Kallio
Eilen tuli syksy.
Astuin alaovesta aamun kajoon, etsin lehtikasasta pyörän kettinkilukon päätä. Stadikalla allas höyrysi niin kuin erämaajärvi yön jälkeen.
Takaisin poljin hiukset kloorivedestä tappuralla, ylös Hesaria, ohi Diakonissalaitoksen, Urheilutalon, Roskapankin… Oli juurtunut olo.
Viime viikolla hankimme yhteisen asunnon. Hankimme sen täältä, omilta kulmilta, ja se on ensimmäinen koti, jota voin kutsua omaksi päätöksekseni. Miehen myös.
Mies todisti minulle kerran kaupungin asemakaavasta, ettemme asu Kalliossa. Haluaisin nähdä hänen yrittävän nyt!
Jos Miestä ja asemakaavaa ei oteta huomioon, tästä tulee kolmas syksyni Kalliossa, kolmas monista. Ehkä siksi Hesarilla alkoi laulattaa, rumassa styroksikypärässä, valoissa jotka eivät koskaan vaihdu.
Super-ihana tunnelman kuvaus! Aamusivullisesta tuli hyvä olo ja hymy nousi kasvoille täällä kehäkolmosen ulkopuolellakin, harmaassa syysa-amussa. Kiva aloittaa tämäkin päivä. Kiitos kirjoittajalle!
Voi kiitos, mahtava kuulla! Remppasuunnittelun kanssa on pitänyt niin kiirettä että vasta nyt tajusin katsoa kommentit. Onneksi meillä on osaavaa porukkaa takanamme! 😉