Aamusivullinen esittäytyy

Kello 9.40. Keittiönpöytä, pöydällä kahvikuppi, kynä ja ruma vihko – ruma siksi, että tekstikin voisi olla vapaasti rumaa eikä alkaisi hienostella vihkon tähden. Työn alla ensimmäiset julkiset aamusivut. Mitähän olen mahtanut ajatella?

Ajattelin varmaan, että tämä voisi olla jännittävä tapa koetella rajojaan kirjoittajana ja pyrkiä pelottomasti ajatuksen ja tekstin aitoon yhteyteen. Halusin jutustella lukijalle niin kuin ystävä, välillä jurottaen ja toisinaan hepulissa höpöttäen. Sellaisia blogeja olen itse tykännyt lukea, vaikka kirjoittajana olen ollut harkitseva ja yksityisyyteen taipuvainen.

Mutta ensin pari sanaa johdannoksi. Heti menee pipariksi tämä tajunnanvirtahomma, mut kestäkää!

Minä: Espoon bussin tuoma uushelsinkiläinen kirjoitustyöläinen. Tilauksesta kirjoitan asiaa, omalla ajalla asiattomuuksia, joista toivon jonakin päivänä syntyvän esikoisromaanini.

Elämä: Asun Kalliossa Miehen kanssa ja opettelen helsinkiläiseksi käymällä alakerran kaupassa ilman takkia (get it? koska kivijalka-Alepassa ei ehdi pakastehyllylläkään jäätyä kuoliaaksi!).

Blogi: Inspiraatiotyökalu. Mikään ei tee minua niin onnelliseksi kuin kirjoittaminen, joten kaikki kirjoittamista mahdollistavat jipot rulettaa. Aamusivut on tarkoitus kirjoittaa joka päivä, ja blogiin ne ilmestyvät vähintään kolmesti viikossa. Kaverien nimet muutettu ystävyyssuhteiden purkautumisen ehkäisemiseksi.

Niin, siinä kai se. Seuraava postaus saattaakin sitten jo käsitellä ihan mitä tahansa. En tiedä, jännittääkö se lukijaa, mutta kirjoittajaa se jännittää.

Stay tuned!