja melko typerän muotoinen hedelmä. Ehkä se juuri siksi sopii romaaniini.

Gummeruksen ja Imagen kirjailijakoulun päätyttyä olen vimmaisesti koettanut kirkastaa käsikirjoitukseni päämäärää ja askeleita sitä kohti. Aina kun jätän tekstin hetkeksi, loitonnun siitä hyvässä ja pahassa. Välimatka antaa perspektiiviä mutta myös sumentaa ydinajatuksen, sen, miksi kirjoitan. Miksi toisia täällä ajaa tällainen kiusanhenki?

Vaikka on hyvin epäselvää, miksi kukaan lähtisi tällaiseen koitokseen, olen joskus ajatellut, että tämä töhertelijä minussa on jollain kummalla tavalla yhteydessä aivan ihmisyyden ytimeen saakka. Ehkä siinä on jäljellä myös vähän lapsenmieltä, semmoista hihii isi kato ajan ilman päätä!

Oli aika, kun en uskaltanut edes uneksia kirjoittamisesta. Sitten oli aika, kun en uskaltanut kertoa, että uneksin. Ja nyt on näköjään aika ajaa ilman päätä.

Päärynälevä on maailman suurin tunnettu levälaji. Tiesittekös sitä?